Vaaran aiheuttaminen – lopetus­laukaukset hirvenmetsästyksessä

Metsästäjä-lehti julkaisee ja käsittelee ”Rikos ja rangaistus” -palstalla ajankohtaisia, riistaan, metsästykseen, yhdistystoimintaan sekä aseisiin liittyviä oikeustapauksia. Tapaukset on koonnut asianajaja Panu Hiidenmies Applex asianajotoimistosta.

Syyttäjä vaati metsästäjälle rangaistusta vaaran aiheuttamisesta ja vaihtoehtoisesti metsästysrikoksesta tai metsästysrikkomuksesta. Syyttäjän mukaan metsästäjän ampumat lopetuslaukaukset olivat aiheuttaneet vakavaa hengen tai terveyden vaaraa asianomistajana olevalle metsästäjälle.

Käräjäoikeus piti toimintaa huolimattomana

Rikoslain 21:13:n mukaan joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa toiselle vakavan hengen tai terveyden vaaran, on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 

Käräjäoikeus katsoi, että teosta aiheutui vakavaa vaaraa asianomistajan hengelle ja terveydelle. Asianomistaja on ollut ampumalinjasta sellaisella etäisyydellä, että luoti on saattanut esteeseen osuessaan aiheuttaa asianomistajan lähelle osuneen kimmokkeen tai sirpaleen. Asianomistajan kertomusta laukauksen aiheuttamasta korvia vihloneesta räsähdyksestä pidettiin uskottavana. 

Vaaran aiheuttamisesta tuomitaan ainoastaan toissijaisesti silloin, jos muualla laissa ei säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta. Vaaran aiheuttamisesta ja metsästysrikoksesta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta, joten metsästäjän syyksi on luettava joko metsästysrikos tai -rikkomus. Se, kumpi luetaan metsästäjän syyksi riippuu siitä, oliko kyseessä törkeä vai tavanomainen huolimattomuus.  

Rikoslain 3:7.1§:n mukaan tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi sitä kyennyt noudattamaan. Törkeysarvioon vaikuttavat huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyneet olosuhteet. 

Käräjäoikeus kiinnitti huomiota siihen, että metsästystilanteessa huolellisuusvelvoite on korostunut, ja ettei ampuja ole nähnyt asianomistajaa eikä tiennyt tämän sijaintia. Toisaalta radiopuhelimessa käyty keskustelu antoi ampujan ymmärtää, että ampuminen oli sallittua. Lieventävinä seikkoina pidettiin myös sitä, että haavoittuneen hirven lopettaminen oli perusteltua, ja ettei asianomistaja ollut ampumalinjalla. Käräjäoikeus katsoi menettelyn huolimattomaksi, mutta ei törkeän huolimattomaksi. Vaaraa on aiheutunut luodin kimpoamisesta ja sen aiheuttamista sirpaleista. Vaihtoehtoisen syytteen mukaisesti metsästäjän syyksi luettiin siten metsästysrikkomus.

Hovioikeus hylkäsi syytteen 

Metsästyslain 20.3 §:n mukaan metsästys ei saa aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa ihmiselle tai toisen omaisuudelle. Syyksilukeminen edellyttää konkreettisen vaaran aiheuttamista.

Aiheutuneesta vaaratilanteesta ei ollut muuta välitöntä näyttöä kuin asianomistajan kertoma. Asianomistaja oli kahden todistajan mukaan ilmoittanut radiopuhelimella olevansa suojassa, eikä kumpikaan ollut ymmärtänyt, että asianomistaja olisi maininnut laukausten aiheuttaneen vaaraa. Jahdissa mukana olleilla olikin erilaisia käsityksiä vaaran aiheuttamisesta. 

Asianomistajan kertomuksen näyttöarvoa heikensi henkilötodistelussa ilmenneet ristiriidat sekä se, että hänen käsityksensä sijainnistaan oli poikennut paikannustiedoista. Hovioikeus arvioi asianomistajan sijainnin toisin kuin käräjäoikeus, minkä johdosta hovioikeus ei pitänyt asianomistajalle aiheutunutta vaaraa konkreettisena. Asianomistaja ei ollut ampumalinjalla. Näin ollen metsästäjä vapautettiin hänelle tuomitusta rangaistuksesta kokonaan.