Pukkijahti hiipien tai passittaen
Toukokuussa alkava metsäkaurispukin kevätjahti tarjoaa hyvät mahdollisuudet ja hienot puitteet oman metsästysalueen kauriskannan ja muun luonnon tarkkailuun. Sopivan pukin näyttäytyessä voi sen poimia eräksi.
Kun pukkijahti alkaa, on monen riistanhoitajan mieli ollut luonnossa jo pitkään. Jahtia on edeltänyt kiikarointia ja luonnon tarkkailua. Metsäkauriit liikkuvat aikaisin aamulla ja iltaisin auringon kääntyessä laskuun, mutta kauriita voi nähdä ruokailemassa myös aivan keskellä päivää. Myös valkohäntäpeurojen kevätlaskennan yhteydessä on paikoin laskettu metsäkauriitkin paikallisen kannan koon sekä rakenteen määrittämiseksi ja samalla havainnoitu kaurispukkien liikkeitä.
Valikoivaa metsästystä
Jos alueen kauriskanta on runsas, on metsästäjällä mahdollisuus tehdä aidosti valikoivaa metsästystä. Kevätmetsästyksessä saaliiksi tulisi valita mahdollisuuksien mukaan nuoria tai heikkokuntoisia yksilöitä. Jos kanta on erittäin runsas, on mahdollista tavoitella myös täysikasvuista pukkia. Valtapukin kaataminen voi aiheuttaa olemassa olevissa reviireissä muutoksia. Runsaan kannan alueella löytyy ottajia niin naaraille kuin alueellekin.
Jos alueen kauriskanta on harva ja vasta voimistumassa, on metsästäjän syytä käyttää suurta harkintaa ainokaisten pukkien kaatamisessa. Voihan riistaa myös ihailla kiikarin tai kameran linssin läpi.
Ikimuistoisia hetkiä passissa
Usein parhaat ampumatilanteet syntyvät hiljaisessa pellon- tai niitynlaidan passissa.
Metsäkauriit ovat aktiivisia heti kelien lämmetessä. Kaurispukit muodostavat reviirejään ja ovat valmiita taistelemaan rajuin ottein tilastaan. Passittajalle saattaa tarjoutua yllättävä mahdollisuus kauempana olevien pukkien yhtäkkiä sännätessä liikkeelle ja ilmestyessä ampumahollille. Näissä tilanteissa ei ole tavatonta, että pukit railakkaan puskemisen ja takaa-ajon jälkeen pysähtyvät hetkeksi huohottamaan. Silloin voi onnekkaalla metsästäjällä olla huipputilanne melkoisen luontonäytelmän päätteeksi.
Ennakolta tiedossa oleva metsäkaurisuros saattaa yllättää tuulen alla istuvan metsästäjän hypähtämällä pellonlaidan ojan yli. Se on ehkä odottanut hetken metsän siimeksessä tarkkaillen mahdollista vaaraa. Pellolle ilmestyneellä pukilla voi olla selvä suunta ja se liikkuu pientä neliä eteenpäin. Tällöin ampumatilanne voi olla ohikiitävä hetki pukin pysähtyessä merkitsemään reviiriään hankaamalla sarviaan ojanvarren pensaisiin, tai haukkaamaan huikopalaa nousevasta kasvustosta.
On täysin mahdollista, ja itse asiassa yleistä, että metsästäjä havaitsee ensin naaraan tai useampia. Näissä tilanteissa kärsivällisyys palkitaan. Kevätaikaan kaurisnaaraat ovat harvoin aivan yksin. Reviirin itselleen taistellut pukki lymyilee lähimaastossa ympäristöään tarkkaillen, ja ilmestyy kuin tyhjästä hetkisen kuluttua.
