Vinkit alkukauden peurajahtiin
Alkusyksyn päivät ovat pitkiä ja valkohäntäpeurat aktiivisia valoisaan aikaan. Miten tästä antoisasta ajankohdasta saa mahdollisimman paljon irti, kun tuttu ruokintapaikka ei vielä vedä peuroja puoleensa?
Valkohäntäpeuran vuosi -artikkelisarjassa kerrotaan valkohäntäpeurasta ja sen metsästyksestä. Kirjoittaja on perehtynyt valkohäntäpeurojen biologiaan, elintapoihin ja metsästää aktiivisesti tiheän peurakannan alueella. Hänen tekemisiään voi seurata Instagramissa @peuranjaljilla sekä Facebookissa että YouTubessa Peuran Jäljillä -tilien kautta.
Valkohäntäpeurojen metsästys heti alkukaudesta on parhaimmillaan erittäin tehokas ja miellyttävä pyyntimuoto. Peurat ovat sankoin joukoin liikkeellä valoisassa, ja sää on mukavan lämmin passitukseen pellon laidalla, passitornissa tai puupassissa. Myös kannanhoidollisesti jahdin painottuminen alkukauteen on tärkeää, sillä suurin osa peurakolareista tapahtuu loka-marraskuussa ja jahti auttaa leikkaamaan kantaa ennen niin sanotun ”kolarikauden” alkua.
Peuran elämä pyörii ravinnon ympärillä
Alkukauden metsästykseen perehtymistä helpottaa valkohäntäpeuran luontaisen ruokailukäyttäytymisen tunteminen. Valkohäntäpeura on erittäin säännöllinen ruokailija. Luonnollisessa ruokailurytmissään, luontaisella ravinnolla, ilman ruokintaa, se ruokailee neljä kertaa vuorokaudessa.
Peura syö kerran päivällä, yleensä makuupaikan välittömässä läheisyydessä. Tällöin se syö muun muassa metsän uuskasvustoa, pajua, lehtipuiden lehtiä, mustikoita ja niiden varpuja.
Päivän ehdottomasti tärkein ruokailu tapahtuu iltapäivällä tai illalla. Tällöin valkohäntäpeura etsii mahdollisimman energiarikasta ruokaa, jotta se pystyy paikkaamaan päivän aikana aiheutuneen energiavajeen. Peuran suosikkiravintoon lukeutuvat palkokasvit kuten herne ja härkäpapu, apila, juurikaskasvit, kumina ja kaura.
Yön aikana valkohäntäpeura ruokailee kaksi kertaa. Pimeyden turvin ne usein kerääntyvät isoiksi laumoiksi laajoille peltoaukeille. Kun on aikaa syödä koko yö, ei ravinnon laadulla ole niin suurta merkitystä. Yön pimeän ajan peurat viettävät usein kokonaan pelloilla, vuorotellen lepäämisen ja syömisen välillä. Tällöin pimeänäkö- tai lämpölaitteilla pystyy pelloilta havaitsemaan makuulla olevia peuroja ja isoja laumoja.
Metsästyskauden alku on tärkeää tankkaamisen aikaa kaikille peuroille. Pukit varautuvat kiimaan, lehmät palautuvat rankasta synnytys- ja imetyskaudesta ja vasat pyrkivät keräämään itselleen mahdollisimman paljon massaa tulevaa talvea varten.
Kaikki alkaa tiedustelulla
Olipa metsästettävä eläin mikä tahansa, pätee vanha lainalaisuus: Tiedustelu on onnistuneen jahdin peruspilari. Valkohäntäpeuran metsästys ei tee poikkeusta.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tiedustelu tarkoittaa alueen peurojen kartoitusta: missä ne ruokailevat, mihin aikaan niitä näkyy pelloilla ja mistä ne useimmiten peltoon saapuvat. Koska iltaruokailu tapahtuu useimmiten laadukkailla ruokamailla, tiedustelua kannattaa suunnitella alueen viljelysten perusteella.
Yksinkertaisimmillaan tiedustelu on autolla metsästysalueen haarukointia. Ehdottoman tärkeä apuväline ovat laadukkaat katselukiikarit, joiden merkitys korostuu auringon painuessa mailleen ja pimeyden alkaessa laskeutua. Ilman valovoimaisia katselukiikareita jää helposti moni peura näkemättä, sillä niillä on käsittämättömän hyvä kyky hävitä takamaastossa olevan kasvuston sekaan.
