Loppuuko hirvenmetsästys tähän?
Metsästäjät ja maanomistajat huolissaan
Hirvikanta ja vasatuotto pienenevät, mikä johtaa vähäisempiin metsästysmahdollisuuksiin ja pieniin saalismääriin. Lounaisella Uudellamaalla ollaan niin huolestuneita hirvikannasta, ettei ensi syksynä haluta kaataa hirviä lähes lainkaan.
Lounaisella Uudellamaalla, kuten muuallakin Suomessa, hirvi on ollut erittäin tärkeä riistaeläin. Hirvenmetsästys on yhdistänyt kyläläisiä ja antanut liikuntaa sekä elämyksiä luonnossa. Saaliista on saatu suuria määriä lihaa metsästäjille, maanomistajille ja näiden tuttaville. Nyt tilanne on muuttunut. Miten tilanteeseen on päädytty, selviää tarkastelemalla lähihistoriaa vuodesta 2010 alkaen.
Sorkka 2020
Lounaisen Uudenmaan hirvikanta oli pitkään suhteellisen runsas ja tähän oltiin tottuneita. Metsätaloudessa koettiin harvoin vakavia vahinkoja. Vaikka hirvikanta muuten oli hyvinvoiva, pienemmästä vasatuotosta, pienemmistä vasoista ja pienemmistä sonneista huolestuttiin. Tästä syystä vuonna 2010 käynnistettiin metsästäjien, metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten välinen yhteistyö nimeltä Sorkka 2020.
Riistanhoitoyhdistysten edustajat kokoontuivat säännöllisesti keskustelemaan tavoitteista ja verotusperiaatteista. Yhteiset tavoitteet hirvikannan tiheydelle, sukupuolijakaumalle ja vasaosuudelle asetettiin vuonna 2011. Tiheyttä haluttiin pitää aikaisemmalla tasolla, mikä oli Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreimpien tietojen mukaan noin 6,2. Sukupuolitavoitteeksi asetettiin noin 1,2 ja vasaosuudeksi noin 20 prosenttia. Mukana oli kahdeksan riistanhoitoyhdistystä, joissa kantaa hoidettiin yhteisillä verotussuosituksilla. Niissä oli määritelty esimerkiksi vasojen osuus saaliista ja naaraiden osuus aikuissaaliista, sekä millaisia lehmiä pitäisi säästää hyvää vasatuottoa ajatellen. Sonneillekin oli koko alueella yhteiset sarvisuositukset, jotta saataisiin kasvatettua täysikasvuisten sonnien osuutta kannassa ja saaliissa.
Seminaareja järjestettiin vuosittain kaikille alueen hirvenmetsästäjille. Näissä oli yleensä 100–200 osallistujaa. Puhuttiin hirven biologiasta, populaatiodynamiikasta ja siitä, miksi oli tärkeää kaikkien alueen metsästäjien ja seurojen noudattaa samoja verotusperiaatteita. Alueen metsästäjät olivat syksyisin hyvin tarkkoja siitä, millaisia hirviä kaadettiin. Havaittujen hirvien määrä per kaadettu hirvi oli korkea, mikä on merkki valikoivasta verotuksesta.
Vastuullisen työn seurauksena saatiin haluttuja tuloksia. Kannan vasatuotto ja sonnien koko parani. Kaksoisvasallisten lehmien osuus saavutti huippulukemia ja alueella oli ennen näkemätön määrä todella suursarvisia sonneja. Vasojen koko oli ainoa asia, johon ei pystytty vaikuttamaan.
Hirvitalousalue osana uutta kannanhoitojärjestelmää
Vuoteen 2015 saakka lounaisen Uudenmaan yhteistyö toimi Sorkka 2020:n puitteissa. Silloin maa- ja metsätalousministeriö vahvisti Suomen hirvikannan hoitosuunnitelman ja hirven kannanhoitojärjestelmä uusine hirvitalousalueineen otettiin käyttöön.