Heinikon ollessa pitkää saattaa metsästäjä kokea iloisen yllätyksen, kun kaurispukki nousee heinän seasta näkyville. Mikäli metsästäjä on oppinut liikkumaan ja passittamaan hiljaa ja huomaamattomasti, sekä huomioimaan tuulen suunnan kaikessa toiminnassaan, voi hän päästä todistamaan sopivan metsäkaurispukin ikään kuin ”syntyvän maasta” edessään. Ei ole lainkaan tavatonta, että pukit tappeluista väsyneinä makailevat heinikossa ja nousevat jossain vaiheessa jaloilleen.
Hiipien lähelle
Metsästäjä voi myös aktiivisesti pyrkiä etsimään ja lähestymään pukkia hiivintämetsästyksen keinoin. Kutkuttavinta on edetä varovasti vastatuuleen haravoiden katseella etumaastoa, ja välillä pysähtyä kiikaroimaan. Pyrkimyksenä on havaita kaurispukki ennen kuin se havaitsee metsästäjän. Hiivintä voi parhaimmillaan kestää kauankin, vaikka edetty matka ei olisikaan erityisen pitkä.
Hiivinnässä punnitaan metsästystaidot, koska metsästäjän tulee kyetä käyttämään kasvillisuuden suojaa ja tuulta hyväkseen. Lisäksi on osattava lukea riistaeläimen reaktioita. Pukki säntää liikkeelle ja suojaan pienimmästäkin äänestä, hajusta tai havaitsemastaan epäilyttävästä liikkeestä. Tämän jälkeen karhea ja kuuluva haukkusarja paljastaa koko kulmakunnan kauriille metsästäjän suunnitelmat.
Hiipimällä kaurista lähestyvä metsästäjä tarkkailee riistaa herkeämättä, ja tekee havaintoja. Ennen laukausta pitää vielä tunnistaa, millainen kaurispukki on kyseessä ja löytää hyvä tuki varmaa ja turvallista riistalaukausta varten.
Metsästystavasta riippumatta metsäkaurispukin kevätmetsästys on niin hienoa puuhaa, että vaikkei liipaisinta pääsisikään puristamaan, kannattaa jahtiin lähteä jo pelkän luontokokemuksen vuoksi aina kun aikaa liikenee.
Hyvinvointia heräävästä luonnosta
Kevätpukkijahti on metsästystä, jossa ollaan lähes poikkeuksetta yksin. Seurue voi olla metsästämässä samaan aikaan samalla alueella, mutta kyseessä ei ole varsinainen seuruejahtimuoto. Myöskään ajavia koiria tai ajomiehiä ei tässä jahtimuodossa ole. Kyse on siis varsin rauhallisesta metsästysmuodosta.
Kun jahti vielä tapahtuu hyvin eleettömästi joko vahtien sopivassa passipaikassa tai hiljaa hiipien, tarjoaa kevätpukkijahti aivan poikkeuksellisen ja omaperäisen tavan metsästää ja tarkkailla luontoa. Luonnossa vietetyn kiireettömän ajan tiedetään olevan terveysvaikutuksiltaan ihmiselle hyväksi ja metsästys on jo itsessään hyvinvointivaikutuksiltaan positiivista.
Rauhallisuudestaan huolimatta kevätpukkijahti on usein yllätyksellistä. Vaikka alueen riistaa on tarkkailtu ja mahdollisen sopivan pukin kaatamista suunniteltu, voi jahdissa tulla vastaan ennalta arvaamattomia käänteitä, jotka lisäävät jännitystä jahtiin. Eläinten liikkuessa kaikessa rauhassa voi tuulen alle ja sopivaan näkösuojaan sijoittunut metsästäjä päästä kutkuttaviin tilanteisiin. Pienet hirvenvasat emänsä kanssa tai aivan viereen pahaa aavistamatta pomputteleva rusakko saattavat tarjota hienon hetken ilman laukaustakaan. Kevätpukkijahti on useimmiten onnistunut, vaikka saalista ei saisikaan.
Jos nauttii aikaisista aamuista luonnossa tai auringonlaskussa liikkuvien riistaeläinten seuraamisesta, on kevätpukkijahti ilman muuta antoisaa luonnon mindfulnessia parhaasta päästä.
