Kyyhkyjahtiin kirjastoon

Ne ovat ne nuoren refleksit, perustelee 20-vuotias Aaro Turkia.

Vierellä seisova 14-vuotias Tomi Nikunen on juuri vetänyt pidemmän korren simulaattoriammunnassa eteläkarjalaisen Ylämaan kirjaston luokkahuoneessa.

Nuorukaiset ovat kohta kolmen vuoden ajan kokoontuneet viikoittain paikallisen alakoulun ja kirjaston tiloihin harjoittelemaan.

Nuorten aika kuluu mukavasti leppoisan naljailun lomassa. Samalla selkäytimeen iskostuvat aseen käsittely, ampuma-asennot ja toimintamallit nopeissa metsästystilanteissa.

Satoja laukauksia illassa

Turkia arvioi, että hän ampuu simulaattorissa ja viereisessä luokassa olevalla VR-ammuntapisteellä satoja laukauksia yhden illan aikana. Kustannuksia ei tarvitse miettiä.

– Ammusrasia voi maksaa 60–90 euroa. Täällä voi ampua niin paljon kuin jaksaa, Turkia sanoo.

Nuorukaiset kehuvat laitteen tuntumaa, vaikka ampuminen ei ihan aitoa tilannetta vastaakaan.

– Kivääri on aidon oloinen ja painoinen, Samu Nikunen sanoo.

Simulaattorilla voi kokeilla myös sellaisia tilanteita, joissa tosipaikassa jätettäisiin ampumatta.

Harjoitus tekee mestarin

Simulaattorin suosikkiohjelmassa seinälle ilmestyy vuoron perään metsoja, valkohäntäpeuroja, kohti tuleva karhu ja villisikoja.

– Koko ajan tulokset paranevat. Esimerkiksi jos laittaa hirven sataan metriin ja täyteen laukkaan, siinä pystyy hyvin harjoittelemaan ennakon ottamista ja saa vähän jännitystä pois oikeaa metsästystilannetta varten, sanovat Tomi ja Samu Nikunen.

Hyvälaatuinen laitteisto on huomattu myös kaveripiirissä Tamperetta myöten.

– Ovat sanoneet, että mukava olisi päästä tuollaista kokeilemaan.

Oppia presidentiltä

Modernin kaluston taustalla on onnistunut yhteistyö Ylämaan riistanhoitoyhdistyksen, Lappeenrannan kaupungin ja useiden muiden kumppaneiden kesken.

Simulaattorin ja VR-lasien lisäksi riistanhoitoyhdistys on hankkinut ampumaradalleen LuotiCompak-kalustoa, jonka avulla nuoret pääsevät ampumaan matalalla kynnyksellä myös ruutiaseilla.

Tilanne hymyilyttää nuorison lisäksi vanhempia miehiä.

– Emme jääneet odottamaan tulevaisuutta, vaan rakennamme 2030-lukua jo nyt, sanovat Ylämaan riistanhoitoyhdistyksen Matti Haikonen ja Teemu Ihalainen.

Yhdistyksessä otettiin oppia presidentti J. K. Paasikiven lausahduksesta ”kaiken viisauden alku on tosiasiain tunnustaminen”.

– Ensimmäinen askel nuorisotyön kehitysloikassa oli, että katsoimme totuutta silmiin ja laskimme jäsentemme tulevaisuuden ikäjakauman, sanoo toiminnanohjaaja Haikonen.

Monissa metsästysseuroissa jäsenten keski-ikä on nyt 65 vuotta.

– Jos ikärakennetta ei saada nuoremmaksi, täällä ei ole kymmenen vuoden päästä ketään. Nyt voimme vielä vaikuttaa 2030-lukuun.

Ei kiire kotiin

Teemu Ihalaisen mukaan aikaansaannokset ovat syntyneet sekä tuurilla että tekemisen tahdolla.

Alkusysäys oli, kun kaupunki rakensi Ylämaan kirjastoon iltakäyttöä kaipaavat luokkatilat. Riistanhoitoyhdistys teki ehdotuksen, johon kaupunki lähti kumppaniksi.

Kun positiivinen kierre käynnistyi, työhön liittyi lukuisia tukijoita paikallisista yhdistyksistä ja yrityksistä yksityishenkilöihin. Päärahoitus saatiin nuorisotyötä tukevalta säätiöltä.

– Kylmät väreet menevät iholla, kun miettii miten paljon väkeä ja seuroja on saatu yhteiseen tekemiseen mukaan. Nuorten ja maaseudun eteen pitää tehdä työtä, Ihalainen kiittää.

Hän laskee, että reilun kahden vuoden aikana kirjaston simulaattorilla on ammuttu 63 000 laukausta.

– Ihan mieletön määrä.

Lisää kertyy koko ajan.

– Voisimme vielä hetkeksi jäädä. VR:ää ja kiekkoja, kuuluu kolmikon vastaus Ihalaisen kysyessä kotiinlähtöaikeista.

”Mennään mieluummin itse keulassa”

Ensin tarvitaan uskottava suunnitelma. Silloin yhteistyöhön saa muitakin mukaan, vinkkaavat Ylämaan riistanhoitoyhdistyksen tekijät.

Ylämaan riistanhoitoyhdistys on saanut nuorisotyössään paljon aikaan parissa vuodessa. Tavoitteena on tukea nuorten metsästysharrastusta aina ensimmäiseen kaatoon asti.

– Meillä on nyt Euroopan nykyaikaisimmat laitteet. Ei metsästäjien tarvitse tulla 15 vuotta muita jäljessä, sanoo nuoriso-ohjaaja Teemu Ihalainen.

Tekijät vannovat yhteistyön nimiin. Eikä kyse ole pelkästä puheesta. Esimerkiksi Lappeenrannan kaupungin kanssa on sovittu, että kaikki riistanhoitoyhdistyksen alueen seurat voivat käyttää moderneja laitteita.

Kalustolle on muutakin käyttöä.

– Kun hommasimme simulaattorin, hankimme samalla myös hyvän videotykin ja hieman paremmat kaiuttimet. Näin tilassa voi katsoa elokuvia, ja laitteista on hyötyä muillekin kuin metsästyksen harrastajille, Ihalainen sanoo.

Ammuntalaitteet houkuttelevat paikalle myös salibandyn pelaajia, kun kylän harrastusvuorot osataan ajoittaa lomittain, Ihalainen iloitsee.

– Ei siitä ole hyötyä, että pidämme vuorot samaan aikaan eri puolilla pitäjää vpk-harjoitusten tai salibandyn kanssa. Kun salibandyä pelataan samassa rakennuksessa simulaattorin kanssa, vuorot saman illan aikana voivat olla hyväksikin.

Hän kuitenkin korostaa, että ensin käsissä on oltava uskottava toimintasuunnitelma. Kun suunnitelma on hyvä, kumppanit tulevat vastaan.

– Ei meidän metsästäjien tarvitse odottaa tuloksia muilta. Otetaan huomioon, miten maailma muuttuu ja mennään mieluummin itse keulassa.

Ihalainen sanoo, että Suomessa on tahoja, jotka rahoittavat hyvää toimintaa, kun on ”kuraporrasta”, joka puskee hankkeita läpi.

– Jotta lumipallo lähtisi pyörimään, tarvitaan sekä rahoittajia että heitä, jotka ideoivat ja toteuttavat työn.