Riistaruokinta on ollut vuosikymmeniä suomalaisen riistanhoitotyön kulmakiviä, eikä ilman laajamittaista ja pitkäjänteistä tukiruokintaa meillä olisi näin hyvinvoivaa valkohäntäpeurakantaa. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Ilmastonmuutos vyöryy päälle ja talvet leudontuvat, kun vuosittainen keskiarvolämpötila jatkaa nousuaan. Selvää on, että pienet hirvieläimet hyötyvät ilmastonmuutoksesta.

Tukiruokinnasta houkutteluruokintaan

Viimevuosina on siirrytty tukiruokinnasta kohti pienimuotoista houkutteluruokintaa. Kun valkohäntäpeurojen määrää oli tarve vähentää, haluttiin tukiruokinnasta luopua sen kantaa ylläpitävän vaikutuksen vuoksi. Ruokintaa haluttiin pitää metsästystä ylläpitävänä houkuttelevana tekijänä peuroille, jotta pyynti olisi tehokasta.

Talvien leudontuminen vähentää tukiruokinnan tarvetta. Voitaneen sanoa, ettei eteläisessä Suomessa valkohäntäpeuran tukiruokinnalle ole enää perusteita.

Houkutteluruokintaa pystytään perustelemaan muun muassa turvallisuudella ja kannanhoidollisella näkökulmalla. Varsinkin ruutiaseilla ihmisasutuksen lähellä tapahtuvassa metsästyksessä ruokinnalla voidaan ohjata peurat turvalliseen ampumasektoriin. Houkutteluruokinnoilla voidaan myös seurata kannan rakennetta ja kohdistaa metsästystä poistettaviksi haluttaviin yksilöihin, joka palvelee kannanhoitoa.

Ruokinnan hyödyt

Metsästäjät ovat tottuneet ampumaan peuroja ruokintapaikoilta. Moni kokee ruokintapaikan ylläpitämisen välttämättömänä työnä riistan hyväksi. Monelle on kunniakysymys, että metsälle pitää olla valmis antamaan, jos sieltä halutaan jotain itselle ottaa.

Ja tottahan se on, riistan eteen on tehtävä työtä, jos halutaan kantojen voivan hyvin. Ruokinnan hyöty elinvoimaiselle riistakannalle on kiistaton. Mitä enemmän ja mitä laadukkaampaa ravintoa on tarjolla, sitä paremmat oltavat riistalla on: talven kylmät jaksot eivät ole niin raakoja eläimille, jos laadukasta ravintoa on tarjolla riittävästi.

Valkohäntäpeuran sisäinen mekanismi aloittaa vararavinnon kerryttämisen elimistöön jo aikaisin syksyllä tai loppukesällä. Kun ravintoa on talvella runsaasti, kerättyä vararavintoa ei juurikaan kulu. Rasvakerros pitää huolen siitä, etteivät kovatkaan pakkaset vaaranna peuran terveyttä. Ja kun energiatasot eivät talven aikana putoa minimiin, on naarailla pienempi työ keväällä tankata tulevaa lisääntymiskautta varten. Toki kevät on valkohäntäpeurojen elinalueella pitkä ja niillä on riittävästi aikaa paikata energiavaje, vaikkei talviruokintaa ole.

Ruokinnan haitat ja haasteet

Laajamittaiset tukiruokinnat manipuloivat peurojen luontaista liikkumista. Peurat eivät levittäydy yhtä tehokkaasti kuin ne levittäytyisivät ilman ruokintoja. Toisin sanoen ruokinnat luovat paikallisia kannan tiheytymiä.

Ruokintojen haittavaikutuksia on tutkittu Suomessa hyvin vähän, jos ollenkaan. Nyt käynnissä oleva Luonnonvarakeskuksen hanke RiskiRuokinta – Riistaruokinnan aiheuttamat ympäristöterveysriskit maatalouselinympäristöissä, on ensimmäinen merkittävä tutkimus aiheeseen liittyen. Siitä kerrotaan tarkemmin sivulla 30.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa suurimmassa osassa osavaltioista villieläinten ruokinta on laissa kielletty sakon, tai jopa vankeuden uhalla. Sikäläisessä peurakannassa esiintyy pääasiassa kahta tappavaa tautia; CWD (Chronic Wasting Disease) ja EHD (Epizootic Hemorrhagic Disease). CWD tarttuu eläimestä toiseen eritteen kautta, esimerkiksi ruokinnoilta, mutta EHD taas tarttuu välittäjäeläimen kautta toiseen isäntäeläimeen, yleensä hyönteisen pureman välityksellä. EHD ei siis varsinaisesti leviä ruokintojen kautta, mutta ruokintojen aiheuttamat paikalliset tiheytymät lisäävät tartunnan riskiä. CWD johtaa peuran kuolemaan varmasti, EHD-taudista peuran on mahdollista selvitä. CWD:n ei ole todettu siirtyneen peuroista laiduntavaan karjaan, toisin kuin EHD:n, joka on riski laidunkarjalle Yhdysvalloissa.

On hyvä, että Suomessakin tutkitaan ruokinnoilla esiintyvää mahdollista tartuntariskiä. Eikä pelkästään peurojen takia, sillä ruokinnoilla vierailee laaja lajikirjo. Vuonna 2023 Suomessa elettiin kriittisiä aikoja lintuinfluenssa H5N1:n johdosta. Turkistarhoille se oli kova kolaus, mutta siipikarjan tuotannossa näillä näkymin selvittiin säikähdyksellä. Lintuinfluenssan laajempi leviäminen olisi tuonut tummia pilviä myös riistaruokinnan ylle, sillä ruokintapaikoilla viihtyy valtava määrä erilaisia lintuja. Suurempi lintuinfluenssaepidemian puhkeaminen olisi suurella todennäköisyydellä aiheuttanut rajoituksia riistan ruokintaan tai jopa kieltänyt sen.

Riistapellon hyödyt

Riistapeltoja on viimeisten vuosien aikana noussut suomalaiseen maalaismaisemaan kiihtyvällä tahdilla. Riistapellot ovat maanviljelijöille houkutteleva vaihtoehto hyvän tukiohjelman ansiosta. Jos riistapeltoon kylvetään yksivuotista seosta, esimerkiksi kaalikasveja, ei sadolle ole korjausvelvoitetta. Riistapellot edistävät sekä riistaeläinten että peltoluonnon monimuotoisuutta. Ne tarjoavat luonnonvaraisille eläimille ympärivuotisen ravinnon lisäksi lisääntymis- ja suojapaikkoja.

Riistapellot toimivat vähintään yhtä hyvinä houkuttimina peuroille kuin ruokinnat. Ne tarjoavat luonnonmukaisempaa ja monipuolisempaa ravintoa kuin perinteinen ruokinta, joka voi sisältää esimerkiksi vain viljaa tai muita keinotekoisia rehuja.

Riistapelto edistää eläinten terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, eikä vaadi metsästyskauden aikana jatkuvaa ylläpitoa, joka on ruokintapaikoilla arkipäivää läpi kauden.

Riistapelloilla eläimet levittäytyvät laajemmalle alueelle, mikä vähentää kontaktia ja siten tautien leviämisen riskiä.

Kun riistapelloilla tarjotaan ravintoa mukaillen luontaista ravinnonhankintamekanismia, pakottaa se peurat liikkeelle selvästi aikaisemmin, valoisaan aikaan. Peura ei ole ylensyöjä, se syö juuri sen verran kuin se tarvitsee selvitäkseen.

Yksinkertaistaen voidaan ajatella, että peuran päivittäinen ravinnontarve olisi yhtä kuin ämpärillinen kauran jyviä. On selvää, että jos ämpärillisen voi syödä suoraan laarista, ottaa se huomattavasti vähemmän aikaa, kuin saman energiamäärän kerääminen riistapellosta. Peurojen on lähdettävä ravinnonhankintaan huomattavasti aikaisemmin kuin ruokintapaikkojen läheisyydessä. Ilmiö on havaittavissa ilman riistapeltojakin alueilla, joissa ruokintaa ei ole. Peurat ovat huomattavasti päiväaktiivisempia ja ilmiö korostuu, kun ilmat viilenevät ja energiantarve kasvaa.

Riistapellon haitat ja haasteet

Riistapelloilla ei ole varsinaisia haittoja, mutta niihin liittyy haasteita verrattuna ruokintapaikkoihin. Riistapellon perustaminen on usein kalliimpaa, jos sen joutuu perustamaan omakustanteisesti ja se vaatii perustusvaiheessa enemmän aikaa ja vaivannäköä kuin ruokintapaikan perustaminen.

