Jousimetsästysammunnan harjoittelu

Jousi on vakiinnuttanut Suomessa asemansa metsästysaseena, erityisesti viimeisen parin vuosikymmenen aikana yhä suurempien riistaeläinten siirtyessä jousimetsästyksen piiriin.

teksti ja kuvat Antti Saarenmaa

Julkaistu19.11.2020

Metsäkauriin ja muiden hirveä pienempien sorkkaeläinten jousimetsästys sallittiin 2000-luvun alussa. Villisian jousimetsästys tuli mukaan 2017 alkaneella metsästyskaudella. Näiden suurempien riistaeläinten metsästysmahdollisuuden myötä tuli myös jousiaseelle ampumakoe.

Ampumatekniikan perusteet

Taljajousella ampuminen on dynamiikaltaan verrattavissa seisten vapaalta kädeltä tapahtuvaan kivääriammuntaan. Jousta viritettäessä takakäsi ankkuroidaan sopivaan kohtaan leukaluun lähettyville, jolloin jänteeseen kiinnitetty jännetähtäin asettuu oikein säädettynä kohdalleen tähtäyssilmän ja etutähtäimen väliin, muodostaen monista avotähtäintyypeistä tutun diopteritähtäimen. Vaistojousella ammuttaessa ei, jousityypin nimen mukaisesti, käytetä tähtäimiä, vaan osuminen tapahtuu ampujan käsi-silmäkoordinaation kehittyessä, suurien toistomäärien ja järjestelmällisen ampumaharjoittelun kautta.

Jousella harjoittelussa mainittavana etuna on, ettei se vaadi erityistä ampumarataa, vaan harjoittelualueeksi soveltuu moni muukin, jossa taka-alue voidaan tarkastaa ja mahdollisten ohilaukausten sattuessa nuoli osuu maahan tai taustavalliin pysähtyen turvallisesti. Harjoittelun helppous on jousen kohdalla erinomainen asia, koska hyväksi ampujaksi kehittyminen vaatii erityisesti harrastuksen alkupäässä aktiivista ja säännöllistä tekemistä.

Puuhun ripustettavan passitason käyttö on jousella metsästettäessä yleistä. Tästä syystä jyrkkiä ampumakulmia on hyvä harjoitella ennakkoon.

Harjoittelun erityispiirteitä

Jousella ampuminen on toispuoleista. Dominoivaa silmää käytetään tähtäämiseen, ja sen mukaisesti valitaan aseen kätisyys. Kummankin käden lihaksisto ja nivelet kohtaavat omanlaistaan, aina samansuuntaista rasitusta ja intensiivisessä harjoittelussa vaativat myös vastaliikkeitä, huoltoa ja lepoa kipujen ja vammojen ehkäisemiseksi ja toispuoleisuuden korvaamiseksi.

Harjoittelun järkevä jaksottaminen, varsinkin harrastuksen alkupäässä ampumainnon usein ollessa suurimmillaan, on ensisijaisen tärkeää. Jousiammunnan rasittaessa lihaksistoa ja väsymisen vaikuttaessa suoraan harjoituksen tehokkuuteen ja hyötyyn, on pidettävä huoli riittävästä levosta sekä ammuttavien sarjojen että harjoitushetkien välillä.

Uupunut ampuja kehittää itselleen helposti erilaisia tekniikkavirheitä. Harjoituksen laadun varmistamiseksi on suositeltavaa ampua mieluummin usein ja vähän, kuin kerralla paljon. Muutamien kymmenien laukausten harjoitusmäärät per treenikerta ovat harrastuksen alussa hyvä nyrkkisääntö. Harjoittelukertojen kertyessä volyymia voidaan pikkuhiljaa lisätä.

Sorkkaeläimiä metsästettäessä jousimetsästäjältä vaaditaan ampumakoe.

Kauas vai lähelle?

Jousella keskimääräinen ampumamatka riistatilanteissa on alle 20 metriä. Huolimatta suhteellisen lyhyistä ampumamatkoista, kannattaa harjoitellessa kasvattaa ammuttavaa etäisyyttä järjestelmällisesti ja pyrkiä varmaan osuntaan reilusti pidemmältäkin etäisyydeltä.

Peukalosääntönä voisi soveltaa esimerkiksi pohjoisamerikkalaisesta jousimetsästyslehdestä poimittua termiä “double distance training” – pyri harjoittelemaan aktiivisesti noin kaksi kertaa keskimääräistä riistatilannettasi pidemmältä etäisyydeltä. Nuolien niputtaessa 40 metrin matkalta tennispalloon, tiedät 20 metrin laukauksen olevan kohdallasi rutiinisuoritus.

Milloin olen valmis?

Jousella metsästettävien saaliseläinten vitaalialueiden koko vaihtelee suuresti lajista toiseen, mutta käytännössä miltei kaikkien kohdalla nuolien osuminen tennispallon kokoiseen maalialueeseen halutulta metsästysmatkalta riittää.

Käytännön ja kokemusten kautta opittuna riistalaukauksen on tapahduttava rutiininomaisella varmuudella, ja tämän saavuttamiseksi osumisen harjoittelutilanteessa on oltava varmaa.

Hyvää harjoittelua ja oman ampumakunnon testaamista ovat esimerkiksi monen jousimetsästykseen keskittyneen seuran maastoradoilta löytyvien 3d-maalien ampuminen. 3d-maalit ovat realistisen näköisiä eläinmaaleja, joihin harjoittelemalla jousimetsästäjä oppii sekä hahmottamaan oman osumatarkkuutensa suhteessa tavoitellun riistaeläimen vitaalialueen kokoon, ja lisäksi poimimaan tähtäyspisteen perinteisen ympyrätaulun lisäksi myös muunlaisista kohteista.

Tehokkaimmin oikean harjoittelun alkuun sinua avittaa jo kokeneempi toinen ampuja. Paikallisen jousimetsästys- tai jousiammuntaseuran kautta on tarvittaessa helppo etsiytyä muiden harrastajien seuraan.

Katso video jousimetsästysammunnan harjoittelusta.

Paikallisia seuroja löydät muun muassa lajiliittojen sivuilta: