Etelä-Suomen jättiläinen
Sama toiminta, vain 1/7 byrokratiaa

Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistyksen muodostivat entiset Hankoniemen, Tammisaaren, Tenholan, Karjaan, Pohjan, Inkoo-Snappertunan ja Siuntion riistanhoitoyhdistykset. Toiminta-alue on varsin laaja, sillä se ulottuu Hankoniemen kärjestä aina Kirkkonummen läntiselle rajalle.

Yhdistäviä tekijöitä riistanhoitoyhdistyksillä olivat kaksikielisyys ja rannikon läheisyys. Tämä osaltaan mahdollisti saumattoman yhdistymisen. Taustalla oli myös vuonna 2009 tehty kuntaliitos, kun Tammisaaren ja Karjaan kaupungit sekä Pohjan kunta yhdistettiin Raaseporin kaupungiksi. Ennen riistanhoitoyhdistysten yhdistymistä pelkästään Raaseporin kaupungin alueella toimi viisi eri riistanhoitoyhdistystä. Riistahallintolain mukaan riistanhoitoyhdistyksen toiminta-alueen tulee lähtökohtaisesti olla yhden tai useamman kunnan alue, joten yhdistymistä edeltävän jaon voidaan katsoa olleen riistahallintolain hengen vastainen.

Osa-aikainen toiminnanohjaaja hoitamaan paperisotaa

Ajatus yhdistymisestä syntyi kuitenkin jo ennen kuntaliitoksia ja vahvistui entisestään, kun Metsästäjäin Keskusjärjestö ja sen piirit yhdistettiin Suomen riistakeskukseksi. Samalla myös riistanhoitoyhdistysten rooli muuttui hallinnollisen elementin kasvaessa. Usean yhdistyksen hallinnon yhdistäminen yhden kirjoituspöydän taakse nähtiin järkevimpänä ratkaisuna. Lisäksi haluttiin varautua tulevaisuuteen.

– Meidän pitää osata katsoa myös 10–20 vuoden päähän. Väki muuttaa pois paikkakunnalta ja yhdistyksen toimintaan on silloin vaikeampi sitoutua, totesi entinen Inkoo-Snappertunan riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Otto von Frenckell haastattelussa syksyllä 2019.

Yhdistyvien riistanhoitoyhdistysten aktiiveista koottiin työryhmä, joka lähti ajamaan hanketta eteenpäin muun muassa teettämällä selvityksen yhdistymisen edellytyksistä. Selvityksen myötä saatiin vahvistus ajatukselle, että ammattimainen toiminnanohjaaja olisi paras ratkaisu kestävälle toiminnalle. Maa- ja metsätalousministeriöstä asia nähtiin samalla tavalla, sillä ministeriö myönsi yhdistymishankkeelle kolmevuotisen hankerahoituksen, jolla voidaan kattaa muun muassa osa-aikaisen toiminnanohjaajan palkkaus.

Työryhmä ryhtyi etsimään uudelle yhdistykselle palkattavaa toiminnanohjaajaa syksyllä 2019. Ehdokkaita löytyi muutamia, joiden joukosta toiminnanohjaajaksi valikoitui lopulta Tomas Randström Bromarvista.

– Kiinnostus tehtävään lähti minulla metsästysharrastuksen kautta. Halusin työskennellä minulle tärkeän aiheen parissa, kertoo Randström.

Muutos metsästäjien näkökulmasta pieni

Muutoksen haluttiin näyttäytyvän paikalliselle metsästäjäkunnalle mahdollisimman vähäisenä. Käytännössä se tarkoitti yhteislupien säilyttämistä entisellään sekä ampumarata- ja SRVA-toiminnan säilyttämistä paikallisina. Osalla yhdistyksistä oli hallinnassaan ampumaratoja, joiden omistus kuitenkin siirrettiin erillisille ampumaratayhdistyksille.

– Vaikka riistanhoitoyhdistyksellä ei ole ampumaratoja hallinnassaan, niin ampumakokeita on pidetty entiseen malliin. Myös yhteislupa-alueet ovat pysyneet samanlaisina. SRVA-toimijoiden ja poliisin välillä on ollut hieman haasteita, kun esimerkiksi Siuntiossa sattuneesta kolarista saatetaan soittaa Hankoon, mutta tätä ollaan parhaillaan korjaamassa.

Randströmin mukaan palautetta itse yhdistymisestä on tullut verrattain vähän, eli tavoitetta muutoksen vähäisestä näkymisestä metsästäjäkunnalle voidaan pitää toteutuneena.

Haasteita on kuitenkin ilmennyt, joista suurimpana voidaan pitää koronapandemian myötä säädettyjä rajoituksia. Kokouksia ja muita tilaisuuksia on jouduttu pitämään etäyhteyksien turvin, joka on hankaloittanut uuden toiminnanohjaajan tehtäviä, joissa muutenkin on ollut paljon uutta opittavaa.

Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistys on rajoitteista huolimatta kyennyt lisäämään panostuksia muun muassa nuorisotoimintaan. Yhdistyksen edustajat ovat järjestäneet koronarajoitteet huomioon ottaen koululaisille tilaisuuksia, joissa metsästystä ja riistanhoitoa on esitelty. Metsästysharrastuksen tulevaisuuden kannalta yhdistys näkee tärkeänä, että harrastuksen pariin saadaan uusia metsästäjiä.

Vapaaehtoista yhdistymistä tuetaan

Riistanhoitoyhdistysten hiljattaiset yhdistymiset juontavat Suomen riistakeskuksen Virtaa vapaaehtoiseen yhdistymiseen -hankkeeseen. Hanke tuottikin hedelmää, sillä Länsi-Uudenmaan lisäksi uusia yhdistyksiä syntyi hankkeen tukemana kuusi kappaletta, joista Etelä-Soisalo aloitti toimintansa vuonna 2019 ja muut vuonna 2020. Maa- ja metsätalousministeriö on tukenut yhdistymishankkeita erillisrahoituksin, jotta toiminta saadaan vakiinnutettua.

Ministeriö kannustaa edelleen riistanhoitoyhdistyksiä tarkastelemaan omia tilanteitaan mahdollisten yhdistymistarpeiden osalta. Parhaillaan käynnissä on hankerahoitushaku, jossa yhdistymistä suunnittelevat riistanhoitoyhdistykset voivat hakea erillisrahoitusta esimerkiksi yhdistymisen edellytysten selvittämiseen.

Myös Suomen riistakeskukselta on saatavilla apua. Yhdistyksiä kannustetaan olemaan omaan aluetoimistoon yhteydessä pienellä kynnyksellä, mikäli ajatuksia yhdistymisestä esiintyy.

Kynnys yhdistymiselle on luultavasti nyt pienempi kuin muutama vuosi sitten, kiitos Länsi-Uudenmaan ja muiden yhdistyneiden riistanhoitoyhdistysten. Hankkeen myötä kokemuksia yhdistymisen edellytyksistä on saatu kartutettua.

Yhden viestin haluaa Randström lähettää muille yhdistymistä suunnitteleville yhdistyksille.

– Suunnitelkaa koko prosessi huolellisesti. Se on kaikkein tärkein yksittäinen neuvo, jonka voin antaa.