Lounais-Uudenmaan riistanhoitoyhdistysten yhteiset palaverit muuttuivat virallisiksi verotussuunnittelukokouksiksi, joissa laskettiin sopivia verotusmääriä tavoitteiden perusteella. Tavoitteiden asettelusta tuli alueellisten riistaneuvostojen tehtävä. Sorkka 2020:n toiminta loppui, eikä seminaareja järjestetty enää metsästäjille tai kokouksia riistanhoitoyhdistysten edustajille.
Uudenmaan riistaneuvosto piti tavoitteet Lounais-Uudenmaan hirvikannan sukupuolijakaumalle ja vasaosuudelle aikaisemmalla tasolla, mutta uusi tiheystavoite oli lähes yksi hirvi per tuhat hehtaaria pienempi kuin edellinen. Kolme vuotta myöhemmin (2018) tiheystavoitetta laskettiin uudestaan lähes yhdellä hirvellä tuhannella hehtaarilla.
Samaan aikaan sudet tulivat mukaan kuvioihin. Susien saalistusta ei ollut tarve huomioida aikaisemmin, mutta vuonna 2015 alueelle syntyi ensimmäinen susipentue. Pari vuotta myöhemmin syntyi seuraava susireviiri ja nyt vaikuttaa siltä, että kolmas reviiri olisi muodostumassa.
Hirvikantaa leikattiin merkittävästi
Uudesta tiheystavoitteesta seurasi merkittävä hirvikannan leikkaaminen. Tilastojen perusteella sonnikanta on nuorentunut, mutta lehmäkannassa on todennäköisesti tapahtunut vielä suurempi muutos. Aikaisemmin löytyi kaksoisvasalehmä jokaiselta tuhannelta hehtaarilta. Viime metsästyskaudella vaadittiin jo lähes viisituhatta hehtaaria jokaista kaksoisvasalehmää kohden.
Ykkösvasalehmien ja vasattomien lehmien osuus on sen sijaan kasvanut viime vuosina. Viime kaudella lähes puolet aikuisista naaraista oli vasattomia. Kannan verotuskestävyys, siis kannan metsästettävä nettokasvu, on supistunut voimakkaasti muutamassa vuodessa. Viime kaudella kannan verotuskestävyys oli vain noin 21 prosenttia.
Syitä tähän on todennäköisesti monia. Nuoremmat ja pienemmät lehmät synnyttävät vähemmän vasoja ja niistä sudet tappavat merkittävän osan. Lisäksi on osoittautunut, että lämmin ja kuiva kevät ja kesä vähentää laadukkaan ravinnon saatavuutta. Sen vuoksi lehmät ovat heikommassa kunnossa seuraavana vuonna, kun vasoja pitäisi syntyä.
Luken viimeisimmän kanta-arvion mukaan Lounais-Uudenmaan valkohäntäpeurakanta on kahdessa vuodessa pienentynyt 20 prosenttia. Mikäli kasviravinnosta on ollut kilpailua, peurakannan pienenemisen pitäisi lähivuosina alkaa näkyä hirven parantuneena vasatuottona ja korkeampina vasapainoina. Saattaa tietysti olla, että peurakannan vähentyessä susien ravinnonhaku kohdistuu entistä enemmän hirviin.
Mainittujen mahdollisten syiden lisäksi saattaa olla vielä tuntemattomia tekijöitä vasatuoton heikkenemiseen, kuten loiset.
Hyvin varovaista metsästystä
Kun hirviä on vähän, metsästetään vähän ja saadaan vähemmän hirvihavaintoja. Tämä on ilmeisesti aiheuttanut haasteita, koska Luken kanta-arvioissa ja verotussuosituksissa on ollut suurta heittoa Lounais-Uudenmaan osalta. Luken tuoreimman kanta-arvion perusteella edeltävä kanta-arvio oli 11 prosenttia liian suuri, jopa 95 prosentin luottamusvälin ulkopuolella.
Mikäli Lounais-Uudenmaan metsästäjät olisivat viime kaudella kaataneet yhtä paljon hirviä kuin Luke ehdotti suosituksessaan 2022, kanta olisi ollut noin 3,5 hirveä tuhannella hehtaarilla viime kauden jälkeen, siis 26 prosenttia pienempi kuin nykyinen tavoite (4,75). Tilanne oli lähes identtinen kaudella 2021–2022.
