Nimikkohanhien kesä
GPS-lähettimillä merkatut Metsästäjä-lehden nimikkohanhet selvisivät hengissä talven yli ja palasivat keväällä pesimäalueilleen. Kesän aikana yksi linnuista pesi onnistuneesti muiden epäonnistuessa. Pesinnässään epäonnistuneet linnut antoivat kiinnostavaa tietoa merihanhien sulkasatoalueista.
Hila (F32) palasi kevätmuutolta edelliskesän pesimäalueilleen Kirkkonummelle maaliskuun alussa. Se tankkasi pesintää varten noin kuukauden, teki pesänsä pieneen puustoiseen saareen ja alkoi hautomaan huhtikuun alussa. Hila onnistui haudonnassaan ja poikaset kuoriutuivat 29 päivän haudonnan jälkeen toukokuun alussa. Viitteitä poikueen menetyksestä ei kesän aikaisissa paikannuksissa ole, joten poikaset ovat luultavasti selvinneet lentokykyisiksi asti. Ensimmäiset sulkasadon jälkeiset lentopyrähdykset Hila otti 8.7. ja pelloilla ruokailun se aloitti muutamaa päivää myöhemmin.
Kuuminainen, Pukholma ja Uolio epäonnistuivat pesinnässään
Kuuminainen (F29) ja Pukholma (F34) tekivät molemmat pesänsä pieniin saariin ja aloittivat haudontansa huhtikuun alussa. Kuuminaisen pesintä epäonnistui jo viikon haudonnan jälkeen, ja Pukholman pesä tuhoutui täpärästi vain joitain päiviä ennen poikasten kuoriutumista. Pesintöjen epäonnistuttua linnut viettivät joitain viikkoja pesimäalueillaan. Pukholma siirtyi toukokuun lopussa sulkasatoa varten reilun kymmenen kilometrin päähän pesimäalueistaan ja saavutti lentokykynsä uudelleen heinäkuun alussa. Kuuminainen aloitti sulkasatonsa ja saavutti lentokykynsä noin kaksi viikkoa myöhemmin.
Uolio (F42) on ainoa koiraspuolinen nimikkohanhi. Koiraan liikkeistä on naaraita vaikeampaa päätellä pesinnän aikataulua ja onnistumista, koska hanhikoiraat eivät haudo eivätkä paikannukset siten osoita munintaa, haudonnan alkua ja pesän sijaintia. Se palasi keväällä pesimäalueelleen itäiselle Suomenlahdelle ennen maaliskuun puoltaväliä ja alkoi liikkua tiiviisti yhden saaren ympärillä noin 19.4 alkaen. Tämä viittaa siihen, että se vartioi samassa saaressa hautovaa puolisoaan.Uolio poistui saaren läheltä noin kuukautta myöhemmin. Se liikkui kuitenkin paljon lentämällä, mikä viittaisi pesinnän tuhoutumiseen haudonnan loppuvaiheessa tai poikasten menehtymiseen aivan pienenä. Varmuutta asiasta ei ole paikannusten perusteella saatavissa. Uolio aloitti sulkasadon heti kesäkuun alussa ja lentokyvyn se saavutti heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Myös aikainen sulkasato viittaa epäonnistuneeseen pesintään.
Rahja jätti pesinnän väliin
Kalajoella pesivä Rahja (F36) saapui pesimäalueelleen huhtikuun toisella viikolla, mutta ei yrittänyt pesiä tänä vuonna lainkaan. Pesimättömyyden syytä voi vain arvailla. Se liikkui viimevuotisilla pesimäalueillaan kesäkuun alkuun asti, jolloin se pyörähti ulkosaaristossa Kokkolan edustalla ilmeisesti tarkastamassa tulevaa sulkasatoaluetta. Se palasi samalle alueelle Kokkolaan muutaman päivän päästä ja vietti siellä sulkasadon ajan. Takaisin Kalajoelle se palasi heinäkuun toisella viikolla.
Pesimättömien sulkasatoalueet pesimäalueiden lähellä
Pesinnässään epäonnistuneiden merihanhien seurannassa erityisen kiintoisaa on, missä linnut viettävät sulkasatonsa. Monilla hanhilajeilla pesimättömät ja pesinnässään epäonnistuneet linnut voivat lähteä sulkasatomuutolle kauas synnyin- ja pesimäalueiltaan. Hyvä esimerkki sulkasatomuutosta ovat suomalaiset taigametsähanhet, jotka muuttavat sulkimaan Novaja Zemljan saarelle Jäämerelle (kts. Metsästäjä 6/2019). Suomalaisten merihanhien mahdollisesta sulkasatomuutosta ‒ tai sen puutteesta ‒ ei ole tietoa.
Nimikkohanhet eivät lähteneet pitkille sulkasatomuutoille. Pesinnässään epäonnistuneista linnuista Pukholma siirtyi sulkimaan ulommas saaristoon reilun kymmenen kilometrin päähän pesimäalueestaan ja Rahja Kokkolan ulkosaaristoon noin 50 kilometrin päähän. Kuuminainen ja Uolio puolestaan sulkivat pesimäalueillaan. Onnistuneesti pesinyt Hila vietti sulkasadon odotetusti samalla alueella, jossa se liikkui poikueensa kanssa ennen sulkasatoa.
Yhteistyössä:
