Hiipien ja haukkuen – Ensikertalainen lintukokeessa
Lintuhaukkukokeen ensikertalaiselle opettavaisinta oli nähdä tuomarin konttaavan märässä varvikossa.
Valkoinen häntä vain vilkkuu tummaa metsää vasten, kun kohta nelivuotias pohjanpystykorva sukeltaa kuusten sekaan. Se selvästi tietää, mitä kannattaa tehdä. Hyvä, että toinen meistä tietää.
Olemme juuri aloittaneet ensikertalaisille koiranohjaajille suunnatun lintuhaukkukokeen. Pohjois-Karjalan Pystykorvakerhon Kipinä-haukut ovat keränneet osallistujiksi täydet kahdeksan koirakkoa. Sateiseen maastoon ympäri Joensuun seutua on meidän tavoin lähtenyt kuusi muuta pohjanpystykorvaa ja yksi suomenpystykorva ohjaajineen.
Jännitys sulaa
Osa jännityksestäni ennätti sulaa jo aamulla, kun ylituomari seikkaperäisesti ja rohkaisevaan sävyyn kävi läpi päivän kulkua.
Suurin mielessä pyörinyt kysymys oli, kuinka tulen toimeen oman tuomarini kanssa. Onko esimerkiksi sallittua kysyä häneltä neuvoa kokeen aikana?
Huoli on turha. Vaikka tuomariarvonnassa kohdalleni osuneen Janne Kontkasen virallinen tehtävä on tuomaroida, keskustelumme ovat leppoisia. Kontkasen tyyli ja olemus ovat kuin kannustavalla opettajalla, kun suunnittelemme reittiä kartalla.
Jossittelua sateessa
Olosuhteet eivät tänään ole tapissaan. Veden ropina napsahtelee vaatteisiin ja katajapensaisiin. Lintuja voi olla vaikea löytää, kun kosteus huokuu joka paikasta.
Tuomari-Kontkanen lupailee, että näiltä nurkilta pitäisi löytyä koppeloita ja ukkometsoja – pikkupakkasilla teeriäkin – melkein varmuudella.
Juksu kyselee haukullaan lintuja muutaman minuutin välein. GPS kertoo koiran tekevän lenkkiä parin sadan metrin päässä, kun tarvomme soiden ympäröimää metsäsaareketta etelään.

Lintuja, lintuja
Neljän tunnin taipaleen puolivälissä otamme susiliivin koiran selästä. Tämä saattaa helpottaa etenemistä.
Arvaus osuu kohdalleen: koiran hakumatkat kasvavat. Pisimmillään haku yltää jo 600 metriin – juuri samaan aikaan, kun ylitsemme lentää viiden teeren karja.
– Nämä otetaan mukaan lintulaskentaan, mutta koiralle ei tästä tullut löytömahdollisuutta, Kontkanen sanoo.
Puoli tuntia ennen koeajan päättymistä tapahtuu taas, kun kipakka haukku alkaa. Kuljemme hiljaa sadan metrin päähän haukusta, jonka paikallistamme suon viereiseen metsään.
Alkaa pitkältä tuntuva odotus. Yksittäiset korkeammat haukahdukset ja sekunnin, parin tauot elävöittävät tasaista louskutusta. Samaan aikaan hanhet kaakattavat, korppi raakkuu ja tiaiset piipittävät. Pystykorvan haukku sopii sekin yhtä lailla Suomen syksyyn.
Maastoutumisen maestro
Kymmenen haukkuminuutin jälkeen nyökkäämme tuomarin kanssa. On aika hiipiä kohti haukkua, jotta saamme linnusta näköhavainnon.
Helppoa äänetön eteneminen ei ole. Edessä on melkoinen ryteikkö, kun männikön pohjalla odottaa sokkelikko pikkukuusia, leppiä ja koivuja. Livahdamme alikasvospuiden lomassa kuusen luota kuusen luokse kuin pukki joululaulussa.
Kun GPS näyttää 40 metriä, Kontkanen ottaa käyttöön järeät aseet: hän laskeutuu nelinkontin märkään varvikkoon, sulautuu maastoon ja lähtee konttaamaan kohti koiraa. Kymmenen metrin jälkeen hänellä on näköyhteys koiraan. Nyt on hyvä hetki karkottaa lintu.
Ensimmäinen oksan naksahdus ei saa lintua lentoon, ei toinenkaan. Sitten astetta paksumpi oksa kolahtaa puunrunkoon – ei vaikutusta tälläkään. Seuraavaksi käsineet pois ja taputuksia kolmeen kertaan.
Kun tämäkään ei säikäytä lintua, kävelemme koiran luo. Se jaksaa edelleen haukkua kuono kohti latvaa. Linnusta sen enempää kuin muistakaan eläimistä ei vain näy jälkeäkään – tästä tuli tyhjä haukku.

Viimeisen varaan
Koeajan tiimalasista loppuu hiekka ihan kohta. Näin taisi käydä – yhtään havaintoa ei saatu.
Aivan määräajan lopussa lietson koiraa vielä yhteen hakuun. Kuinka ollakaan, koira jännittyy saman tien ja ampaisee kuin tykin suusta. Samalla teeri lähtee lentoon 20 metrin päässä ja koira painaa perään.
Ajoituskin oli sopiva – armonaikaa olisi ollut enää kaksi minuuttia. Tämä taisi olla aloittelijan tuuria.
Karhua ilmassa
Muillekaan päivä ei ollut paraatimarssia.
– Ainakin kolme ryhmää arvioi, että karhun haju tai joku muu vaikutti hakuun, ja koira jäi vain vahtimaan ryhmää. Yhtään uusintahaukkuakaan ei saatu, summaa päivän antia ylituomari Heidi Lahtinen.
Hän muistuttaa, että koiran toiminta voi olla erilaista, kun mukana on vieraita ihmisiä.
– Se on ihan normaalia. Koira voi totutella vieraisiin, kun otatte kaverin mukaan metsälle.
Lintuja kuitenkin nähtiin. Kahdeksan ryhmää kulki metsässä yhteensä 33 kilometriä. Näköhavainnot saatiin kymmenestä metsosta, yhdestä koppelosta, 40 teerestä ja kahdeksasta pyystä.
– Tuomarit pistivät kaikki linnut muistiin lintulaskentaa varten. Lintukantaa arvioidaan paitsi riistakolmioiden avulla, mutta oma vaikutuksensa on myös näillä havainnoilla. 1,89 lintua per kilometri on hyvä tulos.

Mukaan ensimmäistä kertaa?
Kiinnostaako lintuhaukkukoe, mutta kynnys osallistua tuntuu korkealta? Ratkaisu voi löytyä ensikertalaisille suunnatuista kokeista. Niillä pyritään kannustamaan uusia harrastajia mukaan toimintaan.
Alla on esimerkkejä ensikertalaisille suunnatuista kokeista vuonna 2026. Niissä järjestäjä muun muassa hankkii ohjaajille sekä maaston että tuomarin.
- Nokipannuhaukut Keski-Suomessa 22.8.
- Heleppokoe Keski-Pohjanmaalla elokuun lopulla
- Misin Ensihaukut Rovaniemellä elokuun lopulla
- Kipinä-haukut Pohjois-Karjalassa syksyllä
Vinkkejä voi kysyä myös paikallisilta pystykorvakerhoilta – niillä voi olla muitakin keinoja helpottaa uusien harrastajien alkutaivalta.