Kerro metsästyksestä
Vahvimmat mielikuvat metsästyksestä syntyvät tuttujen metsästäjien kautta.
Etenkin sosiaalinen media helposti täyttyy repivästä metsästyskeskustelusta, jossa ei haeta ymmärrystä vaan tuomioita ja oikeassa olemisen tunnetta.
Sellaiselle, joka ei omakohtaisesti metsästystä tunne, voi harrastus vaikuttaa julmalta ja käsittämättömältä, tappamisesta nauttimiselta. Mielikuvaa vahvistavat uutiset metsästyksestä, koska usein ikävistä asioista uutisoidaan.
Lähes 300 000 metsästäjässä aihe herättää tyystin erilaisia ajatuksia. Ehkäpä rauhoittumista ja omaa aikaa tai yhdessäoloa, luonnon tarkkailua ja riistaruuan laittamista perheelle. Suuri osa pysyy kaukana somekeskusteluista, eikä pidä meteliä harrastuksestaan. Silti he voivat kantaa huolta siitä, miten metsästys näkyy yhteiskunnassa. Heillä on myös hiljaista valtaa vaikuttaa, eikä siihen tarvita taikatemppuja.
Hyvä ruoka, parempi mielikuva
Lähes 60 prosenttia suomalaisista haluaisi syödä riistaa nykyistä enemmän, mutta vain viidennes kokee saavansa sitä helposti. Yksinkertaisin reitti metsästyksen arvostamiseen käykin vatsan kautta.
Tarjoa riistalihaa naapurille tai tuttavalle. Anna mukaan resepti, ellet peräti kutsu illalliselle. Kerro, miten kauan odotit passissa tai rämmit metsässä. Kuinka monella kerralla ei tullutkaan saalista ja millaista sitoutumista vaatii kasvattaa metsästyskoira tai ylläpitää ampumataitoa.
Näytä metsästäjän maailmaa
Kerro työkavereillesi, miksi toivot lomia syksyyn. Vie Metsästäjä-lehti työpaikan kahvipöytään. Jaa kiinnostava verkkolehden juttu somessa.
Tarjoa metsästykseen uteliaasti suhtautuvalle mahdollisuus tulla mukaasi metsälle tai ampumaradalle. Se ei vaadi liikoja, mutta voi olla toiselle rikastava kokemus, josta hän puolestaan puhuu omille läheisilleen.
Enemmän kuin harrastus
Metsästäjät tekevät paljon hyvää, mistä monet suomalaiset ovat tyystin tietämättömiä. Kerro metsästäjien tekemästä vapaaehtoistyöstä. Autoilevalle voi kertoa, miten toimia riistaonnettomuudessa ja kuinka SRVA-toimijat jäljittävät kolarieläimiä maastossa. Metsistä huolestuneelle voi kertoa riistametsänhoidosta ja hirvieläinten kannanhoidosta. Linnuista kiinnostuneelle voi avata, kuinka vieraspetojen pyynti turvaa lintujen pesintää ja miten metsästäjät ovat keskeisessä roolissa kanalintujen seurannassa. Suurpetojen jälkiä löytäneelle voi kertoa petoyhdyshenkilöiden merkityksestä. Esimerkkejä ei ole vaikea löytää.
Avointa pohdintaa
Välillä vaikuttaa siltä, että moni metsästäjä arastelee puhua kriittisesti omasta harrastuksestaan. Sen koetaan olevan bensaa liekeille, ja siksi epäkohdista vaietaan. Kuitenkin myös kritiikille ja itsereflektiolle tulee olla sijaa.
Jokainen metsästäjä joutuu pohtimaan omia arvojaan, joiden takana voi seisoa. Omaa toimintaansa avoimesti pohdiskeleva ihminen vaikuttaa luotettavammalta kuin ”täällä ei ole mitään nähtävää” toisteleva papukaija. Epäkohdista puhuminen ja erilaiset näkemykset ovat osa kestävää, elävää harrastusta. Parhaimmillaan se vie metsästystä eteenpäin ja samalla parantaa hyväksyttävyyttä.
Katsomosta ei käännetä pelin kulkua
Jos haluaa pysyä harrastuksestaan hiljaa, kannattaa miettiä, mitä siitä seuraa. Yli puolet suomalaisista suhtautuu metsästykseen melko tai erittäin myönteisesti. Tämä ei ole itsestäänselvyys. Näkyvä ja voimakas vastustus voi vaikuttaa siihen, millaiset edellytykset metsästyksellä on jatkossa.
Kaikkien ei tarvitse hyväksyä metsästystä, ja tätä tulee kunnioittaa. Silti paljon olisi saavutettavissa sillä, ettei metsästys olisi vierasta. Myönteistä suhtautumista on vaikea luoda ilman ymmärrystä siitä, mitä metsästys on ja miksi se on tärkeää. Jos omia kokemuksia ja näkemyksiä ei tuo esiin, muut rakentavat mielikuvat.
Jokainen päättää, haluaako ymmärtää toisen näkökulmaa, vaikka olisi lopulta eri mieltä. Mutta mahdollisuus ymmärrykselle syntyy vain, jos joku kertoo. Vaikuta kertomalla pienin sanoin tai teoin, mitä metsästys sinulle tarkoittaa.