Metsästäjän aseet

Vinkit pienpetokiväärin hankintaan

Pienpetojahdin alkuun pääsee hyvin millä tahansa kiväärillä. On kuitenkin seikkoja, jotka puoltavat erillistä pienpetokivääriä: optiikka, rekyyli, luodin lentorata, ammuttavuus ja patruunoiden saatavuus.

Teksti ja kuvat Arto Määttä

Julkaistu7.11.2025

Pienpetojen kyttääminen ja suuri osa houkuttelumetsästyksestä painottuu pimeään. Siksi kiväärissä on oltava riittävän valovoimainen optiikka, jonka avulla kohde on ammuttavissa sopivaa taustaa vasten pimeässäkin.

Lähtökohta kyttäystähtäimelle on 56 mm etulinssi ja valaistu piste ristikossa. Suurennusta pienpetotähtäimessä tulee olla vähintään 10x, mutta 12x on parempi. Tätä suuremmissa suurennuskertoimissa tulee olla tarkkana, etteivät tähtäimen käyttötarkoituksessa painotu pitkien ampumaetäisyyksien ominaisuudet. Ne saattavat heikentää hämäräominaisuuksia.

Perinteinen 3-12×56 on hyvä lähtökohta, mutta erityistä huomiota pitää kiinnittää valopisteen kirkkauteen: se ei saa pienimmillä asetuksilla olla liian kirkas.

Mieto rekyyli

Pienpetojahdeissa kiväärin potkaisu eli rekyyli on erityisesti pimeässä haittatekijä. Nyt ei puhuta rekyylituntemuksesta, vaan kohteen katoamisesta näkökentästä. Pahimmillaan aseen voimakas heilahdus katkaisee näköyhteyden kohteeseen ja sen edesottamukset laukauksen jälkeen jäävät arvoitukseksi.

Vähäinen rekyyli mahdollistaa kohteen seuraamisen läpi laukaustapahtuman. Kyttäysjahdeissa sitä voi taltuttaa äänenvaimentimella, joka onkin ehdoton lisävaruste. Pimeässä vaimennin vähentää myös sokaisevaa suuliekkiä.

Koska rekyyli on yhdistelmä aseen painoa, luodin painoa, patruunan ruutiannosta, aseen ergonomiaa ja vaimennusta, karkeana muistisääntönä kyttäyskiväärin kokonaispainon tulisi olla yli neljä kilogrammaa, luodin painon tulisi olla alle viisi grammaa ja aseesta tulisi löytyä äänenvaimennin.

Pienpetokiväärin kokoonpano on varsin yksinkertainen. Oleellisia ovat valovoimainen kiikaritähtäin, äänenvaimennin ja kaliiperi, joka ei ole liian voimakasrekyylinen ja jossa on suora lentorata.

Hyvä patruunasaatavuus

Pienpetokiväärien patruunavalikoimat ovat kohtuullisen suppeat. Tehdaspatruunoita käyttävä metsästäjä tekee valinnan käytännössä kaliipereista .222 Remington, .223 Remington ja .243 Winchester, koska vain niihin on tasaisesti saatavilla pienpetojen ampumiseen sopivia varmint-patruunoita. Hirvilaillisista kaliipereista ainoastaan 6.5 Creedmoor on edes kohtuullisesti sopiva pienpetokäyttöön, mutta sopivia kevyitä luotivaihtoehtoja on saatavilla vain vähän.

Kaikille tutun .308 Winchesterin rekyyli on hieman turhan jämäkkä, eikä se näin ollen ole järkevä varsinaiseksi pienpetokivääriksi. Reunasytytteinen .17 HMR on suositeltavuudessaan hieman harmaalla alueella. Sen käyttö vaatii erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta, eikä se silti ole varsinkaan paksulla rasvakerroksella varustetun supikoiran pyynnissä kaikkein helpoin. Siksi se on enemmänkin huippuosaajan kuin aloittelijan pienpetokaliiperi.

Patruunasaatavuuden selvä ykkönen on .223 Remington, maailman suosituin keskisytytteisten kiväärien patruuna. Suosio näkyy patruunasaatavuudessa myös meillä ja valintaa pääsee tekemään useista patruunoista ja erityyppisistä varmint-luodeista.

Suomalaisille tutuissa .222 Remington- ja .243 Winchester-kaliipereissa saatavuus ei ole yhtä tasaista eri puolilla Suomea. Patruunatarjonta on myös painottunut linturiistalle, .243 Winchesterin tapauksessa myös peuran pyyntiin. Parhaan mahdollisen patruunan etsintä näillä kaliipereilla tapaa olla haastavaa, etenkin jos ase ei satu käymään tarkasti tarjolla olevilla patruunoilla.

.17 HMR ei ole ensimmäistä pienpetokivääriä hankkivalle suositeltavin, vaikka se on mainio osaavan ja kokeneen käsissä. 6.5 Creedmoor on suurimmasta päästä suositeltavia, ja sopivin ”hirvilaillista” pienpetopatruunaa haluavalle.
Pienpetokivääriksi sopivia aseita löytyy käytettyjen markkinoilta kosolti, erityisesti kaliipereissa .243 Winchester (oikealla) ja .222 Remington, eivätkä niiden hinnat huimaa päätä. Kuvassa vasemmalla oleva .223 Remington on tyypillisempi uusissa kivääreissä.

Ammuttavuus ja lentorata

Hyvä pienpetokivääri on vakaa, ampujalleen sopiva ja tunteeton tuennan laadulle. Kiväärillä tulisi siis olla helppo ampua hyvin. Mitä kevyempi kivääri ja mitä tehokkaampi patruuna, sen tavanomaisemmin osumapiste muuttuu tuennan muuttuessa. Pienirekyylinen patruuna ja raskas ase ovat hyvä yhdistelmä ja helpottavat käytännön tarkkuutta vaihtelevissa ampumatilanteissa.

Ammuttavuuteen vaikuttaa myös luodin lentorata. Mitä nopeampi patruuna, sen helpompaa on osuminen keskipitkille etäisyyksille. Sen yläraja on patruunasta riippuen 175–225 metriä. Asia kannattaa huomioida, vaikka tarkoituksena ei olisikaan ampua niin kauas, sillä erityisesti lumisen maan aikana on tavallista tehdä hämärässä karkeitakin etäisyyden arviointivirheitä. Laakea lentorata antaa niitä anteeksi.

Metsästäjälehti
Yksityisyyden yleiskatsaus

Käytämme evästeitä (cookie) palvelun käytön tilastointiin ja kieliasetuksen valinnan säilyttämiseen.