Länsi-Suomi

Juttusarjassa käydään läpi metsästyksen erityispiirteitä ja monipuolista riistalajistoa eri puolilla Suomea.

Länsi-Suomi on Suomen monipuolisin riista-aitta. Luonnon monimuotoisuus luo elinympäristöjä lukuisille eri riistalajeille: Saaristomeren haahkaluodot, Lounais-Suomen rehevät valkohäntäpeura-alueet, Etelä-Pohjanmaan peltopyylakeudet, Pohjanmaan teerinevat ja Suomenselän metsäpeuramaisemat. Myös viimeisen vuosikymmenen aikana Länsi-Suomesta vahvan jalansijan ottaneet sudet kuuluvat alueen lajistoon. Metsästys järjestetään tyypillisesti seuruejahtina, jossa mukana on useampi koira.

Metsäkauris on etenkin Länsi-Suomen rannikkoalueilla runsaslukuinen. Kaurisnaaras synnyttää usein jopa kolme vasaa, joten se on tehokas lisääntymään. Kevätpukkijahti on suosittu jahtimuoto, jossa usein hiivitään kiväärin ja katselukiikareiden kanssa niittyjä kierrellen ja pukkeja vaanien.

Metsäpeuran Suomenselän populaatio on Suomen suurin. Lentolaskentojen perusteella alueella elää nykyisin noin 2 000 peuraa, joista metsästetään vuosittain noin 15 yksilöä. MetsäpeuraLIFE-hankkeessa peuroja on palautusistutettu Seitsemisen ja Lauhanvuoren kansallispuistoihin. Tavoitteena on saada palautettua metsäpeura alkuperäisille esiintymisalueilleen.

Majavaa esiintyy Länsi-Suomessa kahta lajia: euroopan- ja kanadanmajavaa. Alkuperäistä euroopanmajavaa esiintyy etenkin Satakunnassa. Euroopanmajavan pyynti on luvanvaraista, kun taas vieraslaji kanadanmajavaa saa metsästää vapaasti metsästysaikojen puitteissa. Euroopanmajavia elää Suomessa 3 700–5 000 yksilöä, kanadanmajavia 10 000–19 000.

Mufloni on alun perin Välimeren saarilta, mutta sitä esiintyy istutettuna esimerkiksi Inkoon Hättön saaressa ja Säpissä Porin edustalla. Pässillä on komeat voimakkaasti kierteiset sarvet. Vuosittain metsästetään vain muutama eläin.

Kuusipeura on, valkohäntäpeuran tapaan, Suomeen tuotu laji, jota on istutettu muun muassa Hyvinkäälle, Inkooseen ja Paraisille. Myös esimerkiksi Merikarvialla on jo metsästettävä luonnonvarainen kanta. Kuluneella kaudella ammuttiin noin 200 yksilöä, josta suurin osa läntiseltä Uudeltamaalta.

Susi alkoi 2000-luvun aikana levittäytyä Länsi-Suomeen lajin perinteisemmiltä esiintymisalueilta idästä. 2010-luvun loppupuolella susikannan painopiste siirtyi enemmän Länsi-Suomeen. Yksi syy tähän on valkohäntäpeura, joka muodostaa Länsi-Suomessa merkittävän osan suden ravinnosta.

Vesilinnut etenkin Länsi-Suomen rannikolla tuovat hienon lisän riistalajistoon. Osa lajeista on kuitenkin taantunut, ja niiden metsästystä on jouduttu rajoittamaan. Perinteisiä alli- ja uroshaahkajahteja on kuitenkin pystytty rajoitetusti harrastamaan.

Hylkeitä Suomen merialueilla esiintyy kahta lajia. Yleisempi on harmaahylje eli halli, joita on Itämeren alueella noin 40 000. Itämerennorppia taas esiintyy etenkin Perämerellä, jossa niitä arvioidaan elävän yli 13 000. Halleja saatiin edellisellä kaudella saaliiksi noin 230, norppia 310 yksilöä.

Valkohäntäpeura on Länsi-Suomen tärkein riistalaji. 1930-luvulla Yhdysvalloista tuoduista muutamasta yksilöstä on kasvanut jo yli 100 000 yksilön kanta. Kuluneella kaudella saalis oli lähes 70 000 peuraa, kun vielä vuonna 2000 saalis oli 13 600 peuraa. Vahvin kanta on Lounais-Suomessa, jossa metsästysseuratoiminta nojaakin pitkälti valkohäntäpeuran metsästykseen.

Supikoira ja minkki haitallisina vieraslajeina tuhoavat lintujen pesiä syömällä munia ja poikasia. Pedot pystyvät uimaan hyvin pitkiä matkoja, jonka takia ne aiheuttavat suurta tuhoa etenkin Saaristomerellä pienissä saarissa ja luodoilla vesilintujen pesille. Pienpetojen vähentämiseksi lintuvesillä onkin nyt käynnissä muun muassa laaja Sotka-hanke.