Pohjoisesta etelään – hirvenmetsästyksen eroja

Suomussalmella auto käynnistyy kello seitsemän. Hirvialueelle on matkaa vajaat 80 kilometriä. Kangasalla oltaisiin vielä unten mailla, sillä siirtymä lahtivajalle on neljä kilometriä.

Kangasalla seuran hirvialuetta on noin 2 500 hehtaaria, Suomussalmella puolestaan reilut 40 000 hehtaaria. Metsästykseen osallistuvien henkilöiden määrä on suunnilleen sama, noin kaksikymmentä.

Etelässä alueeseen mahtuu ahtaasti neljä koiraa, pohjoisessa oman porukan 12 koiraa sopivat helposti. Pohjoisen erikoisuutena samalla alueella voi valtion mailla metsästää myös useita muita seurueita koirineen.

Kangasalla koirat jaetaan alueeseen havaintojen ja etiäisten perusteella joko vuorotellen, tai neljä kerrallaan. Passimiehille ja -naisille jaetaan aamun kokoontumisessa aamupäivän passipaikat ja tärkeät kulkureitit pyritään vetämään kiinni. Tarkoitus on, että passiketju on valmiiksi koirien ympärillä, kun katsotaan pieniä alueita kerralla.

Suomussalmella hirvenmetsästyksestä ei tulisi mitään, jos passit jaettaisiin jo aamutuimaan. Kun kymmenkunta koiraa lasketaan hakemaan yhtä aikaa, hirvitilanne voi tulla 15 kilometrin säteellä eri suunnissa. Koirien hakiessa passimiehet jäävät katsomaan, mistä hirvi löytyy ja toimivat tilanteen mukaan.

Olosuhteiden suoma vapaus ja kasvava vastuu

Metsästyksenjohtajan lakisääteiset tehtävät ovat samat joka puolella Suomea, mutta johtaja voi päättää metsästyksen käytännön järjestelyistä eri tavalla eri seuroissa ja olosuhteissa.

Kangasalla johtaja huolehtii kullekin passihenkilölle sopivan passipaikan, ohjeistaa tarvittaessa paikalle ja kertaa turvalliset ampumasuunnat.

Suomussalmi on harvaan asuttua ja alueet ovat laajoja. Siellä jokainen siirtyy passiin omatoimisesti, vastaa itse turvallisista ampumasuunnista ja seuraa missä muut ihmiset ja koirat ovat. Tämän mahdollistaa teknologia, sillä turvallisuutta voidaan lisätä vain näkemällä jokaisen koiran ja ihmisen reaaliaikainen sijainti paikannusohjelmassa.

Johtajalla on vastuu metsästyksen turvallisuudesta, mutta yhdessä sovittujen sääntöjen puitteissa passihenkilöille on mahdollista antaa enemmän vastuuta harvaan asutulla alueella. Pohjoisessa yksittäisen passihenkilön vastuu voi siis olla suurempi kuin etelässä.

Tilannetajulla ja paikallistuntemuksella on keskeinen rooli

Kangasalla vapaan passituksen malli ei olisi toimiva, sillä pienellä alueella se aiheuttaisi autorallin, eikä riittävä ennakointi olisi mahdollista. Siellä tiukka passitus on avain onnistumiseen.

Pohjoisessa onnistumiset syntyvät hyvällä tilannetajulla ja paikallistuntemuksella. Tietämys hirvien kulkupaikoista ja maastosta on tärkeää, kun siirtymät tehdään oman harkinnan perusteella. Pohjoisessakaan metsästyksestä ei tule autorallia, kun tietämys on vahvaa ja osataan ennakoida. Autolla siirtyminen voidaan tehdä hallitusti jo kilometrejä etukäteen ja tilanteen lähestyessä tarvittavat pienet siirtymät suoritetaan jalkaisin.