Alueen metsästäjät ja maanomistajat ovat halunneet olla varovaisia ja ovat viime vuosina kaataneet merkittävästi vähemmän hirviä kuin Luke on ehdottanut. Päättyneen kauden saalis oli 42 prosenttia pienempi ja kauden 2021–2022 saalis oli 21 prosenttia pienempi kuin Luken suositus. Myönnetyistä pyyntiluvista käytettiin viime kaudella vain 42 prosenttia ja kaudella 2021–2022 54 prosenttia.
Tästä huolimatta kanta on kanta-arvion mukaan 13 prosenttia pienempi kuin nykyinen tavoite. Suhteessa Sorkka 2020 -yhteistyön tavoitteeseen, kanta on nyt 34 prosenttia pienempi.
Luken ensi kauden verotussuositus Lounais-Uudenmaan hirvitalousalueelle on 101 hirveä, eli 0,37 tuhannelta hehtaarilta. Mikäli kannan verotuskestävyys jatkaa laskuaan viimeisen viiden vuoden trendin mukaisesti ja Luken tuorein kanta-arvio pitäisi paikkansa, metsästettävän kannan tiheys olisi ensi syksyllä noin 4,7 hirveä tuhannella hehtaarilla. Se on hieman nykyistä tiheystavoitetta vähemmän. Hirvikanta olisi siis ilman ainuttakaan kaadettua hirveä hieman tavoitetta pienempi.
Lounais-Uudenmaan metsästäjät ja maanomistajat ovat olleet vastuullisia ja hoitaneet hirvikantansa huolellisesti. Hirvitilanne on paikallisten metsästäjien ja maanomistajien mielestä niin vakava, että tulevana syksynä ei haluta kaataa hirviä lähes ollenkaan. Pyyntilupia on kuitenkin haettu pieni määrä, jotta järjestelmät pysyisivät toimintakelpoisina tulevia vuosia ajatellen.
Heikko kanta myös muualla
Lounais-Uudenmaan tilanne ei ole poikkeuksellinen. Hirvitiheys on pudonnut merkittävästi lähes kaikilla Suomen hirvitalousalueilla. Keskimääräinen tiheys oli 2,6 hirveä tuhannella hehtaarilla viime metsästyskauden jälkeen, mikä on puolet parinkymmenen vuoden takaisesta ja kaksi kolmasosaa koko vuosituhannen keskiarvosta.
Vasatuotto on pudonnut tilastollisesti merkitsevästi kahdella kolmasosalla hirvitalousalueista, eikä ole ainuttakaan hirvitalousaluetta, jossa vasatuotto olisi noussut tällä vuosituhannella. Vasatuoton heikkeneminen näkyy kaksoisvasallisten lehmien harvenemisessa ja vasattomien naaraiden yleistymisessä.
Suomen hirvikannan hoitosuunnitelman mukaan hirvikannan lisääntymistehon sekä ikä- ja geneettisen rakenteen sekä hirvien terveydentilan seuraaminen on tarpeen järjestää määrävälein toteuttavan näytekeräyksen avulla. Tällaista tutkimusta tehtiin viimeksi yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin riistantutkimusta avustivat metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajien pakastimet olivat täynnä hirvenleukoja ikämääritystä varten. Nyt olisi oikea aika toteuttaa tämä osa hoitosuunnitelmasta, jotta saataisiin selkeitä vastauksia heikkenevään vasatuottoon ja ratkaisuja ongelman korjaamiseksi.
Pääoman ja kasvun pieneneminen tarkoittaa tietysti vähemmän tuottoa. Viime kaudella oli suuri määrä hirvitalousalueita, joilla kaadettiin alle yksi hirvi tuhannelta hehtaarilta. Koko maan saalis oli viime kaudella keskimäärin vain 1,2 hirveä tuhannelta hehtaarilta. Pitäisikö olla mahdollista metsästää hirviä tulevaisuudessakin?
Aineisto: Länsi-Uudenmaan rhy:n ja Kirkkonummen rhy:n saalistilastot sekä Luken Hirvitietotaulukko 2023
