Minkinpyyntiekspertti Joel Ahola viemässä keinulautaloukkua kohteelle, jossa jälkiä jättänyt minkki oli haastava tapaus, eikä ollut erehtynyt Jalmari-, eikä Ihjäl-merkkisiin loukkuihin. Lopulta meni läheisen järven rannalla olleisiin rautoihin.

Kun minkinloukut pyytävät tyhjää

Kun Helmi-vieraspetohanke alkoi Uudenmaan kohteilla, olivat minkkikannat paikallisen näkemyksen mukaan jo radikaalisti laskeneet. Jälkihavaintoja ei juuri tehty, eikä pyydyksin oltu saatu montaa minkkiä enää vuosiin. Todellisuus yllätti.

Teksti ja kuvat Jyri Mononen

Julkaistu8.3.2024

Sorsastusmahdollisuuksistaan kuuluisalla Hyvinkään Ridasjärvellä minkkihavainnot olivat harvassa, mutta pyyntiryhmässä oli osaamista ja intoa ottaa hankkeen tarjoamat pyyntiraudat käyttöön. Järven rantoja sekä laskuojia varustettiin jälleen minkinraudoilla.

Maltillisista saalisodotuksista huolimatta pyyntiryhmä panosti ihailtavalla ahkeruudella rautojen laadukkaaseen asetteluun ja säännöllisiin syötityksiin. Ensimmäisen pyyntivuoden tuloksena järveltä ja sen lähiojista poistettiin 29 minkkiä. Minkkejä ei suinkaan ollut vähän ja uudelleen aktivoitunut rautapyynti osoittautui ratkaisevan tärkeäksi paikallisen vesilinnuston poikastuotolle.

Kirkkonummen piilottelijat

Kirkkonummen Saltfjärdenilla keskustelut paikallisten petopyytäjien kanssa muistuttivat Ridasjärvellä sekä muillakin alueilla kuultua. Minkkejä ei enää paljoa saatu, vaikka pyyntitoimintaa oli sitkeästi jatkettu. Alue vaikutti jopa minkkityhjältä. Puolen vuoden aikana onnistuin löytämään vain yhdet ainoat minkinjäljet, mutta saukonjälkiä sitäkin useammin. Ridasjärven esimerkki mielessä veimme talkoilijoiden kanssa rautoja pyyntiin täsmällisesti nähdyille jäljille sekä syrjäisille ja pienimmillekin ojikoille ja merenlahdille.

Vuonna 2023 Saltfjärdenin hoitoalueen minkkisaalis moninkertaistui peräti 24 minkkiin, mikä oli yllättävän suuri määrä suhteuttaen tämän pehmeärantaisen, 3 000 hehtaarin alueen pieneen vesialaan. Lisäksi lähisaaristoon käyttöön luovutetuilla hankkeen raudoilla on raportoitu talkoilijoiden saaneen parisenkymmentä minkkiä. Tämäkin pyynti vähentää mereltä Saltfjärdenille ja muualle mantereelle kohdistuvaa painetta.

Minkkejä oli siis pinta-alaan nähden odottamattoman runsaasti, vaikka merkkejä niistä oli kummallisen vaikea löytää. Paikalliset minkit piilottelivat tiiviisti mutapenkkojen koloissa ja jääkonttien alla, sekä umpeenkasvavien lahtien kätköissä. Perinteiset pyyntipaikat jokivarsilla tai sillanalusissa eivät olleet enää parhaita paikkoja pyytää.

Miksi minkit eivät enää jätä Etelä-Suomen lintukosteikoilla merkkejä olemassaolostaan pääuomien rannoille, vaikka niitä on runsaasti? Miksi ne pysyttelevät niin tiiviisti suppeilla syrjäisillä elinpaikoillaan, ettei niitä saada rautoihin, ellei niitä viedä täsmällisen tarkasti oleilupaikoille?

Ihjäl-merkkinen läpikuljettava ja syötitön loukku vaikuttaa olevan tehdasvalmisteisista loukuista pyytävin erityisesti vaativille naarasminkeille. Sen käytössä korostuu sijoittelu kulkureitille luontaiseksi läpimenoksi, laukaisimen hienosäätö sekä hajustaminen minkinhajulla. Kuvan täysin syöteittä käytetty loukku on ollut monen uros- ja naarasminkin surma.

