Kaupunkiympäristössä turvallisuus korostuu

Vantaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Juhani Laitinen tuntee taajaman tuntumassa tapahtuvan metsästyksen haasteet. Suomen väkiluvultaan neljänneksi suurin kaupunki Vantaa on tiiviisti asuttua aluetta, jota pirstovat lentokenttä, junaradat ja vilkkaat moottoritiet.

– Hirvieläinten pyyntialuetta Vantaalla löytyy lähes 10 000 hehtaaria, mutta lentokentälle ei hirvet sovi. Lisäksi katu- ja asuntoalueet rajoittavat pyyntiä, Laitinen ynnää.

Vantaalla metsästettävien riistalajien määrä on runsas. Pääkaupungin kupeessa metsästetään hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäkaurista ja pienriistaa. Metsäkanalintuja ja vesilintupaikkoja on niukasti. Toisaalta sepelkyyhkyjä on peltoalueilla paljon ja kanadanhanhijahtiinkin on päästy.

Rusakkoja on niin paljon kuin jaksaa metsästää, Laitinen sanoo ja kertoo, kuinka viereisellä pellolla taannoin olleet 11 rusakkoa hankaloittivat ajokoiran autoon saamista.

Loukkuja lainaan

Taajama-alueella viihtyvät myös vieraspedot. Jokien varsilla on minkkejä ja omakotialueilla vahva supikoirakanta. Toiminnanohjaaja saa paljon kansalaisten yhteydenottoja supikoirista. Vieraspedot pärjäävät hyvin taajamassa ja pysyvät jalkeilla myös talvella linnunruokintojen ja muun ihmisen tarjoaman ravinnon avulla.

– Kapiset supikoirat ja ketut aiheuttavat paljon kyselyitä. Muutama vuosi sitten riistanhoitoyhdistys hankki muutaman yleisloukun, joita saa hakea lainaan, Laitinen kertoo.

Laitinen ohjeistaa kaupunkilaiset loukun virittämiseen ja syötitykseen sekä kertoo lainsäädännön vaatimukset. Loukun pitämiseen tulee olla metsästysoikeuden haltijan lupa. Taajamassa tämä tarkoittaa käytännössä tontin omistajaa tai taloyhtiötä. Loukku tulee tarkastaa kerran päivässä.

– Loukkua pidetään vireessä kaksi tai kolme viikkoa. Syötiksi olen neuvonut laittamaan esimerkiksi koirannappulaa. Jos saalista tulee, soittavat minulle.

Osan eläimistä Laitinen käy lopettamassa itse. Osan tapauksista hoitavat riistanhoitoyhdistyksen muut vapaaehtoiset. Vieraslajien lopettaminen onnistuu yleensä pyyntipaikalla. Riistalajien, kuten ketun, lopettaminen vaatii joskus kuljettamista toiselle alueelle.

– Kanua pienempi yleisloukku on helppo tarvittaessa nostaa pakettiautoon.

Loukkuja lainataan vuosittain noin 20–30 kertaa. Lainaajat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä riistanhoitoyhdistyksen tarjoamaan apuun.

Neuvonnalle tarvetta

Vantaan kokoisen kaupungin alueella toimivan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja saa vastata puhelimeen ja sähköposteihin. Toiminnanohjaajalta kysytään usein loukkaantuneista ja istutuksille tai rakennuksille vahinkoa aiheuttavista eläimistä.

Riistanhoitoyhdistyksellä on lainata pieniä loukkuja ullakoilla mellastavia näätiä varten. Näädän pyyntiin Laitisella on vinkki.

– Paras syötti on kaupasta ostetun grillatun broilerin luut.

Monessa tapauksessa riistanhoitoyhdistyksellä on tarjottavana vain neuvoja vahinkokohteiden suojaamiseen. Vantaalla murheita aiheuttavat erityisesti puutarhoissa viihtyvät metsäkauriit. Taajaan asutuilla alueilla niiden metsästys on usein mahdotonta. Välillä metsästystä on pyritty järjestämään käymällä läpi koko naapurusto ovelta kysellen lupaa ampua lain vaatimaa 150 metrin etäisyyttä lähempänä.

Turvallisuus korostuu taajamassa

Vantaan suurriistavirka-apua (SRVA) vaativat tehtävät tapahtuvat pääosin taajamassa. Tehtävissä tulee korostetusti huomioida yleinen turvallisuus.

– Toimimme alueella, jossa ihmisiä liikkuu ympäri vuorokauden. Tämä vaatii harkintaa ja aina tulee varmistaa muun muassa takavara-alue. Tehtäviin sopivat he, jotka voivat jättää myös ampumatta, Laitinen kertoo.

Yleisen turvallisuuden lisäksi on pidettävä huolta SRVA-toimijoiden turvallisuudesta. Toimijoille on järjestetty koulutusta, jossa käydään eläimen lopettamisen lisäksi läpi taajama-alueen erityispiirteitä, turvallisuutta painottaen.

– Olen korostanut, että kuollutta eläintä ei tarvitse kehäkolmoselta hakea aamuruuhkassa.

Vantaalla yleisin SRVA-tapahtuma on autokolari metsäkauriin kanssa. Hirvikolari on harvinaisuus ja valkohäntäkolaritkin vähenemään päin. SRVA on organisoitu kaupunginosittain viiteen eri ryhmään, jotka hoitavat omat maantieteelliset alueensa. Porukka on osaavaa ja Laitinen luottaa heidän hallitsevan haastavan ympäristön.

Villisikakolarit ovat Vantaalla päättyneet eläimen kuolemiseen tielle, mutta loukkaantuneen sian jäljestykseen on varauduttu harjoittelemalla ja hankkimalla viiltohousut ja ensiapuvälineitä.

– Viiltohousuja ei ole tarvinnut pukea päälle. Eikä muitakaan vahinkoja ole sattunut, Laitinen huokaa helpottuneena.

Pääkaupunkiseudun erikoisuutena osa kolarieläimistä myydään ruoaksi Korkeasaaren kissapedoille. Myös pahasti vaurioituneiden eläinten polttamista energiaksi selvitetään, koska maahan hautaaminen ei joka paikassa ole mahdollista.