Kun tätä Tauno Partasen haastattelua tehdään, on hänellä kädessään uudistuneen Metsästäjä-lehden uusi graafinen ilme mallitaittoineen ja logoineen. Samoin lehden verkko- ja mobiiliversion vedokset pyörivät keskustelun kohteena. Oma riista ja Riistainfo löytyvät jo verkosta, mutta nyt myös lehti on ottanut valtavan digiloikan.

-Uskoisin, että verkkolehti herättää kiinnostusta etenkin nuorten metsästäjien piirissä, koska he ovat tottuneet hankkimaan tietoa ja lukemaan eri julkaisuja nettiversioina, toteaa Tauno Partanen.

-Myös suuren yleisön on mahdollista jatkossa lukea verkkolehdestä metsästykseen ja riistanhoitoon liittyviä asiantuntija-artikkeleita. Uusi verkkolehti mahdollistaa lisäksi sen, että voidaan perinteisen lehden ilmestymisajankohtien välilläkin julkaista ajankohtaisia artikkeleita sekä erityisesti myös alueellisia juttuja ja muuta uutisvirtaa.

Tauno Partanen viittaa keskustelussa uuteen ajatteluun, valtakunnallisuuden ja tärkeän paikallisuuden yhdistämiseen.

Video: Tero Kuitunen

Lyijykeskustelu kiihtyy

Lyijykeskustelu käy kiivaana, myös Metsästäjä-lehden palstoilla. EU ja erityisesti EU:n kemikaalivirasto on ottanut metsästyksessä käytettävän lyijyn suurennuslasin alle. Ensin esitettiin lyijyhaulien kieltoa Ramsar-määritelmän mukaisilla kosteikkoalueilla ja nyt lausunnolla liikkuu jo EU-komission ajamana totaalikielto lyijyn käytölle ammuksissa. Tilanne on tällä hetkellä sekava ja aiheuttaa suurta hämmennystä ja jopa huolta metsästäjä- ja urheiluampujapiireissä.

-Suomen riistakeskus on pyrkinyt jakamaan johtavan asiantuntijan roolissa tietoa siitä, mitä EU-tasolla meneillään olevat kaavailut lyijyn kieltämisestä kosteikkoalueilla merkitsisivät Suomen olosuhteissa. Olemme myös esittäneet vaihtoehtoisen määritelmän kyseiseen Ramsar-sopimuksen kosteikkomääritelmään.

-Hämmennystä on aiheuttanut se, että samaan aikaan EU:ssa ollaan valmistelemassa myös lyijyammusten käytön totaalikieltoa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että näitä molempia ollaan viemässä eteenpäin ja tuntuu tuo totaalikieltoesitys olevan se, jota ajetaan kuin ”käärmettä pyssyyn”, Partanen ihmettelee.

Riistakeskus on tavannut ja pitänyt yhteyttä EU-komission edelliseen varapuheenjohtajaan Jyrki Kataiseen ja tuonut esille, millaisia vaikutuksia ehdotetulla kosteikkomääritelmällä ja mahdollisella totaalikiellolla olisi suomalaiseen metsästykseen.

-On varsin selvää, että nuo ehdotetut lyijyä koskevat rajoitukset eivät todennäköisesti mene läpi sellaisenaan, vaan niihin tulee vielä muutoksia. Totaalikielto olisi käytännössä kuitenkin lähes kuolinisku ampumaurheilulle ja –harjoittelulle. Samoin kaikkiin kiväärikaliipereihin ei ole juurikaan tarjolla nykyisin käyttökelpoisia korvaavia patruunavaihtoehtoja, Tauno Partanen muistuttaa.

-Uskoisin, että jonkun siirtymäajan puitteissa tulee lyijyn käyttöön rajoituksia metsästyksessä ja meidän metsästäjien tulee ottaa tämä asia jo nyt ihan vakavasti. Lyijy on kiistatta myrkyllinen materiaali, jonka joutumista ihmiskehoon tulee välttää.

