Merihanhet syysmuutolle kahta eri reittiä
GPS-seuranta on paljastanut merihanhien muuttavan etelään kahta eri reittiä sekä muutamia yllättäviä yksilösuorituksia: osa merihanhista lensi Suomesta lähdettyään yhtäjaksoisesti yli 1400 kilometriä.
Syysmuuton katsotaan alkavan siitä, kun linnut poistuvat pesimäalueiltaan. Suomalaisten merihanhien syysmuutto alkaa sillä, että linnut kerääntyvät laajoilta alueilta tietyille paikoille tankkaamaan ja valmistautumaan matkaan. Poikueellisten lintujen kerääntyminen alkaa heinä-elokuun vaihteessa ja jatkuu syyskuulle asti. Pesimättömät ja pesinnässään epäonnistuneet linnut saavuttavat lentokykynsä poikueellisia aiemmin, joten ne voivat siirtyä kerääntymisalueille jo heinäkuussa.
Moni GPS-lähettimellä merkattu lintu siirtyi pesimäpaikaltaan tunnetuille merihanhien kerääntymisalueille, joskin osa linnuista tankkasi muuttoa varten myös perinteisten hanhipaikkojen ulkopuolella. Esimerkkeinä suosituista paikoista ovat Mietoistenlahti Mynämäellä, Oravaistenlahti Vöyrissä, Halikonlahti Salossa, Sjölax Kemiönsaaressa ja Kirkkonummen seutu. Itäisen Suomenlahden merihanhet kerääntyivät Uudenmaan ja Kymenlaakson rajamaille.
Merihanhet näyttävät liikkuvan loppukesällä ja syksyllä melko laajalla alueella. Moni GPS-merkattu hanhi kävikin syksyn mittaan useammalla Etelä–Suomen tunnetulla hanhipaikalla.
Muutolle syyskuussa
Ensimmäiset seuratut merihanhet lähtivät Suomesta elokuun lopussa, mutta päämuutto sijoittui syyskuun jälkimmäiselle puoliskolle. Valtaosa merihanhista oli poistunut Suomesta ennen lokakuun toista viikkoa.
Hanhet lähtivät syysmuutolle kahta eri reittiä pitkin: Suurin osa Etelä-Suomessa pesivistä linnuista muutti Itämeren itäpuolelta niin sanottua keskistä muuttoreittiä pitkin. Merenkurkussa ja Pohjois-Pohjanmaalla pesivät linnut lähtivät muutolle Itämeren länsipuolella kulkevaa läntistä muuttoreittiä pitkin.
Suurin osa keskisen muuttoreitin linnuista lensi Suomesta poistuttuaan suoraviivaisesti seuraaville levähdysalueille Unkariin asti. Muutamat pysähtyivät Baltian maissa ja Itä-Puolassa. Hyvän esimerkin suoraviivaisesta muuttostrategiasta antoi Metsästäjä-lehden nimikkohanhi Kuuminainen (F29). Se lähti Kirkkonummelta 13.9. kello 21 ja laskeutui Unkariin seuraavana päivänä kello 14. Yhtämittaista lentoa kertyi 17 tuntia ja 1400 kilometriä. Keskinopeus oli kunnioitettavasti noin 80 km/h.
Ruotsin kautta läntiselle muuttoreitille lähteneiden lintujen muuttostrategia poikkesi selvästi keskistä reittiä käyttävistä linnuista. Suomesta lähdettyään hanhet siirtyivät Ruotsiin Tukholman luoteispuolelle, jossa linnut pysähtyivät muutamasta viikosta kahteen kuukauteen. Tärkeä levähdyspaikka vaikuttaisi olevan Enköpingin kunnassa sijaitseva Hjälstavikenin lintujärvi, jossa levähtää runsaasti myös Suomessa pesiviä metsähanhia. Ruotsista lintujen matka jatkui Tanskaan, Saksan ja Puolan pohjoisosiin ja Alankomaihin.
Metsästäjä-lehden nimikkohanhien syysmuuttoreitit. Haminassa, Kirkkonummella, Taivassalossa ja Porissa merkatut linnut muuttivat keskistä muuttoreittiä Unkariin. Ainoastaan Kalajoella pesivä lintu lähti Ruotsin kautta läntiselle muuttoreitille.
Matka jatkuu – vai jatkuuko?
Tätä kirjoitettaessa marraskuun loppupuolella suurin osa keskisen muuttoreitin hanhista on edelleen Unkarissa. Joitain lintuja on siirtynyt eteenpäin Kroatiaan ja Italiaan Adrianmeren pohjukkaan. Läntisen muuttoreitin linnuista pisimmälle ehtinyt on Koillis-Ranskassa. Suomalaisista merihanhista on rengaslöytöjä Espanjasta ja Pohjois-Afrikasta asti, joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka kauas linnut siirtyvät talven kylmimpien kuukausien ajaksi. Seuraavassa osassa kerrotaan nimikkohanhien talvehtimisesta.
