Verijäljestys haltuun – tästä ohjeet alkuun
Jäljestys on metsästyskoiralle luontainen harjoittelumuoto. Jälki vie mennessään niin koiran kuin ohjaajankin, koska laji on helppo aloittaa ja vaivaton toteuttaa. Verijäljellä treenaaminen auttaa koiraa setvimään hukkia myös aidoissa metsästystilanteissa.
Verijälki eli jäljestys on laji, jossa kytketty koira selvittää maastoon tehdyn verijäljen kulkua. Sen tarkoituksena on treenata koiran kykyä seurata haavoittunutta riistaeläintä. Lajin harjoitteleminen auttaa koiraa seuraamaan ja etsimään jälkiä myös metsästystilanteissa, koska harjoittelun ja toistojen avulla koiran sekä ohjaajan varmuus ja taidot paranevat.
Verijäljen tekeminen on helppoa ja yksinkertaista. Ensin valitaan maasto, johon jälki tehdään maanomistajan luvalla. Välineiksi tarvitaan verisieni, narua, palkinto eli kaato, naudan tai hirvieläimen verta, merkkausnauhoja ja koiran varusteet. Tärkeää ensimmäisille jäljestyskerroille on, että jälki tehdään rauhalliseen metsään, jotta koira saa keskittyä työskentelyyn.
Miten verijälki tehdään?
Sieni sidotaan naruun ja kastellaan vedellä. Jäljen alkuun tehdään ”makaus”, josta potkaistaan hieman maata sivuun. Makauspaikalla sieneen valutetaan verta pullosta niin, että sitä jää myös maahan. Verta voi painella sieneen esimerkiksi oksalla. Oksa jätetään makauspaikalle, jotta jäljen lähtö on selkeä.
Tämän jälkeen kävellään noin 40–90 metriä sieni narun perässä. Ensimmäisten jälkien tulee olla lyhyitä ja mutkattomia, jotta koira ei kyllästy ja luovuta, vaan onnistuu jäljen ajamisessa. Jälkeä voi merkitä puun oksiin nauhalla. Näin ohjaaja tietää myöhemmin, missä jälki kulkee. Loppuun tehdään uusi makaus ja maahan jätetään palkinto, esimerkiksi hirven sorkka tai luu.
Lopuksi sieni nostetaan vaikkapa muovipussiin, ettei verta valu maahan. Jäljen päältä ei myöskään kävellä, ettei verta tartu kengänpohjiin. Jäljen annetaan olla vähintään pari-kolme tuntia, jonka jälkeen se voidaan ajaa koiran kanssa.
Koiran varusteisiin kuuluvat valjaat ja noin kymmenen metriä pitkä liina. Jos koira erkaantuu jäljeltä, sille annetaan aikaa ja tilaa etsiä se uudelleen. Koiran on tarkoitus työskennellä itsenäisesti. Jos hukka tulee, koiran voi ohjata takaisin jäljelle. On tärkeää opettaa koiralle käsky, jota käytetään aina jäljestettäessä. Olen itse käyttänyt ”etsi jälki” -käskyä.
Koiran onnistuessa lyhyemmillä pätkillä, jäljen pituutta kasvatetaan pikkuhiljaa. Siihen lisätään myös mutkia, katkoja tai 90 asteen kulmia ja makauksia. Katkoissa sieni nostetaan pussiin, palataan muutama metri taaksepäin ja jälkeä jatketaan sivuun.
Jännittävää ja palkitsevaa treenaamista
Jäljestystä voi harrastaa kaiken ikäisten tai rotuisten koirien kanssa. Pennun opettamiseen riittää muutaman metrin mittainen jälki, jonka päässä on ruokakuppi. Tärkeintä on saada onnistumisia. Aikuiselle, osaavalle koiralle voi tehdä jopa useamman kilometrin mittaisen jäljen. Metsästyskoiralle jäljestys on mielekästä, luontaista työtä. Hienointa ja merkityksellisintä siinä on, että koira ja sen ohjaaja oppivat toimimaan yhteistyössä keskenään. Ohjaaja oppii lukemaan koiran työskentelyä ja koira tietää, että valjaat päällä tehdään töitä.
Heille, joita kiinnostavat myös saavutukset ja haasteet: jäljestyksessä voi kilpailla MEJÄ-, tai VAHI-kokeiden muodossa ja niistä voi valioitua.
Luotettavat jälkikoirat palvelevat myös suurriistavirka-apu-tehtävissä. Jokaisessa metsästysseurassa tulisi olla tiedossa jälkikoira, sillä jonain päivänä haavakko voi sattua omallekin kohdalle.