Saukon paluu?

Saukko ja minkki esiintyvät samoilla elinalueilla, meillä sekä maailmalla. Havaintojen mukaan saukko voi surmata minkkejä ja jopa syödä niitä. Iso-Britanniasta, Irlannista, Norjasta ja Pohjois-Amerikasta on tutkimusnäyttöä siitä, että minkki väistää saukkoa, vähintään jossain määrin vähenee saukon runsastuessa ja muuttaa käyttäytymistään piilottelevammaksi reviiritietoisten saukkojen runsastuessa.

Miksei saukkokannan vahvistuminen vaikuttaisi meilläkin? Mitä pienemmistä tai ahtaammista elinympäristöistä, kuten pienvesistöt, umpeenkasvavat sisävesikosteikot ja yksittäiset sulapaikat, on kyse, sen suurempi saukon vaikutuksen minkkien piilottelevaan käyttäytymiseen voisi kuvitella olevan. Vastaavasti väljillä vesialueilla, kuten suurilla järvillä ja merellä, lajit ehkä mahtuvat paremmin elämään rinnakkain.

Minkkejä todennäköisesti on yhä kaikilla sisävesikosteikoillamme, vaikka ne eivät välttämättä liiku näkyvästi ja keskeisillä paikoilla kuten ennen. Oli muutokseen syynä sitten saukko tai muista syistä johtuva tosiasiallinen minkkikannan maltillistuminen, pyyntitoimintaa tulisi jatkaa ja rautoja viedä sinnekin, missä pyyntiä ei aiemmin ehkä ole kokeiltu.

Vaatimattoman oloiset paikat, kuten pusikkoiset sivuojikot, pienimmät vesimontut sekä tukkoiset ruovikkoluhdat saattavat olla nykyisin parhaita pyyntipaikkoja. Etenkin naarasminkit näyttävät elävän yllättävän suppealla alueella ja piilottelevasti. Rehevissä pienvesissämme on valtavasti roskakalaa ja sammakkoa, joten ruuan tai minkille luonteenomaisen ”hupisaalistuksen” perässä niiden ei ole tarvetta juoksennella jättämään jälkiään tai riskeeraamaan henkeään saukkojen sekaan.

Saukkoemo repii juuri kiinniottamaansa minkkiä, jonka emo ja poikaset söivät heti saalistuksen jälkeen. Saukkojen jälkiä havaitaan monilla kosteikoilla. Kuva: Ari Kaarakainen

Yksikin minkki on liikaa

Yksikin minkki tekee täystuhoja kokonaisissa lintuyhdyskunnissa. Ilmiö on näkyvä saaristossa, mutta sitä tapahtuu myös rehevillä sisävesillämme. Minkin leviämisen linnustonsuojelualueille on osoitettu Puolassa, Englannissa ja Suomessa korreloivan lajikadon ja vesilintukantojen laskun kanssa. Puolan ja Englannin tutkimuksissa luontokadon avainlajiksi tunnistettiin nimenomaan minkki.

Toisin kuin supikoiran kohdalla, tuhot eivät rajoitu munapesien tuhoamisiin. Minkki aktiivisesti hävittää poikueita ja surmaa aikuisia lintuja. Jos tehopyydetyllä kosteikkoalueella tai puronvarrella tulisi valita joko yhden minkin tai vaihtoehtoisesti 10 supikoiran poistotyö, kannattaisi pyynti kohdentaa minkkiin. Kumpaakaan lajia ei luontoomme kaivata, mutta yksilötasolla minkin voi ajatella olevan supikoiria haitallisempi kosteikkoihimme kuulumaton häirikkö.

Hajusta loukut minkinhajulla

Kun syrjäisetkin paikat katettiin raudoilla, törmättiin uuteen haasteeseen: minkinjäljet ohittivat loukut, eivätkä raudat pyytäneet sitkeästä yrittämisestä huolimatta. Muutaman aktiivisen tehopyytäjän muistiinpanoihin ja vuoden 2023 saaliistietoihin perustuen laadin koosteen kokeiltavista vinkeistä, mikäli minkit eivät loukkuihin enää erehdy.

