Ismo Andrejev on mukana Helmi-ohjelman vieraspetopyynneissä ja toimii pyyntiryhmän vetäjänä.

Tehopyytäjän vinkit minkin loukku- ja rautapyyntiin

Teksti ja kuvat Tomi Nevalainen ja Ilkka Järvinen

Julkaistu8.3.2022

Minkinpyyntiin erikoistuneen haminalaisen Ismo Andrejev’n vinkit perustuvat Kaakkois-Suomen saariston ja mantereen pyynteihin, joiden tuloksena pelkästään neljän viimeisen vuoden saalis on ollut noin 200 minkkiä.

Esimerkkien pohjalta jokainen pyytäjä voi varioida omat loukkunsa ja metodinsa.

Loukkumalli

Andrejev’n suosikkipyyntilaite on filmivanerista itse tehty keinulautarautapyydys, jossa raudat ovat rosteria. Materiaalivalinnalla haetaan pitkäikäisyyttä ja keveyttä.

– Keinulauta on ollut alaan vihkiytyneiden suosima malli vuosikymmeniä. Syytä, miksi se minkkiä viehättää, ei ole vielä pystytty varmaksi ratkaisemaan. Syiksi on arveltu kapeaa nousevaa ränniä. Kun minkki ei näe mistä kiinnostava haju tulee, sen pitää mennä peremmälle. Laudan keikahdettua minkki juoksee rautojen viiksiin ja kuolee välittömästi.

Raudat tuovat pyyntiin perinteisen keinulaudan lisänä huomattavan lisätehon, koska niitä voi pitää pyynnissä ilman päivittäistä tarkastusta. Esimerkiksi saaristopyynti olisi käytännössä mahdotonta toteuttaa, jos rautoja ei saisi käyttää.

Loukkumalli on suunniteltu mahdollisimman pieneksi suurien loukkumäärien siirtelyä varten ja se toimii kaikissa vaihtelevissa sääolosuhteissa.

Loukun asetteluun kannattaa nähdä vaivaa. Tässä rantapuron loukku on viimeisen päälle ottavan näköinen.

Lisätietoa erilaisista minkkiraudoista ja suojakoteloista aloitteleville sekä kokeneille pyytäjille. 

Syötitys

Lämpimänä vuodenaikana keinulautarauta pyytää pelkällä hajusteella. Syötit alkavat silloin nopeasti toimia karkotteena, koska minkki ei koske pilaantuneeseen ruokaan. Parhaaksi hajusteeksi on todettu minkki itse, eli minkin peräpäätä hangataan loukun pohjaa vasten. Tätä varten pakastimeen kerätään saatua saalista ja markkinoilta etsitään toimivaa kaupallista hajustetta hajustamisen helpottamiseksi.

– Pakkasella hajusteiden toimiessa huonommin voi loukun tehoa parantaa syötittämällä. Syötteinä voi käyttää lähes mitä vain eläinperäistä, kuten kalaa, kalaöljyä, riistan teurasjätteitä tai verta. Loukkujen yläpuolelle puiden oksille voi myös ripustella pieniä syöttiannoksia hajuja levittämään.

Pyyntipaikat

Maastossa olevat luontevat minkin liikettä ohjaavat maanmuodot sekä ohjureina toimivat kallioleikkaukset kannattaa hyödyntää loukkujen sijoittelussa. Tarvittaessa ohjureita voi rakentaa kivistä ja puista.

– Purot ovat aina minkkien suosimia ja niissä hyvä pyyntitapa on puron yli menevät rangat, lankut ja muut palkit, joiden päälle laitetaan molemmista suunnista pyytävä läpikuljettava loukkumalli. Läpijuostavan putkiloukun voi tehdä itse ja siihen voi asentaa monenlaisia rautoja. Perinteisestä Conibear-raudasta saa paremmin tehoja irti laittamalla laukaisuviiksien tilalle astinlaukaisimen. Minkin ei tarvitse silloin työntää metalliviiksiä kasvoillaan.

Saaristossa parhaimmat loukkujen paikat löytyvät paikoista, mistä on lyhyin tie uida saarelta ja luodolta toiselle. Erityisesti saarien kapeat kärjet ovat ottavaksi todettuja paikkoja.

– Venevajat, mökit, aitat, sekä aallonmurtajat ovat minkkien suosimia paikkoja. Minkki myös aiheuttaa ylimääräisiä remonttikuluja rakennuksissa.

Lautta on ratkaisu kaislikkoalueille. Lisätehoa saa sijoittamalla loukun vesilintuja puoleensa vetävälle ruokintalautalle. Kokemista voi helpottaa lyömällä tapit rantaan ja järveen, jotta lauttaa voidaan hinata edestakaisin narulenkillä.
Puron ylitys läpikuljettavalla loukulla on aina tehokas, myös ilman syöttiä.

Pyyntiin kaikkina vuodenaikoina

Kevät

Alkukeväästä minkit kulkevat pitkiä matkoja lumettomia jään ja sulan reunoja. Huomioi tämä loukkujen sijoittelussa. Saalisminkin urea tai tippa parafiiniin uutettua rauhasta voi antaa kelpo saaliin. Hyviksi havaitulle paikoille kannattaa laittaa useita pyydyksiä kilpakosijoitten toivossa. Tuottavimman minkkikannan poistoaika on lyhyt, mutta intensiivinen.

Kesä

Peli ei suinkaan ole menetetty, mikäli kevätpyynti epäonnistuu. Kesä on hyvää aikaa hakea uusia pyyntipaikkoja ja viedä loukut ”sulautumaan” maastoon. Petojen tottuminen äkilliseen muutoksiin elinympäristössään saattaa vaatia hetken.

Tarkkaavainen kulkija löytää minkin kovaksi tallaamat polut. Niiden varsilta löytyy muun muassa ulosteita, rikottuja näkinkenkiä, ravun kappaleita ja linnunsiipiä. Pyytäjä saa näistä vinkkejä pyyntilaitteiden sijoitteluun.

Loppukesä

Loppukesästä voi saada kerralla paljon saalista. Poikueet ovat pitkään koossa ja liikkuvat suhteellisen pienellä alueella. Yhden nuoren saalisyksilön jälkeen kannattaa laittaa useita pyydyksiä alueelle.

Syksy

Syksyllä minkit tankkaavat talvea varten ja liikkuvat kohti talvehtimispaikkoja. Karuilta rannoilta suunta on kohti reheviä lahtia, jokia ja jopa pieniä metsäpuroja. Näillä vaelluskohteilla otus ei välttämättä muutoin vietä aikaa, mutta on pyydettävissä, jos loukut on ajoissa viritelty valmiiksi pelipaikoille.

Talvi

Talvella merkkejä minkistä löytää varmimmin sulakohdista kuten siltojen alta, rumpuputkista ja ojien suista. Ne ovat varmoja ottipaikkoja läpi vuoden.

Talvella minkki kulkee pitkiä matkoja lumen ja jääkannen alla. Piilotteleva elämäntapa antaa helposti väärän kuvan, ettei alueella olisi minkkejä. Veden pinnan noustessa ja laskiessa minkki osaa taitavasti hyödyntää ilmataskuja ja pysytellä turvassa suurilta pedoilta.

Veden nousu ja lasku muodostavat ojien ja rantojen penkkoihin onkaloita. Ne ovat usein todella pyytäviä loukkupaikkoja. Pyydykset on syytä kiinnittää vahvalla narulla rantapuihin tai kasata raskas kivikasa loukun päälle, etteivät muuttuvat virtaukset vie loukkua mennessään.

Sydäntalven rantapajukkoon lähelle vesirajaa sijoitettu loukku voi antaa piilottelevia minkkejä. Loukku kannattaa päällystää oksilla ja heinillä siten, ettei tuiskuava lumi pääse tukkimaan kulkuaukkoja. Myös sillat ja metsäojien varsilla kasvavat tuuheat kuuset muodostavat hyvän katon loukuille.