Metsästysseura on maanomistajan yhteistyökumppani
Metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle, joka yleensä vuokraa oikeuden paikalliselle metsästysseuralle. Millainen yhteistyö hyödyttäisi molempia? Siitä otettiin selvää Sorkka-hankkeessa haastattelemalla seurojen edustajia.
Lähes kaikki haastatellut kertoivat tärkeimmäksi yhteistyötavaksi avoimen vuoropuhelun seuran ja maanomistajien välillä.
Moni metsästäjä on myös maanomistaja ja katsoo asioita molemmilta puolilta. Kaikki maanomistajat eivät kuitenkaan metsästä, joten seuran on hyvä kuulla heidän näkemyksiään sekä kertoa avoimesti omasta toiminnastaan.
Keskusteluyhteys auki
Vuokrasopimuksen teon tai uusimisen yhteydessä ollaan yhteydessä maanomistajaan, jolloin on hyvä keskustella molempien tavoitteista ja seuran toimintatavoista. Metsäpalstan vaihtaessa omistajaa seuran kannattaa ottaa yhteyttä, eikä metsästää hissukseen vanhan sopimuksen turvin. Ei ole hyvä aloitus yhteistyölle, jos metsästystä harrastetaan maanomistajan tietämättä.
Perinteisesti maanomistajat ja metsästäjät kokoontuvat peijaisissa, joissa on luonteva mahdollisuus pitää yllä suhteita molempiin suuntiin.
Osassa seuroja järjestetään maanomistajille, tai kaikille kyläläisille, tarkoitettuja päiviä, joiden ohjelmassa voi olla esimerkiksi metsästykseen, seuran toimintaan tai metsästyskoiriin tutustumista ja lihasopan syömistä. Tilaisuudet madaltavat kynnystä yhteydenpidolle ja tarjoavat mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia laajemminkin.
Jotkut seurat viestivät lisäksi verkkosivuilla tai laativat seuran kuulumisista tiedotteen, joka jaetaan lihapalan mukana maanomistajille.
Hyvä keskusteluyhteys hyödyttää molempia osapuolia myös käytännön asioissa. Metsästäjät kulkevat maastossa ja voivat toimia varsinkin etäämmällä asuvalle maanomistajalle silminä. Usein maanomistaja arvostaa, jos hänelle kerrotaan esimerkiksi havaituista metsävahingoista. Vastaavasti metsästäjiä kiinnostavat tuoreet riistahavainnot.
Metsästystä vahinkokohteille
Yhteistyö on paikallaan myös metsästyksen kohdentamisessa. Maanomistajien kannattaa kertoa metsästäjille alueista, joilla eläimet mahdollisesti aiheuttavat vahinkoa. Maanomistajasuhteita vaaliva seura ottaa vinkin huomioon ja kohdistaa alueelle metsästystä.
Vaikka yksittäisen eläimen ampuminen ei ehkä vaikuta suuresti vahinkojen määrään, antaa kohdistettu metsästys mielikuvan, että asiaan pyritään vaikuttamaan. Moni seura jättää osan hirven pyyntiluvista loppukauteen, jolloin voidaan kohdistaa metsästystä erityisesti vahinkoa aiheuttaviin hirvitihentymiin ja onpa osalla ollut myös maanomistajia paikkaamassa harvaa ajoketjua.
Saaliista iloa maanomistajille
Yksityiset maanomistajat saavat melko harvoin rahaa metsästysoikeuden vastineeksi. Usein vastikkeena käytetään saaliiksi saatua lihaa. Yleinen tapa on antaa ”kaatopala” saaliista sille, jonka maalle eläin kaatuu.
Kaadot kasaantuvat usein palstoille, jotka sijaitsevat helposti passitettavilla paikoilla tai joilla sijaitsee kyttäyspaikka. Osassa seuroissa kaatopala jaetaankin vuorollaan jokaiselle maanomistajalle tai annetaan toisesta samalle palstalle kaatuvasta eläimestä kaatopala sille, jonka tietä käytetään passiin siirtymiseksi tai viereisen palstan omistajalle.
Osassa Suomea valkohäntäpeurasaalista riittää myytäväksi. Seurojen kannattaa pohtia lihanmyyntikäytäntöjään, jotta se ei aiheuta ristiriitoja maanomistajien kanssa.
Mikäli yksittäiset metsästäjät myyvät lihaa omaan lukuunsa, voi syntyä mielikuva tienaamisesta toisten maan avulla. Tällaisissa tilanteissa on myös syntynyt merkittäviä ristiriitoja yksittäisen metsästäjän, seuran ja maanomistajan välille. Usein hyväksyttävämmäksi tavaksi koetaan, että seura myy lihaa toimintansa rahoittamiseksi, jolloin hyöty valuu yhteiseen hyvään yksittäisten taskujen sijaan.
Joissain seuroissa käytäntönä on tarjota alueensa maanomistajille etuosto-oikeutta myytävään saaliiseen.
Yhteistyö hyödyttää kaikkia
Seura voi myös tehdä maanomistajaa hyödyttäviä talkoita, kuten syönninestoaineen levitystä taimikkoon tai sähköaidan pystytystä vahingoille alttiin viljelyksen ympärille. Talkoot ovat hyvä korvaus metsästysoikeudesta ja keino ylläpitää suhteita, mutta seuran on hyvä miettiä resurssiensa riittävyyttä, ettei haukata liian isoa työmäärää hoidettavaksi.
Oleellista yhteistyössä on, että molempien tulee kokea hyötyvänsä siitä. Mikäli osapuolien tavoitteet yhteistyölle ovat tiedossa, eivätkä ne ole pahasti ristiriidassa keskenään, kaikkia hyödyttävät ratkaisut varmasti löytyvät.
Voisiko joitakin tässä kirjoituksessa mainittuja esimerkkejä hyödyntää oman seurasi toiminnassa?
SORKKA-hanke
Sorkkaeläinten vaikutus metsien terveyteen ja kasvukykyyn ilmastotavoitteiden kannalta -hankkeessa vahvistetaan metsien ilmastokestävyyttä kehittämällä uusia ratkaisuja riista- ja metsätalouden yhteensovittamiseen.
