Lyijykynähahmotelma rusakoista syksyisellä kyttäyspaikalla.
Nuorten toimitus

Parempi rusakko padassa kuin kymmenen kyttäyspaikalla

Rusakkokyttäys on yksi parhaimmista vemmelsäären pyyntimuodoista. Se on helppo metsästysmuoto vasta-alkajalle, mutta myös kokenut pyytäjä voi löytää lajista uusia haasteita.

Teksti ja kuva Reetta Hokkanen

Julkaistu8.3.2024

Nuorempana ajattelin, että jäniksiä ja rusakoita olisi mielekästä pyytää vain perinteisin keinoin, haulikkojahtina, suomenajokoiran ajamana. Muuttaessani Kainuusta etelään jäi ajokoira vanhemmilleni, ja metsäjänisvaltainen maisema muuttui rusakoiden valtakunnaksi. Pääsin ampumaan ensimmäisen rusakkoni hiipiessäni pellolla kauriin perässä; kauris tuli ja meni, mutta rusakko jäi peltoon syömään ja sain sen saaliiksi kiväärillä iltahämärässä.

Monella tapaa toteutettava pyyntimuoto

Parhaimmillaan rusakoiden kyttäämisestä saa monipuolisen lisän jahtikauteen. Olen kytännyt rusakoita peura- ja kaurisjahdin yhteydessä, mutta myös tarkoituksenani saada saaliiksi nimenomaan rusakoita.

Kyttäystä voi toteuttaa perinteisesti riistapeltoon tai ruokintapaikalle. Toisaalta aktiivinen metsästäjä kiertelee pellon reunoja syksyn hämärässä. Lukuisat kerrat esimerkiksi syyskuisina iltoina kaurista etsiessä törmääkin rusakkoon. Kun on varustautunut kiväärin kanssa, myös kauempana lymyilevän pitkäkoiven voi saada saaliiksi.

Tarkkana kuin porkkana – sanos rusakko kiväärin kanssa

Pienen kohteen kanssa on oltava entistä tarkempi laukauksesta ja kuten kyttäysmetsästyksessä muutenkin, tulee rusakoiden kanssa olla tarkkana ampumalinjoista. Matalasta kohteesta on kuitenkin se etu, että usein pääsee ampumaan turvallisesti maata vasten. Rusakkoa voi myös metsästää pienemmillä kaliipereilla; esimerkiksi .17 HMR, .22 WMR sekä jo kauriille laillinen .222 Rem ovat loistavia kaliipereita tähän pyyntimuotoon.

Usein rusakot lymyilevät mieluiten asutusten läheisyydessä ja hankkivat ravintoaan ihmisten kustannuksella. Ne käyvät pihoissa syömässä marjapensaita, istutuskukkia, omenapuita ja muita hoidettujen ympäristöjen kasveja. Lähistön rusakoita kytätessä on tärkeää tarkistaa, että lähimpään asuttuun taloon on etäisyyttä yli 150 metriä. Mittaamisen voi tehdä näppärästi esimerkiksi Oma riista -palvelun mittatyökalulla. On myös varmistettava, ettei ampumalinjan taustalla ole rakennuksia, ihmisiä tai vaikkapa eläinten laitumia.

Maaseutujen asukkaat haluavat usein suojella istutuksiaan ja viljelmiään, joten asiallisesti kysymällä voi saada luvan jopa pihapiirissä kyttäämiseen. Tällöin pienet, hiljaiset kaliiperit tulevat etuuksiinsa.

Paistia pataan

Rusakko on mitä mainioin ruuaksi laitettava riistalaji. Pitkään haudutetulle, juurespadassa muhineelle rusakkopaistille vetää harva ruokalaji vertoja. Niinpä kannattaa muistaa rusakot myös sorkkakytiksellä ja antaa lajin viedä ensi syksynä mennessään.


Lisää samasta aiheesta