Juha Hirvi muistaa elävästi useita vuosikymmeniä sitten suoritetun metsästäjätutkinnon kokeen. Koetta varten opiskeltiin mustavalkoisesta, harmaakantisesta oppaasta tarpeelliset tiedot metsästyksen säännöistä ja käytännöistä. Siluettikuvista opeteltiin lajien tunnistusta ja sitä, mikä on vasa ja mikä aikuinen hirvi.

– En minä sitä kirjaa kokonaan tainnut lukea. Onneksi kysymykset, mitä siihen aikaan kysyttiin, olivat aika lailla itsestään selviä, hän muistelee.

Ennen tutkintoa hän oli käynyt vain muutamia kertoja harjoittelemassa metsästysammuntaa radalla ja ollut joitakin kertoja isänsä ja isoveljensä kanssa sorsajahdissa. Ensimmäinen metsästysase oli yksipiippuinen 16-kaliiperin hanalukkoinen haulikko, Winchester merkiltään.

– Siinä on niin kova supistus, että sillä ei voinut ampua kovin lähelle. Alle 25 metriin ei olisi millään osunut, Juha kertoo.

Tuo rakas torrakko on edelleen tallella ja aivan käyttökuntoinen. Kevyt ase sopi nuoren Hirven käsivoimille oivallisesti, kun metsissä kuljettiin lintujen perässä.

Metsästäminen alkoi toden teolla tutkinnon jälkeen, kun kortti oli taskussa.

Eniten hän kulki Winchester-haulikon kanssa. Myöhemmin hirvestäessä hän sai käyttää isoveljen Tikkaa.

Seuraava haulikko oli kaksipiippuinen Baikal, ja pian sen jälkeen Juha hankki Tikka 512 -yhdistelmäaseen. Haulikkorihla- ja haulikkopiipuilla hän pärjäsi pitkään. Sittemmin on kivääreitä ollut useita.

– Eka valmentajani myi minulle Tikka 65:n joka oli 300 metrin ratapyssyksi rakennettu. Sillä hirvikin kaatuu. On vain niin painava, että ei sitä viitsi viedä kuin kytispaikalle, Juha kertoo.

Katso video Juha Hirven haastattelusta:

Hirvijahti on koko kylän ponnistus

Kotkan seutu on Juhalle mieluisa ympäristö. Hurukselan alue, jossa Juha kasvoi ja asuu edelleen, on maaseutumaista esikaupunkia. Metsästys oli yleinen ajanviete Juhan koulukavereiden parissa. Metsästysmaastot alkoivat ja alkavat yhä käytännössä monen talon pihalta.

– Tuossa käy kauriita syömässä, ja tietenkin rusakot ja jänikset, ketut ja supit ovat jokaöisiä vieraita täällä pihalla, Juha toteaa.

– Täällä on vieläkin melkein joka talossa metsästäjiä. Se on luonnollinen elämäntapa hurukselalaisille.

Paikallisella metsästysseuralla on 4 000 hehtaarin alue, jäseniä toista sataa ja aktiivimetsästäjiäkin useita kymmeniä. Hirviä, peuroja, kauriita ja pienempää riistaa metsästetään ahkerasti.

– Hirvijahti on meillä koko kylän yhteinen ponnistus. Kaikki kylän asukkaat saavat tulla ajojahtiin. Ei tarvitse olla jäsenkään, Juha kertoo.

Sittemmin rinnalle on tullut koirajahtia, mutta Juha pitää vanhanaikaisen ihmisketjujahdin tunnelmasta yhteisöllisyyden takia. Uusia kyläläisiä tulee mukaan jahtiin ja tutustumaan naapureihin.

