Hirvikannanhoitoa Finnmarkissa
Manner-Norjan pohjoisimmassa kolkassa Finnmarkissa pyydetään hirviä. Yöttömän yön valoisina tunteina jännitetään saapuvaa lupapäätöstä ja syksyn vauhdilla pimenevät päivät lopettavat jahdin ja hirvestäjän vuodenkierron.
Haastattelin paikallista eräsuunnittelija Kristin Hornsetia ja huomasin, että Pohjois-Norjan hirviasioissa on paljon samaa ja toisaalta paljon erilaista kuin rajan tällä puolen.
95 prosenttia Finnmarkin pinta-alasta eli noin 46 000 km² omistaa Norjan toiseksi suurin maanomistaja Finnmarkseiendommen Finnmarkkuopmodat (FeFo). FeFo syntyi vuonna 2006, kun Norjan valtion maat Finnmarkissa siirrettiin paikallisten ihmisten omistukseen. Norjan saamelaiskäräjät ja Finnmarkin maakuntavaltuusto valitsevat kumpikin kolme henkilöä FeFon johtokuntaan. Vaikka FeFon omistamat maat eivät ole valtion maata, muistuttaa se tehtäviltään paljon Metsähallitusta. FeFo hallinnoi alueidensa maankäyttöä sekä sääntelee metsästystä ja kalastusta. Sen toimintaa sääntelee laki, jossa sen tehtävät on määritelty.
FeFossa työskentelevä Hornset tuumaa, että metsästys ja kalastus eivät ole liiketaloudellisesti sen suurimmat toimialat, mutta ne herättävät selvästi eniten keskustelua.
Tavoitetaso asetetaan kunnissa
Finnmarkissa päätös hirvikannan tavoitetasosta tehdään kunnissa joko poliittisesti tai virkamiestyönä. Tavoitteet eivät usein ole kovin yksityiskohtaisia, vaan yleisimmin käytetyt ovat joko kannan kasvattaminen, pienentäminen tai pitäminen ennallaan.
Norjassa laki velvoittaa maanomistajia tekemään kannanhoitosuunnitelman ja FeFo Finnmarkin ainoana merkittävänä maanomistajana tekee suunnitelmat alueelleen. Sopivaa kaatomäärää arvioidaan esimerkiksi edellisten vuosien metsästystilastoista sekä hirvihavainnoista.
FeFo vetää Finnmarkissa viittä alueellista työryhmää, joissa yhteistyössä sidosryhmien kanssa neuvotellaan sopivasta kaatomäärästä. Kannanhoidolle tehdään nelivuotissuunnitelmat ja vuosittain pohditaan sopivaa lupamäärää. Viime kädessä kunta päättää alueensa vuosittaisesta hirvikiintiöstä.
Vaadittava pinta-ala vaihtelee
Suomessa tarvitsee hirven metsästykseen tuhannen hehtaarin yhtenäisen maa-alueen. Finnmarkissa pienin alue, jolla hirveä saa metsästää, vaihtelee. Esimerkiksi Altassa pienin yhteen hirvilupaan ja hirven metsästykseen oikeuttava alue vaihtelee 400 ja 1 500 hehtaarin välillä. Kahteen lupaan tarvitaan kaksi kertaa minimin verran maata, joten tässä mielessä logiikka eroaa Suomen vastaavasta.
Finnmarkissa ei suuria maanomistajia FeFon lisäksi juuri ole. Yksityiset maanomistajat saattavatkin muodostaa ”yhteislupia” FeFon alueiden kanssa saadakseen maansa hirvenpyynnin piiriin.
Suuri arvonta
Pohjois-Suomessa voi valtionmaalla yhdellä pyyntialueella olla useampi hirviseurue joko kuntalaisen metsästysoikeuden tai Metsähallituksen alueosoituksen perusteella. Finnmarkissa vain yksi seurue saa pyytää yhdellä alueella. Finnmark on jaettu noin 300 hirvenpyyntialueeseen ja alueet arvotaan hakijoiden kesken.
Lupahaku aukeaa yleensä pääsiäisen tietämillä. Hakijat hakevat hirvenpyyntioikeutta valitsemilleen alueille ja laittavat ne mieluisuusjärjestykseen. Alueet ovat kooltaan vaihtelevia ja osa on toista suositumpia.
FeFo jakaa kunnan hirvikiintiön pyyntialueilleen ja huolehtii arvonnassa, että vähintään 60 prosenttia hirvikiintiöstä tulee paikallisten seurueiden käyttöön. Osa alueista on hakuvaiheessa varattu paikallisille.
Hirviseurueen minimikoko on neljä henkilöä ja seurue lasketaan paikalliseksi, kun sen johtaja ja vähintään puolet porukasta asuu kunnassa. Ulkokuntalaisseurueissa täytyy johtajan ja vähintään puolen porukasta asua Finnmarkin läänin alueella.
Finnmarkissa hirviä metsästää vuosittain noin 2 000 henkilöä ja näistä noin 100–200 saapuu Finnmarkin ulkopuolelta.
Lupa ampua
Finnmarkissa hirviluvat on jaettu aikuisiin naaraisiin, aikuisiin uroksiin, ylivuotisiin ja vasoihin. Luvan voi käyttää nuoremman ikäluokan eläimeen, mutta yhdellä ison hirven luvalla ei saa Suomen malliin ampua kahta vasaa. Jokaisesta hirven luvasta maksetaan noin 250 euron arvoinen luvankäsittelymaksu ennen pyyntiä.
Kauden jälkeen seurue saa ammutuista hirvistä käsittelymaksun takaisin, mutta jokaisesta hirvestä maksetaan teuraspainoon perustuva kaatolupamaksu. Pienemmät hirvet ovat kilohinnaltaan edullisempia. Tällä ohjataan metsästäjiä säästämään suurempia eläimiä. Esimerkiksi maksu pienestä vasasta voi olla noin 3,5 euroa / teuraskilo verrattuna ison sonnin noin 5,5 euroon / teuraskilo (luvuista ei ole vähennetty 250 euron lupamaksua).
Hirven päädyttyä saaliiksi kiinnitetään siihen Amerikasta tuttu luvan mukana tuleva ”tagi”, josta ilmenee päivämäärä ja eläimen lupatyyppi. Kaadosta ilmoitetaan välittömästi tekstiviestillä tai mobiilisovelluksella. Eläin täytyy kymmenen päivän sisällä punnita ja ilmoittaa sen teuraspaino. Ilmoitettuja painoja valvotaan pistotarkastamalla ruhoja aktiivisesti.
Finnmarkin jahtikausi
Kaarasjoen ja Kautokeinon alueet ovat tärkeitä porojen talvilaitumia ja siellä hirvijahti aloitetaan 1. syyskuuta. Muualla Finnmarkissa kausi alkaa 25. syyskuuta. Norjassa hirven metsästys päättyy jouluaattoon, mutta Finnmarkissa pyynti on päätetty lopettaa jo marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Pimeys ja lumi tekevät pyynnistä sen jälkeen vaikeaa.
Hirvikoirat Finnmarkissa
Jokaisella pyyntiseurueella pitää Finnmarkissa olla käytössään jäljitystestin läpäissyt koira. Koirien käyttäminen on suosittua ja niitä käytetään sekä vapaana että liinaamalla.
Jotkut alueet soveltuvat toisia paremmin koirapyyntiin ja poronhoidon huomioiminen toiminnassa on tärkeää. Suosituimmat rodut ovat harmaa norjanhirvikoira ja jämtlanninpystykorva.
