Afrikkalaisen sikaruton torjuntaan varaudutaan harjoittelemalla
Suomen metsästäjäliitto järjesti kaksiosaisen valmiusharjoituksen osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Villisika-hanketta. Tapahtumassa simuloitiin tilannetta, jossa maastosta löytyy afrikkalaiseen sikaruttoon (ASF) kuollut villisika.
Lapinjärvelle kokoontui marraskuussa useiden eri viranomaisten ja järjestöjen edustajia sekä paikallisia tahoja harjoitukseen. Vastaavia tilaisuuksia on järjestetty aiemminkin, mutta ensimmäistä kertaa harjoituksiin osallistui riistanhoitoyhdistys ja metsästäjiä.
– Harjoituksesta haluttiin tehdä aiempia käytännönläheisempi, joten riistanhoitoyhdistyksen ja paikallisen metsästysseuran edustajia kutsuttiin mukaan, kertoo tapahtuman järjestäjänä toiminut Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius.
Lähtökohtana harjoituksessa oli hypoteettinen tilanne, jossa ulkoilija on löytänyt maastosta kuolleen villisian, josta otetuista näytteistä Ruokavirasto eläintautiviranomaisena on todennut ASF-tartunnan. Harjoituksen ensimmäisessä vaiheessa testattiin viranomaisten välistä yhteistyötä ja kommunikaatioketjua eläintautiviranomaisilta aina riistanhoitoyhdistykseen, paikallisiin metsästäjiin ja elinkeinonharjoittajiin. Simeniuksen mukaan metsästäjät ja viranomaiset oppivat harjoituksessa ymmärtämään toistensa toimintaa paremmin.
– Merkillepantavaa oli metsästysseuran ja riistanhoitoyhdistyksen innokkuus harjoitukseen ja taudintorjuntaan. Nähdäkseni tämä avasi myös viranomaisten silmiä siitä, mitä metsästäjäkunta mahdollistaa taudintorjunnassa. Samalla viranomaistoimintaa saatiin avattua metsästäjien suuntaan, Simenius jatkaa.
Samoilla linjoilla oli harjoitukseen osallistunut Lapinjärven riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Kenneth Levin.
– Harjoituksen myötä huomasimme, kuinka montaa viranomaistahoa asia koskettaa ja millaisessa mittakaavassa tautia pyritään torjumaan, Levin toteaa.
Viruksen leviämisen estäminen tärkeää
Harjoituksen toinen osa oli käytännönläheisempi ja järjestettiin maastossa. Tarkoituksena oli harjoitella konkreettisesti ruhon käsittelyä tilanteessa, jossa villisian epäillään kuolleen afrikkalaiseen sikaruttoon.
Kuolleena löydetystä villisiasta tulee ilmoittaa viipymättä kunnan eläinlääkärille. Lisäksi paikallista riistanhoitoyhdistystä on hyvä tiedottaa asiasta. Raatoon koskemista ja tarpeetonta liikkumista sen ympärillä tulee välttää. Kun ruhossa on merkkejä afrikkalaisesta sikarutosta, tulee sen käsittelyyn suhtautua erityisellä varovaisuudella. Muun muassa verenpurkaumat iholla voivat viitata ASF-tartuntaan.
Harjoituksessa villisian roolia esittäneelle 40 kilon hiekkasäkille tehtiin eläinlääkärien johdolla tarvittavat toimenpiteet löytöpaikalla. ASF-tutkimusta varten otetut ”näytteet” eristettiin muovipusseihin, jotta ne voitaisiin kuljettaa laboratorioon ilman, että kudokset ja eritteet ovat kosketuksissa ympäristön kanssa. Raato pakattiin kaksinkertaiseen muovipressuun siirtoa varten, sillä kallioisessa maastossa raadon hautaaminen ei olisi onnistunut.
– Eläinlääkärien tuomat varusteet ja tarkkuus hygienian kanssa kertoivat paljon taudin riskeistä. Tässä myös opittiin, kuinka tärkeää on suunnitella ja hankkia oikeanlaiset varusteet jo etukäteen, Levin kertoo, viitaten mukana olleisiin liian pieniin suojahaalarikokoihin.
Tartunta johtaisi mittaviin toimenpiteisiin
ASF on virusperäinen verenvuotokuumetauti, jota pidetään yhtenä maailman pahimmista eläintautiepidemioista. Tauti on sioille tappava, muttei tartu ihmisiin tai muihin eläimiin. Tautia ei ole tavattu Suomessa, mutta sitä esiintyy useissa Euroopan maissa. Taudin rantautuminen Suomeen vaikuttaisi merkittävästi sianlihan vientiin, vaikka sitä esiintyisi ainoastaan luonnonvaraisissa villisioissa.
Tartuntatapauksen löytyessä Ruokavirasto ja aluehallintovirasto perustavat rajoitusvyöhykkeen löytöpaikan ympärille. Vyöhykkeen rajat määritettäisiin muun muassa maaston ja villisikojen elinpiirien perusteella. Paikallisten metsästäjien asiantuntemus sikojen maastonkäytöstä ja kulkureiteistä on avainasemassa vyöhykkeen määrittelyssä.
Vyöhykkeellä rajoitettaisiin metsästystä sekä eläinkuljetuksia ja tarpeetonta liikkumista alueella kehotettaisiin välttämään. Torjuntatoimet aloitettaisiin raatojen etsinnällä, johon tarvitaan myös paikallisten vapaaehtoisten työpanosta ja paikallistuntemusta. Kun raatoja ei enää löydy, voidaan rajoitusvyöhykkeen sisäinen suunnitelmallinen metsästys aloittaa. Metsästyksessä noudatettaisiin tarkkoja ohjeita menetelmiin ja hygieniaan liittyen, jotta villisikojen liikkuminen ja taudin leviämisen riski minimoitaisiin.
Levin uskoo, että metsästäjäkunnasta löytyy vapaaehtoisia mukaan torjuntatoimiin, mikäli tautia joskus tavattaisiin Suomessa.
– Meidän alueellamme sikatuotanto on merkittävä elinkeino, jota halutaan suojella. Lisäksi uhka metsästysrajoituksista tartuntavyöhykkeellä varmasti kannustaa metsästäjiä tekemään parhaansa taudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Suomessa tautiseurantaa tehdään pääasiallisesti metsästäjien saaliiksi saamistaan villisioista ottamista näytteistä. Näytteet tutkii Ruokavirasto, jolta metsästäjät voivat myös tilata näytetarvikkeita. Ruokavirasto maksaa metsästäjille näytteiden toimittamisesta palkkion. Lisäksi Suomen sikayrittäjät ry maksaa jokaisesta testatusta villisiasta toiminta-avustusta metsästysseuroille. Ohjeita näytteenottoon ja lisätietoa taudista löytyy Ruokaviraston kotisivuilta ruokavirasto.fi/asf.
