Hirvihorkka
Riistatilanteiden sisäerityksellinen lisämauste

Adrenaliinin ja noradrenaliinin erittymistä tapahtuu suorituskykyä vaativissa stressitilanteissa. Se liittyy pako-taistelureaktioon, ja aiheuttaa verenpaineen nousua, lihasten verenkierron parantumista ja pintaverenkierron heikkenemistä. Adrenaliinin ja noradrenaliinin eritys riistatilanteissa tuntuu nousseena sykkeenä ja hienomotoriikan heikentymisenä. Adrenaliini vaikuttaa myös keskushermostoon toimien välittäjäaineena.

Adrenaliinin erittymisen ongelma riistatilanteissa liittyy siihen, että elimistö valmistautuu fyysiseen ja suoraviivaiseen suoritukseen, mutta riistalaukaus on hienomotoriikkaa vaativa suoritus. Toisin sanoen keho valmistautuu jännittävään tilanteeseen päinvastoin kuin olisi suotavaa.

Normaali ilmiö

Suomalaisten metsästäjien keskuudessa tätä fysiologista reaktiota pidetään usein heikkoutena, eikä ilmiöstä siksi puhuta. Se on kuitenkin itsenäisen hermoston sanelema ilmiö, joka on täysin normaali ja koskee kaikkia. Eroja metsästäjien välillä on lähinnä siinä, mitkä tilanteet sen laukaisevat ja missä vaiheessa tilannetta adrenaliinin erittyminen tapahtuu.

Hyvä esimerkki hirvihorkan ilmaantumisesta, pahimmalla mahdollisella tavalla, on passiivinen kyttäysjahti. Siinä metsästäjä siirtyy nopeasti liki puoliunesta ampumatilanteeseen. Adrenaliinia ryöpsähtää ja horkka iskee. Tällöin metsästäjän tulee ensisijaisesti odottaa, että pahin menee ohi, jotta sulava riistalaukaus on mahdollinen.

On myös tilanteita, joissa ilmiö ajoittuu reilusti aikaisempaan vaiheeseen kuin itse riistalaukaus. Tällaisesta esimerkkinä olkoon hetki, kun koira aloittaa haukun tai passimies tiedostaa hirven ja koiran tulevan passipaikkaa kohti. Tällöin pahin tärinä on usein jo ohi, kun ampumatilanne lopulta tulee.

Horkan haittavaikutukset

Yleensä pahimmat horkan vaikutukset näkyvät heikentyneenä ampumasuorituksena. Ampuja ei siis pääse taitotasolleen käsien tärinän takia. Horkkaan liittyy myös harkintakyvyn alentuminen, joka näkyy hätiköintinä ja harkitsemattomina ratkaisuina.

Monissa tapauksissa tilanteet ovat niin nopeita, että itse ampumatilanteessa horkan vaikutuksia ei ehditä havaita. Tällöin vaikutukset alkavat vasta riistalaukauksen jälkeen. On tavallista, että havainnot tilanteesta ovat puutteellisia tai vääristyneitä, eikä toiminta kaadolla ole rationaalista.

Koska ampujan näkemykset riistatilanteesta eivät ole selkeitä, voi siitä olla haittaa esimerkiksi ammutun riistaeläimen löytämisessä. Samaan aikaan aiheutuu usein myös laiminlyöntejä aseenkäsittelyssä ja vääriä tai suorastaan hölmöjä toimenpiteitä ruhonkäsittelyssä.

Kokemus auttaa

Vaikka hirvihorkassa on kyse automaattisesta fysiologisesta ilmiöstä, voidaan ilmiöön vaikuttaa. Keinoja ovat muun muassa hengityksen avulla tapahtuva rauhoittuminen ja istuminen alas pahimmaksi aikaa. Toinen keino on itsensä totuttaminen stressaaviin tilanteisiin.

Parhaita stressitasoa nostattavia harjoitteita erityisesti ampumatilanteita varten ovat kilpailut. Kilpailujännityksessä on kyse samasta ilmiöstä kuin hirvihorkassa, eli parhaimmillaan pieni jännitys kääntyy kokemuksen myötä eduksi ampumatilanteissa. Tämän takia pienet pullakahvivedot ovat hyvä lisä ampumaharjoitteluun. Kun stressaava tilanne on normaali, onnistuu toiminta myös stressaavissa riistatilanteissa.