Villisikaa ei pidä tartuntavaaran vuoksi suolistaa maastoon, vaan se kannattaa tuoda kokonaisena lahtivajalle. Myös näytteenotto onnistuu helpommin lahtivajalla.

Villisianmetsästäjän muistilista
Töpselikärsä nurin

Teksti Valto Kontro Kuvat Ruokavirasto

Julkaistu5.7.2021

Villisika on vielä monille suomalaisille varsin uusi tuttavuus. Vaikka vakiintuneita populaatioita esiintyy lähinnä Kaakkois-Suomessa, Itä-Uudellamaalla ja Tampereen Teiskossa, saatiin vuonna 2020 villisikoja saaliiksi kaikilta riistakeskusalueilla Lappia lukuun ottamatta. Jokaisen villisian kaatajan tulisikin olla selvillä siitä, mitä sormen koukistuksen jälkeen tapahtuu.

Saalisilmoitus

Lakisääteisen saalisilmoituksen teet helpoiten älypuhelimen Oma riista -sovelluksella maastossa välittömästi kaadon jälkeen. Ilmoituksen voi tehdä myös Oma riistan selainversiolla tai riistakeskuksen saalisilmoituslomakkeella.

Näytteenotto

Ota kaadetusta villisiasta näyte afrikkalaisen sikaruton (ASF) seurantaa varten. Lisäksi Luonnonvarakeskus kerää kohtunäytteitä kannan arvioinnin tueksi. Toimitetuista näytteistä maksetaan palkkio tai vaihtoehtoisesti sika testataan trikiinin varalta. Näytteenottotarvikkeet saat tilattua Ruokavirastolta tai riistakeskukselta.

ASF-tutkimuksiin lähetetään sian munuainen, perna ja verta. Kohtunäyte voidaan laittaa ASF-näytteiden mukaan tai toimittaa suoraan Luonnonvarakeskukselle. Mikäli ruho halutaan testauttaa trikiinin varalta, tulee mukaan laittaa myös näyte etujalan lihaksesta sekä kielestä tai palleasta. Ohjeet löydät Ruokaviraston sivuilta.

Näytteiden mukana tulee laittaa täytettyinä tutkimuslähete sekä palkkiomaksulomake, joiden uusimmat versiot löydät www.ruokavirasto.fi.

Villisikasaaliin varalta tulisi aina olla saatavilla näytteenottotarvikkeet. Voit tilata niitä Ruokavirastolta tai Suomen riistakeskuksen aluetoimistolta.

Teurasjätteet

Villisian teurasjätteitä tai ruhonosia ei saa jättää maastoon villieläinten saataville. Jäänteet tulee haudata Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti vähintään metrin syvyyteen. Paikka ei saa olla pohjavesialuetta, kaivon läheisyydessä, vedenottamon suoja-aluetta tai vesistöön viettävä rinne. Tarvittaessa jätteet voidaan kalkita.

Iänmääritys

Villisian iän voi halutessaan arvioida kahteen ikävuoteen asti hampaiden vaihtuvuuden perusteella. Tätä vanhempien karjujen ikäarvion voi tehdä mittaamalla kulmahampaat. Ohjeet iänmääritykseen löydät Riistainfo-palvelusta.