Jos et ole vielä hajustanut loukkujasi aidolla minkinhajulla, tee se aivan ensimmäiseksi. Jos olet hajustanut, hajusta säännöllisemmin. Aineistomme perusteella minkkejä saatiin jopa moninkertaisesti todennäköisemmin oikealla minkinhajulla hajustetuilla loukuilla. Synteettisillä hajusteilla emme saaneet yhtä hyviä tuloksia. Vastaavaan tulokseen päädyttiin myös laajamittaisessa minkinpyynnin testauksessa itäisessä Englannissa sekä aiemmin Skotlannissa.

Kokeile käyttää naarasminkin hajua, vuodenajasta riippumatta. Naarasminkkejä saimme saaliiksi jopa tuplasti todennäköisemmin naaraan kuin uroksen hajulla hajustetuilla loukuilla. Urosminkkejä veti puoleensa hyvin kummankin sukupuolen haju, mutta uroksiakin näytti naaraan haju houkutelleen todennäköisemmin.

Mikäli saaliisi on jäänyt urospainotteiseksi, kokeile luopua ravintosyöttien käytöstä ja käytä houkutteluun pelkkää naarasminkin hajua. Voit myös kokeilla korvata perinteiset kala- ja lihasyötit tyhjillä munankuorilla ja/tai linnunhöyhenillä. Aineistomme vihjailisi, että jotkut naarasminkit suhtautuvat ruokasyötteihin epäluuloisesti, kun taas urokset olisivat naaraita useammin ruokasyöttien perässä. ”Vaikeat” naarasminkit on tärkeä saada poistetuiksi, sillä ne tuottavat lisää minkkipesueita.

Minkit kiinnostuvat paremmin tuoreista kuin pilaantuneista syöteistä. Mikäli eltaantuvia syöttejä ei ole mahdollista jatkuvasti vaihtaa tuoreisiin, voi tuloksellisempi vaihtoehto olla pelkät tyhjät munankuoret tai ehjä muna. Mikäli loukku on hajustettu minkinhajulla, ei syöttiä usein tarvita. Jotkut naarasminkit vaikuttavat jopa vieroksuvan ruokasyöttejä. Urokset liikkuvampina ovat ehkä naaraita nälkäisempiä ja kiinnostuvat hanakammin ruokasyöteistä.

Läpikuljettavat loukut kokeiluun

Kaikilla loukkumalleilla saatiin minkkejä. Mikäli et ole vielä kokeillut, ota pyyntiin myös läpikuljettavia malleja. Esimerkiksi Ihjäl-merkkinen valmisloukku tai rakenna ”T-mallinen” kehikko, jossa voi yhdistää sekä luontaiseen läpikulkuun että ravintohoukutteluun perustuvan pyynnin. Myös keinulautaloukut toimivat aineistomme mukaan perusloukkuja paremmin, vaikkei niitä lukumääräisesti käytetty yhtä paljoa kuin muita loukkumalleja.

Kiinnostava havainto oli, että läpikuljettavat mallit ja T-malliset vaikuttivat olleen muita malleja useammin juuri naarasminkkien mieleen, kun taas keinulautaloukuilla saatiin muita malleja suhteellisesti todennäköisemmin urosminkkejä. Hyvä strategia voikin olla pyytävien paikkojen etsiminen ensin kevyin sekä helppokäyttöisin loukkumallein. Kun alueen parhaat paikat on kokeillen löydetty, voidaan rakentaa työläämpiä tee-se-itse-loukkuja kaikkein ottavimmille pisteille.

Kuvan Ihjäl-merkkinen loukku oli asetettuna kivikon alle ja loukku oli syötitetty pyyn perkuujätteillä. Suomenpystykorva Pure on monesti onnistunut löytämään minkkejä kohteista, joilta niitä ei enää ole loukuttaen saatu. Kohteilla, joilla minkin koirapyynti ei onnistu, tulisi loukkupyyntiin löytää vielä aiempaa toimivampia niksejä. Kuva: Ari Lehtimäki