Molemmissa seuroissa on merkitty passipaikkoja paikannusohjelmaan, joka helpottaa metsästyksen suunnittelua. Kangasalla viestintävälineenä käytetään pääasiassa radiopuhelimia, mutta Suomussalmella niiden kantama ei riitä. Siellä kommunikoidaan pääosin WhatsApp-ryhmässä, johon kuuluvat kaikki metsästykseen osallistuvat. Kommunikoinnin tulee olla reaaliaikaista, jotta kaikille syntyy hyvä tilannekuva.

Turvallisuus on keskeinen periaate missä tahansa. Pohjoisen harvassa passituksessa ja asutuksessa on helpompaa löytää turvallisia ampumasuuntia. Etelässä turvallisuuden suunnittelu korostuu, sillä passiketjut ovat tiiviitä ja asutusta on paljon.

Olen ymmärtänyt hirvitornien merkityksen turvallisessa metsästyksessä oikeastaan vasta etelään tultuani: ampuminen voidaan suunnata maata kohti, toiset metsästäjät näkyvät tornista hyvin ja tornista voi parhaimmillaan ottaa tukea ampumiseen. Luodin kantama voi olla useita kilometrejä ja siksi erityisesti taajamassa hirvenmetsästyksessä tulee olla erittäin huolellinen.

Maisemanhalkojia ja tottelevaisuuspisteitä

Koirien käyttö suurilla selkosilla ja pienillä takamailla on erilaista. Suomussalmella hirvitiheys on pienempi kuin Kangasalla, minkä takia myös koirien hakumatkat ovat eri luokkaa.

Kangasalla alueen läpimitta on neljä ja Suomussalmella 30 kilometriä. Suomussalmella koiran hyvä haku on ehdottoman tärkeää ja työskentelyssä arvostetaan sitkeyttä. Koirien hakumatkat voivat olla kymmeniä kilometrejä, ilman löytöä. Kangasalla maisemanhalkojan kanssa tulee vain ongelmia: koira menee herkästi ulos alueesta, eikä ylisitkeys palkitse.

Etelässä korostuu koiran tottelevaisuuden tärkeys, sillä alueet voivat olla koiralle vaarallisempia maanteineen ja junaratoineen. Jahti ei onnistu, jos koira on mennyt passiketjun läpi, eikä sitä saada kiinni. Pohjoisessa suurempi pelivara auttaa sitkeämpien koirien kanssa, mutta esimerkiksi susialueilla koiran ja ohjaajan yhteistyön merkitys korostuu ympäri Suomea.

Suomussalmella lokakuun alkupuolella saattaa olla jo 20 senttiä lunta. Lumen tulo on olennainen ero etelässä ja pohjoisessa. Kun tiet ovat ummessa, passiin ei pääse kuin maasturilla tai hiihtämällä ja laajalla alueella pyytämisestä tulee vaativaa. Koirilta loppuu maavara pahimmillaan jo lokakuussa, vaikka etelässä lumesta ei ole tietoakaan. Myös kannan arviointi on vaikeampaa laajalla alueella ja samalla korostuu tarve ampua kannanmuodostuksen kannalta sopivia hirviä.

Pohjoisen mahdollisesti ”vapaampi” metsästysmuoto sopii joillekin paremmin, kun taas toiset nauttivat enemmän etelän metsästyspäivien selkeästä rakenteesta ja rauhallisista siirtymistä. Pohjoisessa omat jahtipäiväni ovat usein niin hektisiä, että eväät syödään vasta pimeässä kotimatkalla.

Eroa pohjoisen ja etelän välillä on, mutta käytännöt voivat olla myös päinvastaisia ja pohjoisessakin metsästys voi olla pienellä alueella rajoitetumpaa. Jokainen seura toimii omalla tavallaan, sijainnista riippumatta. Erot käytännöissä tekevät hirvenmetsästyksestä monipuolisen lajin eri puolilla Suomea.

Lukija, onko sinulla kokemusta metsästyksen eroista eri puolilla Suomea? Kerro niistä kommenteissa!