Peltoalueiden suunnittelu, muokkaaminen, kylväminen ja hoito vaativat maatalouden tuntemusta sekä jatkuvaa tarkkailua ja huolenpitoa kasvu- ja perustamisvaiheessa. Tämä tietysti on huomattavasti helpommin ja kustannustehokkaammin hoidettavissa, jos sen saa toteutettua yhdessä maanviljelijän kanssa ja pelto on tukikelpoinen.

Riistapellon hyötyjä ei välttämättä nähdä heti, sillä kasvillisuuden kehittyminen ja peurojen houkutteleminen alueelle voivat kestää pidempään kuin ruokintapaikan välitön houkutusvaikutus.

Riistapellot ovat myös alttiimpia sääolosuhteille. Esimerkiksi kuivuus tai runsaat sateet voivat heikentää pellon tuottavuutta. Tämä tekee riistapeltojen käytöstä riskialttiimpaa ja ennakoimattomampaa kuin ruokintapaikkojen, jotka voidaan täyttää sääolosuhteista riippumatta.

Metsästykselliset erot

Kuten sanottua, riistapellot tukevat peurojen luontaista ravinnonhankintaa ja näin ollen ”pakottavat” peurat enemmän päiväaktiivisiksi. Ruokintapaikoilla helppo ravinnon saanti viivästyttää syömisen aikataulua ja metsästyskaudella jatkuva pistemäinen pyyntipaine ohjaa aktiivisuutta entisestään enemmän pimeään aikaan.

Riistapelloilla vallitsee myös pyyntipaine, mutta kun se ei kohdistu samaan muutaman neliön alueeseen, ei se aiheuta peuroille merkittävää muistijälkeä. Ja tietysti, kun pikaruokalaa ei ole tarjolla, ovat peuran vaihtoehdot vähissä ja ravintoa on lähdettävä hakemaan jopa saaliiksi päätymisen uhalla.

Suurin ero metsästyksellisesti tulee siinä, ettei peura riistapellossa seisokkaan enää täysin samassa paikassa ja asennossa kuin se on vuosikymmenet seissyt ruokintapaikalla. Tämä vaatii metsästäjältä enemmän ampumataitoa ja arviointikykyä, mutta riistalaukauksen saa useammin toteuttaa paremmissa valo-olosuhteissa kuin ruokinnalla, joten riistalaukauksen varmuus ei kärsi. Metsästämään pystyy edelleen haluamallaan tavalla, metsästää sitten luonnon helmassa, tai lämpimässä kyttäyskopissa.

Kumpi on parempi?

Vuosikausia hoettu mantra ”ruokinta on valkohäntäpeuran tehokkaan metsästyksen edellytys” ei missään tapauksessa pidä paikkaansa. Ruokinta ei ole edellytys tehokkaalle peuranpyynnille, vaan se on pikemminkin helppo oikotie, joka taatusti toimii, ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Metsästyksen näkökulmasta sekä ruokintapaikoilla että riistapelloilla on paikkansa, mutta pitkän aikavälin kestävyydessä riistapellot nousevat vahvemmaksi vaihtoehdoksi. Ruokintapaikat tarjoavat lyhyellä aikavälillä tehokkaan tavan houkutella peuroja ja seurata niitä, mutta ne voivat luoda haasteita terveyden ja ekosysteemin tasapainon näkökulmasta.

Riistapellot tukevat monimuotoisempaa ja luonnonmukaisempaa peurojen ravinnonsaantia ja elinympäristöä, mikä tekee niistä kestävämmän vaihtoehdon metsästysalueiden hoidossa. Vaikka riistapeltojen perustaminen vaatii työtä ja resursseja, niiden hyödyt ovat pitkällä aikavälillä merkittäviä sekä valkohäntäpeurojen ja muiden riistalajien terveydelle että ympäristön monimuotoisuudelle.

Riistapellot eivät sulje pois ruokintapaikkojen hyödyntämistä. Menetelmät voivat täydentää toisiaan, kun niitä käytetään tarkoituksenmukaisesti. Metsästäjien on tärkeää arvioida omien alueidensa tarpeet ja tehdä päätös sen perusteella, mikä parhaiten tukee riistakantojen hyvinvointia ja metsästyksen kestävyyttä.