Sääntö 2 – Älä ikinä osoita aseella mitään, mitä ei ole tarkoitus ampua
Aseturvallisuuden toinen sääntö koskee piippukontrollia: kun asetta käsitellään ilman välitöntä ampumistarkoitusta, piipun tulee osoittaa turvalliseen suuntaan, käytännössä suoraan alaspäin kohti maata tai vaihtoehtoisesti taivaalle. Näin mahdollinen vahingonlaukaus ei lähtökohtaisesti suuntaudu ketään tai mitään kohti.
Aseturvallisuuden 4 sääntöä on suunniteltu niin, ettei yhden rikkominen vielä johtaisi onnettomuuteen. Vahvasti aseen käsittelyyn liittyvä toinen sääntö on tässä keskeinen: jos aseen piippu osoittaa aina turvalliseen suuntaan, ei mahdollinen vahingonlaukaus aiheuta ainakaan pahinta mahdollista vahinkoa.
Turvallisuutta rutiinista
Piippukontrolli tulisi saada jokaiselle aseita käsittelevälle lihasmuistiin. Onneksi piipun suunnasta huolehtiminen on mahdollista muuttaa hyväksi tavaksi, joka ei lopulta vaadi erillistä mietiskelyä.
Alkuvaiheessa piippukuriin on kuitenkin aktiivisesti keskityttävä. Kun ase poimitaan, piippu käännetään välittömästi turvalliseen suuntaan. Koko käsittelyajan piipun suuntaa vahditaan herkeämättä ja ilman lipsumista. Kun toistoja kertyy, oikeasta tavasta tulee ainoa tapa toimia.
Vaatii jonkin verran opettelua
Aseen lataaminen, latauksen purkaminen ja kaikki muutkin toimet tulee opetella tekemään siten, että piippu osoittaa poikkeuksetta turvalliseen suuntaan. Lähtökohtaisesti turvallisin suunta on ”kohti maata”, mutta tietyissä metsästystilanteissa, kuten haulikolla tapahtuvassa passituksessa, asetta pidetään valmiusasennossa (piippu yläviistoon ampumasuuntaan) tai pystyasennossa, jolloin haulikon piippu osoittaa suoraan kohti taivasta.
Myös esimerkiksi aseen poistaminen pussista tulee opetella siten, ettei asetta tarvitse liikutella lainkaan vaakatasossa. Näitä tapoja tulee kerrata niin paljon, että ne muodostuvat rutiineiksi.
Myös hihnassa kannettavan aseen piipun on oltava koko ajan kontrollissa. Jos aseella on kannettaessa taipumus kaatua vaaka-asentoon, on hihnasta pidettävä kiinni. Asiaan voi vaikuttaa myös sovittamalla aseen tasapaino hihnassa kantamista varten tai siirtämällä etummainen hihnalenkki niin pitkälle eteen kuin mahdollista. Myös muita kantamistapoja kuin “hihnasta olalla” kannattaa miettiä. Erityisen suositeltavia ovat tavat, joissa piipun suunta on koko ajan hallinnassa.
Tunnista vaaranpaikat
Seuraavat ovat vain pieni otos tilanteista, joissa tämän säännön noudattamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
- Aseen tähtäinkiikarin käyttäminen tähystämiseen rikkoo räikeästi aseturvallisuuden toista sääntöä, koska tähystämisen yhteydessä piippu osoittaa suuntaan, johon ei ole tarkoitus ampua. Pahimmillaan tähystyksen kohteeksi paljastuu toinen metsästäjä tai marjastaja, jota siis tuolloin osoitetaan ladatulla ampuma-aseella. Tästä vaarallisesta käytännöstä tulee yksiselitteisesti luopua ja ohjata myös muita metsästäjiä katselukiikarien käyttöön.
- Lataamisen ja latauksen purkamisen yhteydessä, kun huomio kiinnittyy aseen mekaniikkaan, on riski huolimattomuusvirheelle ilmeinen. Esimerkiksi kokoontumispaikalla asetta ladattaessa piippu on vaakatasossa ja osoittaa suuntaan, jossa on muita metsästäjiä. Samaa tapahtuu myös ampumaradoilla. Tämä virhe on niin vakava, että jokaisen tulee puuttua siihen ankarasti. Suurin osa erilaisissa kokoontumisissa tapahtuvista vahingonlaukauksista liittyy juuri aseenkäsittelytilanteisiin, joten on ensiarvoisen tärkeää huolehtia, että piippu osoittaa aina turvalliseen suuntaan.
- Hihnasta kannettu ase “valuu” kantajansa selässä kohti vaaka-asentoa, jolloin piipunsuu lopulta osoittaa muita metsästäjiä. Jokaisen tulee etsiä aseelleen sopiva kantotapa, joka puoltaa turvallisuutta.
- Kun metsästystilanteessa tapahtuu muutos. Esimerkiksi liikkuvassa kanalintujen seuruejahdissa piipun suuntauksesta huolehtiminen vaatii keskimääräistä enemmänkin huomiota. Kun ”veto” sitten loppuu, huomio usein herpaantuu. Tällöin saattaa huolellinenkin metsästäjä laittaa haulikon käsikynkkään ja kääntyä ase vaakatasossa tervehtimään kanssametsästäjiä.