Vaihda tyhjää pyytäneen loukun paikkaa

Mikäli hajustettukaan loukku ei pyydä vuoteen yhtäkään minkkiä, paikka ja sijoittelu on todennäköisesti huono tai raudan laukaisin ei ole säädetty tarpeeksi herkäksi. Minkkejä esiintyy käytännössä joka vesistössä ja uusia vaeltaa syksyisin pyydettyjen tilalle. Vaihda suosiolla tyhjää pyytäneen loukun paikkaa, edes metrin verran aiemmasta tai siirrä se aivan muualle, vaikkapa pienen sivuojan varteen tai kaislikoiden kätköön. Joskus pyynti voi olla kiinni pelkästä loukun suuaukon suunnasta. Usein hyvä ottipaikka löytyy jonkin suojan, kuten ison kiven tai sillan alta, mutta parhaat ottipaikat selviävät lopulta vain kokeillen. Kun loukulle lopulta löytyy pyytävä paikka, älä muuta sijoittelussa yhtään mitään. Pidä se jatkossa pyynnissä täsmälleen samalla tavalla.

 

Jaa kommenteissa omia havaintojasi minkin loukunpyynnistä!  

Subscribe
Notify of
2 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Lauri Lehtonen

Pikaisella nettihaulla löytyy kaupoista vain synteettisiä hajusteita, pitääkö aidon naarasminkin hajua saadakseen ensin saada jallitettua se ensimmäinen naaras synteettisillä tuotteilla loukkuun?

Jyri

Hei, saalistilastomme kertoi vain karkeasti saaliisiin johtaneita vaikuttumia, eli vaikka naaraanhaju vaikuttikin vetäneen toisia naaraita uroksen hajua paremmin, kyllä aineistoon mahtui myös naaraita, jotka olivat menneet urosminkillä hajustettuihin (tai kalasyötitettyihin) loukkuihin. Eli kyllä naaraita saatiin useita aivan perinteisinkin keinoin.

Sitten kun naarasminkki omaan, tai vaikkapa seurakavereiden rautoihin haksahtaa, juuri naarasminkki kannattaa ainakin tämän otannan perusteella ottaa talteen joko kokonaisena pakkaseen talteen, tai rauhasnesteeksi valmistaen.

Sitä odotellessa, kyllä kannattaa pyytää ihan perinteisesti tuoreilla kalasyöteillä ja ainakin osalla raudoista urosminkin hajulla, jos sitä löytyy. Naarasminkeillä on kiima parhaillaan päällä ja kuka ties juuri uroksen haju herättääkin kiinnostuksen. Onneksi poikkeukset aika useinkin vahvistavat säännön, eivätkä minkit aina usko näitä ”tilastoja” 😉

Pyytäjäkyselyn tuloksia

Helmi-vieraspetohanke järjesti hankkeen sopimuspyytäjille ja hankkeen ulkopuolisille metsästäjille vieraspetopyyntiä koskevan kyselyn syksyllä 2023. Minkinpyyntiä kartoittavissa kysymyksissä selkeä enemmistö (noin 90 %) hankepyytäjistä ja iso osa (78 %) ulkopuolisista piti minkinpyyntiä erityisosaamista vaativana, ja taas toisaalta harvojen metsästäjien hallitsemana pyyntimuotona.

Minkki on haitallinen vieraslaji joka heikentää erityisesti vesilintujen pesintämahdollisuuksia. Onneksi vahinkoja voidaan ehkäistä minkkejä poistamalla. Yksikin kesämökiltä saatu saalisminkki voi säästää useita lintupoikueita.

Hankkeen sisältä kyselyyn vastasi 215 henkilöä ja ulkopuolelta 78 henkilöä. Minkinpyynnistä saat lisätietoa ja neuvoja vieraspeto.fi sivustolla.

Artikkelissa esitettyjä alustavia havaintoja aiotaan kriittisesti testata kuluvan vuoden aikana. Lukijoiden tekemiä omia havaintoja ja testituloksia minkin loukkupyynnistä otetaan kiitollisena vastaan jyri.mononen@riista.fi.

Artikkelin saalisaineistosta lämpimät kiitokset etenkin tehopyytäjille Ari Lehtimäelle, Joel Aholalle ja Veijo Krögerille. Aineiston vahvistukseksi saatiin saalistietoja myös usealta Helmi-vieraspetohankkeen tehopyytäjältä, kiitos Vili Loikkanen, Jarkko Kettunen sekä muut.