Tee-se-itse: Puukko
Mikäli kaupasta ei löydy itselle mieluisaa puukkoa tai haluaa tuoda oman säväyksensä eräilijän luottotyökaluun, voi puukon tehdä itse ja saada mitä sattuu tulemaan.
Puukkojen teko on erittäin mielenkiintoista ja sillä voi hyvin haastaa itseään. Se vaatii tarkkuutta ja usean eri materiaalin hallitsemista, jotta lopputuloksesta tulee täydellinen. Puukon teossa pääsee käyttämään luovuutta ja toteuttamaan omia ideoitaan.
Valmispuukot ovat aina kompromisseja, sillä niiden tarkoituksena on sopia mahdollisimman monelle. Kun puukon tekee itse alusta loppuun, saa jokaisen pienenkin yksityiskohdan päättää omien mieltymyksien mukaan ja hioa lopputuloksesta juuri omaan käteen sopivan.
Terä kaiken perustana
Puukon teossa kaikki lähtee työkalun tärkeimmästä osasta eli terästä. Teriä on olemassa lukemattoman eri mallisia, kokoisia ja laatuisia.
Itse olen tyytynyt ostamaan suurimman osan käyttämistäni teristä valmiina, sillä minulla ei ole kaikkea tarvittavaa välineistöä raudan muokkaamiseen. Lisäksi terävän ja käyttöä kestävän lopputuloksen saaminen ei ole helppoa. Joitakin teriä olen tehnyt, mutta ne ovat olleet vain kokeilumalleja koristepuukkoihin.
Tarttumapinta kuntoon
Puukon kahvan voi tehdä useasta eri materiaalista, mutta itse teen sen yleisimmin puusta. Puun kovuus vaikuttaa merkittävästi kahvan kestävyyteen, minkä takia suosin kovia puulajeja. Olen tykästynyt stabiloituun visakoivuun pääasiassa sen kauniin ja perinteikkään ulkonäön takia. Lisäksi se on erittäin lujaa ja säänkestävää. Olen käyttänyt kahvoissa myös tammea ja tavallista koivua. Kahvan voi tehdä myös tuohesta, jolloin sitä on helpompi työstää. Itse en tätä ole vielä kokeillut, mutta aion sen vielä ehdottomasti tehdä.
Kahvan teko on pääasiassa käsityötä, joten mitään erityisiä koneita ja työkaluja ei välttämättä tarvita. Poraan puuhun aina ensin kolon terän ruotoa varten ja kiinnitän terän paikoilleen esimerkiksi epoksiliimalla. Kahvan muotoilun voi tehdä kokonaan käsinkin, mutta hermojen säästämiseksi sahaan kahvan suurin piirtein tuleviin ulkomittoihinsa vannesahalla. Lisäksi pyöristän teräviä reunoja hiomakoneella. Tästä eteenpäin jatkan puuraspilla, jolla muotoilen kahvan valmiiseen muotoon.
Viimeistelyn teen hiomapaperilla karkeutta portaittain pienentäen, kunnes pinta on tasainen. Työvaihe vaatii aikaa, vaivaa ja pitkää pinnaa, jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Lopuksi levitän kahvaan puuöljyä, joka suojaa lialta ja kosteudelta.
Tuppi turvaksi
Viimeinen puukon osa on tuppi. En ole erityisemmin niitä tehnyt, sillä suurin osa puukoistani ei sitä ole tarvinnut. Kun puukko ei ole käytössä, tuppi on lähes kaikki, mikä siitä on näkyvillä. Siksi tupet ovat usein kauniita ja itsessään näyttäviä. Tuppeen voi tehdä esimerkiksi metsästysaiheisen kuvioinnin tai koristeellisen painatuksen.
Puukkojen teossa palkitsevinta on loppusilaus öljyllä, kun puun värit tulevat esiin ja näkee valmiin lopputuloksen. Puukkoon syntyy erityinen tunneside, kun se on omaa kädenjälkeä. Tämä muistuu mieleen eräillessä aina, kun ottaa puukon esiin tehdäkseen mitä vain kiehisistä suolistukseen. Puukkojen teko on oma taitolajinsa, jonka oppii vain tekemällä. Kannattaa rohkeasti yrittää. Ei kukaan ole puukkoseppä syntyessään.