Kilpailu ja metsästys sopivat yhteen

Ampumaurheilun pariin Juha ajautui sattumalta. Aloitettuaan metsästyksen hän tapasi käydä harjoittelemassa metsästysammuntaa, mutta ei kilpaillut vakavasti. Muutto Karhulaan 17 vuoden iässä oli ratkaisevaa kilpaurheilun kannalta. Juhan isä oli bongannut Karhuvuoressa järjestettävän Kotkan ampumaurheilun koulutustilaisuuden ja vei pojan sinne. Siitä alkoi elämän mittainen ampumareissu, joka on poikinut MM- ja olympiamitaleita.

– Sattui tosi hyvä porukka, joten jäin siihen siltä istumalta kiinni.

Pari talvea treenailtiin ilmakolla.

– Ostin intin jälkeen oman piekkarin ja siitä se lähti, ja aloin kiertämään kisoja. Se oli hienoa aikaa.

Metsästys oli mukana koko Juhan aktiivisen huippu-urheilu-uran.

– Vaikka muutimme Karhulaan, joka on oikeasti kaupunkia, jäi tämä kotitalo meille. Täällä vietettiin kaikki vapaa-ajat, ja metsästettiin tietenkin.

– Metsästäminen oli minulle hyvin tärkeä fyysisen kunnon ylläpitäjä. Syyskausi on ampumaurheilussa taukoa, jolloin oli hyvä hoitaa kuntoa metsällä.

Juha ei helposti lähde lenkkipolulle, mutta metsästysretkillä hän kulkee pitkiä matkoja vaikeassakin maastossa. Metsästys oli huippu-urheiluaikana tärkeä fysiikkatreeni, joka ei tuntunut treenaamiselta eli työltä.

Metsä tarjoaa myös mielenrauhaa, sitä tarvitsee jokainen urheilija lajista riippumatta. Ja tietysti me kaikki, arkisen aherruksen paineita parantelemaan. Metsään meneminen tarjoaa sellaista rentoutumista ja mielenrauhatreeniä, ettei miltään kasetilta kuunneltu guru-puhe yllä samaan.

Riistalaukaus jännittää aina

Vaikka radalla useimmat laakit menevät Juhalla tasan sinne, mihin tähdätään on riistalaukaus aina jännä paikka. Itsestäänselvyyksiä ei ole.

– Ammunnassa pyritään siihen, että kaikki on aina samalla tavalla. Metsällä ei ikinä ole kahta samanlaista tilannetta, Juha huomauttaa.

– Vaikka eläin kävelisi hiljaa, saattaa jotain yllättävää tapahtua. Se voi vaikka astua monttuun.

Juhan mukaan on vain kahdenlaisia metsästäjiä: Heitä, jotka ovat ampuneet ohi, ja niitä, jotka eivät ole vielä ampuneet ohi.

Hymystä päätellen Juha kuuluu tuohon ensimmäiseen ryhmään, kuten useimmat meistä.

Hän painottaa harjoittelun tärkeyttä ja sitä, että optiikka on luotettava. Vaikka kaikki olisi kunnossa, tulee tästä huolimatta yllätysoksa joskus eteen.

Metsässä voi mietiskellä

Nykyään Juha nauttii luonnonläheisestä elämästään Hurukselassa tehden polttopuita ja hoitaen piha-alueen metsikköä. Kauden aikana ampumaurheilu kuljettaa valmentajaa pitkin maailmaa. Myös metsästysmatkat vievät Juhan aika ajoin pois Hurukselan idyllistä.

Metsästyksessä hän pitää kanalintujahdista, mutta erityistä viehätystä hän tuntee kytismetsästystä kohtaan.

– Siellä voi olla vaikka koko yön ja mietiskellä. Kuitenkin on pysyttävä valppaana koko ajan.

Entä, onko Metsästäjä-lehteä luettu? Kyllä, jokainen numero tulee tutkittua, vahvistaa Juha.

Jutuntekopäivänä Juha pakkasi autoaan majavajahtia varten. Matka suuntautuu Kainuuseen, jossa kuulemma majavat aloittelevat kevättouhujaan. Sinne Juha matkustaa kytikselle, Kainuun korpeen mietiskelemään.

 

Katso video: www.metsastajalehti.fi