Metsästyksen perusedellytys on kestävä verotus. Jotta verotus voitaisiin alueittain mitoittaa sopivaksi suhteessa paikalliseen kantaan sekä alueelle asetettuihin kannanhoidon tavoitteisiin, tulee olla käsitys kannan koosta, rakenteesta ja tuottokyvystä.

Hirvitalousaluekohtaiset hirvieläintavoitteet on asetettu saavutettaviksi, eikä ilman luotettavaa kanta-arviota niiden saavuttamista voida seurata.

Maaliskuussa, noin kuukausi valkohäntäpeuran metsästyskauden jälkeen, Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisee kanta-arviot sekä hirvelle että valkohäntäpeuralle. Tästä käynnistyy monipolvinen prosessi, joka sisältää riistanhoitoyhdistysten verotussuunnittelun, lupahaun sekä riistakeskuksen lupaharkinnan kulminoituen lopulta syksyn hirvieläinten metsästykseen.

Metsästyksen yhteydessä metsästäjät puolestaan keräävät tietoa paikallisista eläinkannoista, ja kauden päätteeksi ilmoittavat arvionsa jäljellä olevasta kannasta, jolloin sykli pyörähtää uudelleen käyntiin.

Kanta-arviomenetelmissä paljon samaa

Isossa kuvassa valkohäntäpeuran ja hirven kanta-arvioiden perusidea on sama: käytössä on useita erilaisia kannan kokoa, rakennetta, tuottoa ja kuolleisuutta kuvaavia aineistoja, jotka niin sanotun Bayes-tilastotieteeseen pohjautuvin menetelmin yhdistetään yhdeksi todennäköisyysjakaumaksi.

Käytettävissä oleva tieto pohjautuu suurilta osin metsästäjien keräämään aineistoon, mutta kanta-arvioon tarvitaan huomattava määrä aineiston jalostamista tilastotieteellisin menetelmin.

Molempien lajien kanta-arvioissa hyödynnetään edellisen metsästyskauden kanta- ja saalistietoja, metsästyksenaikaisten havaintojen perusteella arvioitua vasatuottoa ja kannan sukupuolirakennetta, metsästysseurojen ilmoittamia jäävän kannan arvioita, kolarimääriä suhteessa liikennesuoritteeseen ja suurpetojen kanta-arvioita.

Muutamia eroja

Hirven kanta-arviomalliin lisätään myös lentolaskenta-aineistoja niiltä alueilta, joilla lentolaskentoja on tehty.

Peuran kanta-arviossa suurpetojen aiheuttamaa poistumaa mallinnetaan ilveskannan perusteella, kun taas hirven osalta käytetään susi- ja karhukantoja. Lisäksi hirven muuta luontaista kuolleisuutta, kuten tauteja ja hukkumisia, arvioidaan tutkimuskirjallisuuden perusteella.

Havaintoaineistotkin poikkeavat sikäli toisistaan, että hirven tapauksessa metsästäjät keräävät tietoa havaintomääristä suhteessa pyyntiponnistukseen, jolloin havaintoja voidaan käyttää kannan rakenteen ja vasatuoton mallintamisen ohella myös hirvitiheyden indikaattorina.

Peuran havaintoaineistoa käytetään toistaiseksi vain vasatuoton arviointiin, mutta tieto on kanta-arviossa keskeinen. Peurajahdin aikaisten havaintojen kerääminen ja ilmoittaminen onkin tärkeää, sillä muuten vasatuottoa on hyvin vaikeaa arvioida. Tähän metsästäjien tulisi panostaa enemmän tulevaisuudessa.

Suomi on jaettu 59 hirvitalousalueeseen, joista jokaiselle tehdään oma kanta-arvio. Tämän jälkeen arvioitu eläinmäärä jaetaan hirvitalousalueen riistanhoitoyhdistyksille samassa suhteessa, kuin riistanhoitoyhdistysten metsästysseurat ovat edellisen metsästyskauden päätteeksi ilmoittaneet kantaan jääneen eläimiä.

Pitkä aikasarja

Luonnonvarakeskuksen kanta-arviossa tuotetaan hirvikannan koon ja rakenteen aikasarja vuodesta 2000 tähän päivään asti. Tänä aikana hirvikanta on suurin piirtein puolittunut.

Peuran aikasarja on lyhyempi, koska sen kannan kokoa ryhdyttiin ylipäätään arvioimaan vasta 2010-luvun puolivälissä. Alkuvaiheessa käytössä oli yksinkertaisempi malli, mutta kolme vuotta sitten kanta-arviomalli uudistettiin. Samalla kannan kehitystä mallinnettiin takautuvasti uudella menetelmällä vuodesta 2016 alkaen.

Uusi kanta-arvio saattaa muuttaa edellisen vuoden arviota

Metsästyskauden aikana metsästäjät tuottavat uutta tietoa, joka tarkentaa olemassa olevaa käsitystä kannasta. Yksinkertaisuudessaan siis voidaan todeta, että vuoden takaisesta kannasta on parempi käsitys nyt, kuin mitä oli silloisen kanta-arvion julkaisuhetkellä.

Jatkuvaa kehittämistä

Molempia kanta-arviomalleja kehitetään jatkuvasti uuden tiedon ja kokemusten valossa. Kanta-arviot ovat tärkein työkalu kestävän metsästysverotuksen suunnittelussa ja arvioinnissa, minkä vuoksi Luken tutkijat työskentelevät jatkuvasti mallin parantamiseksi.