Kenelle saalis kuuluu?

Selkosilla sattuu toisinaan tilanteita, joissa ei olla yksimielisiä siitä, kenelle saalis kuuluu. Tilanne voi olla epäselvä esimerkiksi silloin, kun ammutaan hirvi toisen metsästysseuran koiralle tai saaliiksi saadaan toisen seuran haavoittama eläin. Eräs tyypillisimmistä lienee tilanne, jossa ei tiedetä, kumpi metsästäjistä ampui kuolettavan laukauksen.

Vastaavia tilanteita voi sattua missä tahansa pyyntimuodossa, mutta eniten päänvaivaa tuottavat varmasti hirvieläimet ja suurpedot. Joskus epäselvät tilanteet voivat äityä riitelemiseksi ja niitä on selvitelty jopa oikeudessa asti.

artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen artikkeli jatkuu

Oikeusistuimillekin vaikeaa

Vuonna 2019 uutisoitiin oikeustapauksesta, jossa hirven sarvista ja nahasta oli tullut riitaa metsästysseuran ja kaatajan välille. Asia vietiin lehtien mukaan ensin käräjille ja lopulta hovioikeuteen asti.

Saaliin jakamiseen liittyvissä tapauksissa jopa oikeuden voi olla vaikeaa tulkita, kenelle saalis kuuluu: kyseisessä tapauksessa hovioikeus oli päätöksessään täysin eri mieltä kuin käräjäoikeus omassaan. Sarvet ja nahka kuuluivat lopulta hovioikeuden päätöksellä metsästäjälle, joka oli ensimmäisenä ampunut hirveä kuolettavasti.

Perinteiset säännöt neuvoksi

On hyvä muistaa perinteiset käytännöt, jotta oikeusistuimia ei kuormitettaisi metsästäjien saalisriidoilla.

– ”Ensimmäinen luoti, viimeinen hauli” on vanha sanonta, jota on sovellettu saaliin ampujan määrittelyssä laajasti. Sääntöä on aikojen saatossa tarkennettu korostamaan tappavan osuman merkitystä ja nykyään sen alkuosa kuuluu ”ensimmäinen tappava luoti”, kertoo Suomen riistakeskuksen Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen.

Sanonnan uudistaminen on viisasta. Olisihan se todella väärin, jos ahneuksissaan hirven haavoittanut osapuoli saisi sarvet ja muu pyyntiporukka ylimääräisen urakan.

– Haulikkometsästyksessä kaatajasta tai tiputtajasta syntyy harvoin riitaa. Tilanteet ovat selvempiä, lintu tippuu ja jänis kaatuu osumasta, Vartiainen summaa.

Riitojen välttämiseksi on pelisäännöt saaliin kaatajan määrittelyn suhteen järkevä päättää ennen pyyntiä. Esimerkiksi seuran hirvieläinten metsästyssäännöt, jotka kokouksessa hyväksytään ja joihin kaikki pyyntiin osallistuvat sitoutuvat, voivat olla toimiva tapa.

Onko koiran käytöllä väliä?

Metsästäjät ovat ylpeitä hyvistä metsästyskoiristaan ja joskus kaadettu eläin tuntuu kuuluvan koiralle. Riitoja on syntynyt, kun sarvipää on koiran edessä mennyt naapuriseuran tai pohjoisessa valtion mailla samalla alueella metsästävän seurueen passiin ja tullut kaadetuksi. Onpa jäniksestäkin taidettu aikojen saatossa turpakäräjiä käydä.

– Lainsäädännöstä ei löydy kohtaa, joka kieltäisi ampumasta eläintä toisen koiralle omalla alueella. Kohteliasta se ei tietenkään ilman lupaa ole. Tämän päivän seurantatekniikalla tällaiset tilanteet pystytään välttämään – omat koirat ovat liki kaikilla kuvakkeina kännykän näytöllä, Vartiainen sanoo.

Riistapäällikkö painottaa, että myös koiran käytössä syntyvien tilanteiden suhteen oikea tapa on etukäteen sopia naapuriseurojen tai samalla alueella metsästävien kanssa pelisäännöt.

Haavakkojahdit

Haavakkotilanteet tarjoavat valitettavan helpon tien riitoihin. Kuuluuko ruho seurueelle, joka hirveä haavoitti vai seurueelle, joka sai sen lopulta saaliiksi? Haavoittuneen hirven lopettamisen osalta asia on määritelty metsästyslaissa.

– Saalis kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos hänellä on vastaavan eläimen pyyntilupa ja hän haluaa eläimen. Mahoille ammuttua hirveä harvoin halutaan ja se luovutetaan hirven haavoittaneelle. Mutta suuret sarvet saattavat kuitenkin houkuttaa toimimaan toisinkin, Vartiainen pohtii.

Sinun vai minun saalis?

Monelle saattaa tulla yllätyksenä, ettei metsästyksenjohtaja voi päättää kenelle saalis kuuluu oman porukan sisällä.

– Lainsäädäntö ei anna kenellekään valtaa päättää ampujaa. Siksi periaatteet saaliin kaatajan määrittelystä on sovittava ennen pyyntiin ryhtymistä. Tilanteen ollessa päällä tunteet ovat pinnassa, jolloin sopiminen on huomattavasti vaikeampaa. Ennalta sopiminen kannattaa. Jos porukan kesken ei päästä sopuun, asiat ratkaistaan kalliisti oikeudessa, Vartiainen varoittaa.

Vaikka saalis kuuluu lähtökohtaisesti kiväärillä ensimmäisen tappavan luodin ja haulikolla viimeisen haulin ampuneelle, koiran käytöstä riippumatta, on syytä toimia vaikeissa tilanteissa hyviä käytöstapoja ja reiluuden periaatteita noudattaen.

Jokainen voi tahollaan miettiä, onko riitelemällä saatua trofeeta mukava katsella muistuttamassa ikävästä metsästyspäivästä vuosienkin päästä. Käräjillä riitojen selvittämisessä häviävät tavalla tai toisella kaikki osapuolet – vaikka riidan voittaisi, tulee seurojen ja jäsenten välille välirikkoja ja mainehaittaa vuosikausiksi, jopa vuosikymmeniksi.

Nykypäivänä metsästys herättää monenlaisia tunteita yhteiskunnassa ja siksi metsästäjien kannattaa pitää keskenään yhtä – myös silloin, kun sarvet ja sorkat menevät jahdissa ristiin.

Miten omassa seurassasi on sovittu saaliin jaosta? Onko se herättänyt erimielisyyttä? Kerro kommenteissa!