Tiedustelua voi suorittaa myös riistakameroiden avulla. Niitä voi asettaa seuraamaan esimerkiksi voimakkaasti kuluneita metsäpolkuja, jotka johtavat makuualueilta ruokailualueille. Näin saadaan tietoa siitä, mihin aikaan peurat ruokamaille liikkuvat sekä millaisia peuroja alueella liikkuu. Riistakameroita voi asentaa myös peltojen laidoille, kunhan ne eivät häiritse peltoa viljelevän tahon työskentelyä. Asiasta kannattaa keskustella viljelijän kanssa, vaikka maanomistajan lupa kameroille jo olisikin, mikäli pellon viljelysoikeus on vuokrattu.
Tiedustelua voi harrastaa myös samalla tavalla kuin itse kyttäysjahtiakin. Ainoana erona on, että ase vaihtuu kaukoputkeen, katselukiikareihin tai miksei vaikka kameraan. Loppukesän ja alkusyksyn illat tarjoavat sään puolesta erinomaiset puitteet iltaiselle luonnossa istumiselle. Näin saat erinomaisen kuvan siitä, mistä peurat saapuvat peltoon ja pystyt huomattavasti paremmin suunnittelemaan jahtiasi sen perusteella.
Luonto ohjaa peurojen liikettä ja aktiivisuutta
Itselleni ylivoimaisesti tärkeimmäksi apuvälineeksi peurajahdin suunnitteluun on muodostunut älypuhelin. Enkä tarkoita passissa somettamista, vaan sääennusteiden katsomista älypuhelimen sovelluksista.
Vallitseva sää, etenkin lämpötila ja tuuli, vaikuttaa peurojen liikehdintään radikaalisti. Pitkän lämpimän jakson päätteeksi saapuva kylmä rintama ajaa peurat jalkeille lähes sadan prosentin varmuudella. Parhaat illat, jolloin peurat ovat aktiivisimmillaan, ovat yleensä kylmän rintaman saapumista edeltävä, sekä ensimmäinen ilta kylmän rintaman vaikutuksen alla. Tämän jälkeen aktiivisuus tasaantuu. Äkilliset muutokset laukaisevat peuroissa tarpeen kerryttää energiavarastoja.
Kuun kierrolla ja etenkin täysikuulla on todettu olevan vaikutusta peurojen aktiivisuuteen. Pohjois-Amerikassa tehtyjen tutkimusten mukaan peurojen ilta-aktiivisuus on huipussaan seitsemän vuorokautta ennen täysikuuta ja aamuaktiivisuus seitsemän vuorokautta täydenkuun jälkeen. Tämä ei tarkoita, etteivätkö peurat olisi aktiivisia muinakin kuunkierron vaiheina, vaan näihin aikoihin aktiivisuus korostuu.
Myrsky ja rankka vesisade laskevat merkittävästi peurojen aktiivisuutta. Voimakas tuuli tuo turvattomuuden tunnetta, sillä se heikentää merkittävästi niin näkö-, kuulo- kuin hajuaistia ja peurasta tulee huomattavasti haavoittuvampi kaikille saalistajille, niin metsästäjille kuin susille ja ilveksille. Myrskyllä peurat pysyttäytyvät mieluummin tiheikön turvassa.
Tämä luo metsästäjälle loistavan mahdollisuuden: myrskyn jälkeinen ilta. Peura on äärimmäisen säännöllinen ruokailija ja jos sen luontainen ruokailurytmi sään vaikutuksesta muuttuu, se stressaantuu. Kun peuran stressitaso nousee, kasvaa merkittävästi myös energiankulutus. Näin syntyvä energiavaje täytyy paikata laadukkaalla ravinnolla ja voit olla varma, että myrskyä seuraavana iltana peurat ovat todella aktiivisesti liikkeellä.
H-hetki on koittanut
Kun almanakasta saa kääntää elokuun sivun lehtiön takapuolelle, on peurakausi alkamassa ja monen kuukauden odotus päättyy. On tullut aika laittaa tiedustelulla kerätty tieto käytäntöön ja laatia suunnitelma kauden ensimmäisen peuran kaatamiseksi.