Partanen huomauttaa, että tulisi kuitenkin pitää kirkkaana mielessä myös lyijyn käytön rajoituksien vaikutukset metsästäjämääriin: satunnaisista metsästäjistä suuri joukko voi lyödä ”rukkaset naulaan”, koska esimerkiksi haulikoiden osalta jouduttaisiin uusimaan vanhaa muutoin toimivaa kalustoa ja harrastuksen kustannukset väistämättä nousisivat selvästi.

Susikeitos muhii

Lumen sataessa maahan tapaa myös susikeskustelu saada vauhtia.  Uusi sudenhoitosuunnitelma valmisteltiin ensimmäistä kertaa laajapohjaisesti. Valmistelu sujui useiden tahojen mukaan asiallisesti ja hyvässä hengessä. Niin kuin me kaikki tiedämme, susi aiheuttaa aina suurimmat ”lööpit” ja kovimmat some-raivot, kun siihen vain on pienikin mahdollisuus. Isoilla kirjaimilla vaaditaan heti riistahallinnolta toimia, poliitikkoja unohtamatta. Metsästäjien edunvalvojat saavat myös omat maalittajansa.

-Monelta susikeskustelijalta unohtuu, ettei Suomen riistakeskus eikä sen hallitus tee riistapolitiikkaa, vaan ainoastaan toteuttaa maa- ja metsätalousministeriön vahvistamaa riistapolitiikkaa. Apunaan riistapolitiikan määrittelyssä ministeriöllä on valtakunnallinen riistaneuvosto sekä alueelliset riistaneuvostot.

Tauno Partanen kertoo henkilökohtaisena käsityksenään, että uusitun sudenhoitosuunnitelman jalkautus on vielä varsin ”vaiheessa”, eikä kentällä välttämättä kovin laajasti ole vielä tutustuttu sen sisältöön. Kaiken kaikkiaan hän pitää hyvänä asiana, että hoitosuunnitelma saatiin hyväksyttyä samoihin aikoihin kuin EU-tuomioistuimen kanta kannanhoidollista suden metsästystä koskeviin valituksiin.

-Toivottavasti enää ei julkisuudessa nähdä kannanottoja, että Suomi saa aivan itse päättää suden metsästykseen liittyvistä asioista. Menneinä vuosina Brysselissä kävi monia ryhmiä, jotka sieltä tultuaan kertoivat takki auki ilosanomaa, että Suomi saisi aivan itsenäisesti päättää näistä asioista. Asia ei todellakaan ole näin. Pitää muistaa se tosiasia, että Suomen neuvotellessa EU:iin liittymisestä susitilanne maassamme oli aivan erilainen ja tuskin kukaan osasi aavistaa, millaiseen tilanteeseen päädyttäisiin parinkymmenen vuoden kuluttua. Neuvotteluissa mukana olleet ovat kertoneet, että neuvottelutulos oli paras mahdollinen, mitä tuossa tilanteessa oli saavutettavissa. Lisäksi on huomattava se, että suurpetoasiat olivat varmasti hyvin pieni detalji liittymisneuvotteluissa ja näihin asioihin puuttumisella ei taatusti Suomen liittymistä EU:iin olisi vaarannettu, Partanen muistuttaa.

Uusi EU-tuomioistuimen kanta ei tehnyt tilannetta millään lailla helpommaksi. Vaikka Suomen riistakeskuksen kannanhoidollisia ja myös muita poikkeuslupia koskevat päätökset ovat jo nyt olleet perusteluineen monikymmensivuisia, niin EU-tuomioistuimen kannanoton mukaan ne pitäisi pystyä perustelemaan vieläkin tarkemmin. Lisäksi pitäisi pystyä osoittamaan tieteellisiä faktoja esimerkiksi siitä, että kannanhoidollinen metsästys vähentäisi suden salametsästystä.

-Kannanhoidollisen suden metsästyksen pitäisi ehdottomasti säilyä keinovalikoimassa jatkossakin. Muutama vuosi sitten, kun tätä voitiin harjoittaa, saavutettiin jonkinlainen parin vuoden välirauha kentällä susiasioissa. Koirilla tapahtuva metsästys on samassa yhteydessä pystyttävä turvaamaan susista huolimatta. Samoin erittäin tärkeää olisi, että vahinkoperusteisten poikkeuslupien käsittely tapahtuisi mahdollisimman nopeasti. Se edellyttää sitä, että hakemukset on laadittu perusteellisesti, jolloin ei tarvitsisi pyytää hakijalta jatkuvasti lisäselvityksiä.

-SusiLIFE-hanke on ilman muuta myönteinen asia, jolla on todennäköisesti myönteinen vaikutus myös kannanhoidollisen metsästyksen mahdolliseen jatkumiseen jossain muodossa. On hyvä, että maahamme saadaan kentälle lisäkäsiä hoitamaan näitä susikonflikteja, Partanen korostaa.

Hirvieläimet puhuttavat

Hirven metsästys pohjoisessa ja erityisesti eteläisen Suomen valkohäntäpeurakannan kasvun pysäyttäminen ovat olleet kuluneen syksyn kestoaiheita.

Pohjoisen Suomen osalta on tullut valituksia siitä, että kiimarauhoitusaika on liian pitkä ja esimerkiksi kuluneena syksynä paksu lumipeite teki hirvijahdin erittäin työlääksi ja osin jopa mahdottomaksi. Tauno Partasen mielestä olisikin syytä miettiä, voisiko kiimarajoitusta Pohjois-Suomen osalta lyhentää esimerkiksi viikolla sen loppupuolelta. Sillä olisi varmasti myönteinen vaikutus lupien käyttöasteeseen.

-Aikoinaan kiimarajoitusta perusteltiin sillä, että samanlainen on käytössä esimerkiksi Ruotsissa. Norrbottenin joissain osissa kiimarauhoitus on kuitenkin jo purettu, Partanen muistelee.

Valkohäntäpeurakannan leikkaustalkoot on Partasen käsityksen mukaan otettu metsästäjien keskuudessa vakavasti ja, mikäli lumiolosuhteet sallivat niin kuluvallakin kaudella päästään hyvään lopputulokseen. Kyseessä on todella suuri ponnistus, joka vaatii valtavan määrän työtä.

-Jonkin verran on tullut tänä syksynä kommentteja metsästäjiltä, että vieraslupien hinnat ovat karanneet paikoin kohtuuttoman korkeiksi. On jotenkin ristiriitainen tilanne, jos paikalliset eivät ehdi eivätkä jaksa ampua ja käsitellä kasvavia peurasaalismääriä ja toisaalta vierasjahtilupien hinnat ovat kohonneet tasolle, johon pystyvät vastaamaan pääosin vain eri firmojen kustantamat ryhmät, Partanen kummastelee.

”Megasyöttö” vastatuulessa

Riista-alalla on noussut keskusteluun riistan ”megasyöttö” ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. Tauno Partasen mielestä meidän metsästäjien tulisi ymmärtää, että pienen metsästäjäryhmän toiminta voi mustamaalata pahoin koko metsästäjäkunnan harrastusta.

-On tullut lukuisia yhteydenottoja ja kommentteja siitä, että tietyillä kosteikoilla tehdään ”megasyöttöä” sorsille ja merihanhille ja sitten muutamissa jahdeissa ammutaan todella suuria saalismääriä. Samoin on tullut palautetta siitä, että teerien soitimilla käytetään mustaksi maalattuja ns. robosorsia, jotka vetävät teeriä magneetin lailla. Olisikohan näissä tapauksissa kyseisillä metsästäjillä peiliin katsomisen paikka, Partanen kysyy.

-Megasyöttöongelmasta on tullut yhteydenottoja myös liittyen karhujen kuvauspaikkoihin. Joillain kuvauspaikoilla on ollut yhtä aikaa näkyvissä jopa parikymmentä karhua. Kannattaisi miettiä, onko tällainen enää katselijan kannaltakaan mikään tavoiteltava aito luontoelämys? Vähemmän saattaisi olla näissäkin tilanteissa enemmän! Tällaisen megasyötön seurauksena karhujen käytös on monen kokeneen karhujen seuraajan mielestä muuttunut merkittävästi, Partanen jyrähtää.

Jahdin lomassa tehdyn haastattelun päätteeksi puheenjohtaja Tauno Partanen toivottaa kaikille menestyksekästä uutta Erävuotta 2020!