Jari Vihersalo käy ahkerasti kutsuttuna osaajana erilaisissa pyyntitapahtumissa. Vihersalo on kouluttanut saksanseisojansa Ulmen monipuoliseksi usean pyyntitavan koiraksi, ja pyytää sillä linturiistan lisäksi myös runsaasti pienpetoja pintapyyntinä sekä pöllyttää metsästysalueen peltopusikot läpi rusakoiden toivossa.

Ulme on Vihersalon kolmas saksanseisoja, ja hän toteaa rodun toimivan erinomaisesti kaikenlaisessa pyynnissä.

Mahdollistaa pyynnin pienemmilläkin alueilla

Karkottava koira, tässä tapauksessa seisoja, on pidettävissä hyvällä koulutuksella melko tarkalleen ohjaajan toivomalla alueella. Vihersalo antaa koiran perata rauhassa aluetta, mutta pillillä ja käsimerkeillä ohjaamalla vaihtaa koiran kulkusuuntaa, mikäli ei halua sen etenevän esimerkiksi liian lähelle junaraiteita tai pois alueelta. Vihellyksen kuullessaan Ulme pysähtyy, katsoo omistajaansa ja singahtaa käden osoittamaan suuntaan. Pelto-ojan pusikko tulee kammattua tarkasti läpi miltei huomaamatta, ja saksanseisoja suuntaa kohti seuraavaa tilkkua.

Ulme hakee avoimessa maastossa laajalti ja lähtökohtaisesti seisoo riistan, mutta ajaa lyhyen pätkän, mikäli rusakko ei jää aloilleen. Rusakko pysyy Vihersalon kokemuksen mukaan heikommin aloillaan kuin esimerkiksi metsäjänis tai linturiista, ja hän usein toppuuttelee koiran etenemistä seisontaan, mikäli välimatka koiraan on pidempi. Pillillä viheltämällä Ulme pysähtyy, jolloin metsästäjä pääsee lähemmäs haulikkonsa kanssa.

– Helpompaahan tämä on, jos metsästäjiä on useampia. Silloin kulkuväyliä ja pellonreunoja voidaan passittaa, Vihersalo toteaa.

Hänellä on kuitenkin keinoja päästä riistan eteen myös yksin metsästäessään.

– Mikäli alue on tuttu ja tiedän joidenkin paikkojen olevan niin sanotusti “kuumia”, ohjaan koiran etenemään alatuulesta sopivasta suunnasta ja siirryn itse hiljaa vastaan ylätuuleen, jolloin riista tulee hyvällä tuurilla miltei kopiksi.

Koira oppii erottamaan riistalajit

Saksanseisoja toimii peltopyynnissä rusakoiden kanssa kuten peltolintujenkin kanssa. Koira luovii vastatuuleen ilmavainulla, tarkentaa saadessaan hajun ja hakeutuu seisontaan. Vihersalon mukaan rusakkojahti ei eroa peltolintujen metsästämisestä, ja sanoo koiran kalibroineen nenänsä jahdattavan riistan mukaan. Peltolintujen kohdalla koira etenee seisontaan lähemmäs, mutta metsälintuihin se on oppinut pitämään hieman enemmän etäisyyttä.

– Ulme on oppinut olemaan varovaisempi metsälintujen kanssa niiden alkuun pärähdettyä karkuun liian röyhkeää lähestymistä. Huolimatta siitä, että Ulme saa ajaa rusakkoa 100–200 metriä, se ei silti ajele lintuja itsekseen ilmaan, Vihersalo kertoo.

Katso video

Koska koira työskentelee avoimella alueella laajalti, voi ajo lähteä kaukaakin ja silloin olisi hyvä olla useampi metsästäjä. Joskus rusakko räjähtää liikkeelle yllättäen eikä koirakaan ehdi varoittamaan millään tavoin.

– Kun koira ottaa seisonnan ja edessä on todennäköisesti rusakko, ei metsästäjän kannata hukata hetkeäkään vaan siirtyä hollille pikaisesti.