Kun sääolosuhteet ovat kohdillaan ja tiedetään pelto, jonka laitaan asettaudutaan kytikselle sekä parhaimmassa tapauksessa mistä peurat todennäköisimmin peltoon saapuvat, pitää tarkastaa se kaikkein tärkein passipaikan valintaan vaikuttava seikka eli tuulen suunta. Peuran nenä on sellainen instrumentti, ettei sitä pysty huijaamaan.
Keskivertokoiralla on nenässään rodusta riippuen noin 125–250 miljoonaa hajureseptoria ja sinulla niitä on viisi miljoonaa. Peuralla hajureseptoreita on 297 miljoonaa. Tämän tiedon valossa haluat varmasti olla oikealla puolen tuulta, kun peura astelee ampumaetäisyydelle. Jos et ole, tilanne kuivuu suurella todennäköisyydellä kasaan.
Passipaikka tulee valita niin, ettei tuuli käy peurojen oletettuun tulosuuntaan. Muutoin peura haistaa sinut jo kauan ennen saapumistaan peltoon, etkä ehdi nähdä peurasta vilaustakaan. Suunnittele siis passipaikkasi niin, että ehdit suorittaa varman ja turvallisen riistalaukauksen ennen kuin peura saa sinusta hajun.
Varmista myös, että passipaikassa on selän takana näkösuojaa, jotta siluettisi häviää mahdollisimman hyvin ympäröivään luontoon sekä taustaan. Peuran syvyysnäkö on heikohko, mutta ylimääräinen liike paljastaa hyvinkin piiloutuneen metsästäjän armotta. Suorita suurimmat liikkeet peuran syödessä pää alhaalla tai, kun se on liikkeessä. Kun peura tähyilee ympärilleen, on syytä minimoida liike. Peuran näkökentän laajuus on noin 300 astetta, joten se saattaa huomata liikkeen vaikkei se vaikuttaisi katsovan suoraan kohti. Kehnohkon syvyysnäkönsä vuoksi peura yrittää monesti päätä kääntämällä luoda eri kuvakulmista hahmotelmaa epäilyttävästä liikkeenaiheuttajasta.
Kun tilaisuus tulee, suorita varma riistalaukaus ja kauden ensimmäinen valkohäntäpeura odottaa noutajaansa.
Lämpimät kelit haasteena riistankäsittelylle
Moni metsästäjä kertoo jättävänsä peurat ampumatta alkukaudesta, koska kelit ovat liian lämpimät eläimen riiputtamiseen ilman kylmälaitteistoa. Se pitää riiputuksen puolesta täysin paikkaansa, sillä lämpimillä keleillä bakteerit ja kärpäset tekevät ruholle kiusaa hyvin nopeasti.
Onneksi nykyään monella metsästäjällä on metsästysseuran puolesta mahdollisuus riiputtaa saalistaan kylmälaitteilla jäähdytetyissä käsittelytiloissa. Kaikilla ei kuitenkaan ole. Mikä tällöin neuvoksi?
Itse suosittelen yli +10 °C lämpötiloissa käyttämään riiputettavalle eläimelle riistapussia. Se ehkäisee tehokkaasti kärpästen pääsyn ja munimisen ruhoon. Jos et ole vielä hankkinut riistapussia ja peura jo odottaa kinnerpuuhun pääsyä, niin esimerkiksi vanha pussilakana ajaa hätätapauksessa riistapussin virkaa. Pujota peuran jalat pussilakanan pienistä rei’istä läpi ja kiristä esimerkiksi nippusiteellä luun ympärille. Sulje pussilakanan isompi reikä alapäästä, jotteivat kärpäset pääse sitä kautta ruhon kimppuun. Suosittelen riistapussia sen hengittävyyden vuoksi, mutta hätätilanteessa pussilakana on osoittautunut kelpo ratkaisuksi.
Jos peuran joutuu riiputtamaan lämpimällä säällä ilman kylmälaitteistoa, se kannattaa ehdottomasti leikata jo kaatoa seuraavana päivänä. Leikkuun jälkeen liha vakuumiin, jääkaappiin reiluksi viikoksi raakakypsytykseen mureutumaan ja sieltä joko lautaselle tai pakkaseen odottamaan parempaa ruokailuhetkeä.
Peuran kaataminen alkukaudesta on järkevää kulinaristisestakin näkökulmasta katsottuna. Alkukauden peura on yleensä todella vähärasvainen myöhemmin kaudella kaadettuun verrattuna.
