Lyijykiellon vaikutus metsästysaseisiin
Lyijypatruunoiden käytön voimakas rajoittaminen EU-tasolla vaikuttaa tällä hetkellä todennäköiseltä. Tämä kannattaa huomioida uutta asetta hankittaessa.
Lyijy on kuulunut elimellisenä osana tuliaseisiin kautta niiden historian. Lyijyn pehmeys, sitkeys ja edullinen hinta ovat yhdistelmä, jota ei saavuteta millään muulla materiaalilla. Lyijyn ominaisuudet ovat vaikuttaneet myös aseisiin ja useimmat nykyaikaisetkin aseet on optimoitu lyijyä ajatellen.
Erilainen haulimateriaali – erilainen haulikko
Esimerkki lyijyn kieltämisen vaikutuksista löytyy kotimaasta, eli lyijyhaulien kiellosta vesilintujen metsästyksessä vuonna 1996. Tuolloin erityisesti maamme aktiivisilla vesilinnustusalueilla nähtiin nopea muutos asekannassa. Aiemmin haulikot olivat hyvin pitkälti samoja, joita nähtiin ja nähdään edelleen muuallakin, mutta lyijyn kieltäminen oli taitepiste ja nykyään itselataavien ja pumpputoimisten haulikoiden muodostamassa rintamassa ei ole enää juurikaan poikkeuksia.
Syy muutokseen löytyy korvaavista haulikonpatruunoista. Hyvin nopeasti kiellon jälkeen ainoaksi järkeväksi korvaavaksi haulimateriaaliksi osoittautui teräs, joka vie kevyempänä hylsystä enemmän tilaa kuin lyijy, vaatii korkeamman lähtönopeuden kuin lyijy ja vaatii suuremman haulikoon kuin lyijy. Tämä johti nopeasti siihen, että perinteisestä 12/70 pesityksestä siirryttiin magnumeihin. Magnum-patruunoiden käyttäminen taas ohjasi hankinnat itselataaviin, sillä niiden koneisto syö tehokkaasti rekyyliä. Myös itselataavien yksipiippuisuus ja vaihtosupisteisuus helpottaa patruunoiden ja aseen yhteensovittamista.
Itselataavien ominaisuudet ovat 1990-luvulta asti olleet teräshaulikäyttöä puoltavia, joten siirtyminen niihin on ollut luonnollista. Toki nykyisistä päällekkäispiippuisistakin suurin osa on teräshaulikelpoisia, mutta ne eivät kesytä suorituskykyisten teräshaulilatausten rekyyliä, joka on laukausmäärien kasvaessa kerrassaan epämiellyttävä.
Jos lyijy tulevaisuudessa kielletään muussakin metsästyksessä, teräs on ainoa haulimateriaali, jolla lyijyn korvaaminen on mielekästä ja isossa mittakaavassa edes mahdollista. Tällöin itselataavien haulikoiden osuus nousee entisestään, koska ne ovat kaikkein soveliaimpia teräshaulipatruunoiden ampumiseen.
Uusien haulikoiden hankintamäärien kasvun ennustamiseenkaan ei tarvita kristallipalloa. Erona aiempaan olisi vain muutoksen laajuus. Itselataavia magnumpesäisiä ja vaihtosupistajilla varustettuja haulikoita kun hankittaisiin jatkossa aivan kaikkeen käyttöön.
Vanhojen haulikoiden rooli olisi väistyvä, eli niitä käytettäisiin vain niihin metsästysmuotoihin, joissa miedommat teräshaulipatruunat (C.I.P. Standard Steel Shot Cartridges -määritelmään sopivat) ovat riittäviä. Tällaisista päällimmäisenä mieleen tulee kyyhkyjahti, jossa pienet teräshaulit toimivat vallan mainiosti tyypillisille ampumaetäisyyksille saakka.
Pienriistakiväärit ongelmissa
Kivääripuolella lyijykiellon vaikutukset olisivat kaksijakoiset. Yleisesti saatavilla olevat umpiainesluodit sopivat tyypilliseen suomalaiseen suurriistametsästykseen, mutta muissa käyttötarkoituksissa lyijyä sisältävien luotien ominaisuuksia on vaikea korvata. Erityisesti pienriistan metsästykseen sopivien korvaavien luotien kehitys on vielä alkutekijöissään.
Suomessa tämä on ongelma, sillä meidän metsästyskulttuuriimme kuuluu pienriistan metsästys kiväärillä. Linnustus, pienpetokyttäyksen ja houkuttelupyynnin kasvava suosio, sekä haittalintujahdit ovat kaikki metsästyksen alalajeja, joissa lyijyä sisältävien luotien käyttö on ollut perusteltua joko tarkkuuden, kohdevaikutuksen, turvallisuuden tai kaikkien edellä mainittujen vuoksi.
Korvaavien luotien vaikutus kiväärikalustoon näkyisi todennäköisesti hitaammin kuin haulikkopuolella, sillä vaihtoehtoiset luodit eivät tuo mukanaan merkittäviä muutoksia ampumiseen tai ampumatuntumaan.
Sen sijaan osa kaliipereista on vaarassa tippua historian syövereihin, joka saattaa aiheuttaa jossain määrin kaluston päivittämistä. Niiden kaliipereiden, joiden käyttöä pitää hengissä enää muutama valmistaja yksittäisillä patruunamalleillaan, jatko olisi lyijystä luopumisen myötä vaakalaudalla.
Erilaisten haulikonpatruunoiden rekyylienergia
Lyijyn aikakaudella valmistajat noudattivat niin sanottua “96 sääntöä”. Kun hauliannoksen paino kerrottiin luvulla 96, saatiin vaadittu aseen paino, jolla kyseisen patruunan rekyyli ei muodostu liian kiukkuiseksi.
Tässä esimerkissä erityyppisten patruunoiden rekyylivoiman laskemiseen on käytetty 3,2 kilogramman painoista perushaulikkoa. Rekyylivoiman rajapyykki on noin 30 joulen kohdalla, jota raskaammat lataukset muodostuvat ammuttavuudeltaan epämiellyttäviksi laukausmäärän noustessa.
Rajapyykin ylittää jo tavallinen 36 gramman lyijyhaulipatruuna, mutta 12/76 High Performance Steel -luokituksen teräshaulilataukset ovat jo kirkkaasti rajan yläpuolella. Ne ovat kuitenkin juuri niitä, joilla päästään jopa samaan suorituskykyyn kuin perustason lyijyhaulipatruunoilla.
Standard Steel -teräshaulilatauksissa rekyyli on huomattavasti vähäisempi, joten esimerkiksi kyyhkyjahdissa niiden käyttö onnistuu kivutta, vaikka laukausmäärä kasvaisikin ja aseena olisi taittuvapiippuinen haulikko.
Kuvaajan sanoma on selkeä. Se selittää miksi siirtyminen lyijystä teräshauleihin aiheuttaa siirtymisen itselataaviin haulikoihin. Näin on jo tapahtunut maamme vesilinnustuspainotteisilla alueilla ja näin tullee tapahtumaan myös muualla, jos teräshaulien käyttö on laajamittaisesti edessä.
