Dreeveriä on Ruotsissa jalostettu erityisesti pienten hirvieläinten metsästykseen.

Eettisesti hyväksyttävää sorkkaeläinjahtia koirilla

Etenkin valkohäntäpeuran metsästyksen tehostamisesta puhutaan paljon, ja sen tueksi on viime vuosina tullut myös lakimuutoksia. Koirien käyttö metsästyksessä herättää kuitenkin vain vähän keskustelua. Miten tehokas jahti saadaan pidettyä myös eettisesti hyväksyttävänä?

teksti Antti Rinne, Valto Kontro kuvat Valto Kontro, Milos Fischer

Julkaistu19.11.2020

Metsästysasetukseen kirjattiin kesäkuussa 2019 muutos, jolla hirvieläintä ajavan koiran säkäkorkeusrajoitusta korotettiin 28 senttimetristä 39 senttimetriin. Muutoksen ajatellaan tehostavan pyyntiä ja tuovan uusia koiraharrastajia mukaan hirvieläinten metsästykseen.

Muutos ei välttämättä ole täysin ongelmaton, kuten asetusmuutoksen muistiossa todetaan: ”Säkäkorkeusrajan nosto 39 senttimetriin voi kuitenkin tuoda mahdolliseksi myös monien ilmavainuisten ja nopeiden koirien käytön hirvieläinten metsästyksessä, josta voi seurata eettisiä ongelmia esimerkiksi tietyissä lumiolosuhteissa.”

Suomen riistakeskuksen pienten hirvieläinten metsästyksen eettisissä ohjeissa todetaan, että koira-ajon kesto on harkittava olosuhteiden mukaan. Sulan maan aikaan ajot eivät saa olla liian nopeita ja pitkäkestoisia ja jos maassa on paljon lunta, käy kulkeminen sekä koiralle että ajettavalle peuralle tai kauriille raskaaksi. Etenkin, jos lumi kantaa koiraa, muttei ajettavaa riistaa. Poikkeuksellisen vaikeissa lumiolosuhteissa on pidättäydyttävä ajavan koiran käytöstä kokonaan.

Ajonopeudet vaihtelevat

Koirissa on hyvin paljon eroja niin rotujen kuin yksilöiden välillä. Osa koirista on ilmavainuisia ja osa maavainuisia, mikä vaikuttaa myös koiran ajonopeuteen. Jos kyseessä on ilmavainuinen koira, on se yleensä nopeampi ajamaan riistaa kuin tarkasti maavainuinen yksilö. Myös ajon herättelyssä on eroja.

– Sorkkaeläinjahti alkaa koiran irtilaskusta. Mäyräkoirille ja dreevereille on rodunomaista runsas herättely, joka laittaa eläimet liikkeelle rauhallisesti. Beaglea on jalostettu herättelemättömään suuntaan, jolloin eläin lähtee usein suoraan makuulta ja vauhdilla, kertoo Timo Kilpeläinen Suomen beaglejärjestöstä.

Osa koirista saattaa olla hyvinkin sitkeitä. Olosuhteet huomioden on huolehdittava siitä, ettei ajettavaa eläintä rasiteta liikaa. Jos peura tulee parin tunnin ajon jälkeen läkähtyneenä, ei sen perään vaihdeta uutta koiraa.

Helmikuussa pienten hirvieläinten jahdin jatkoajalla koiraa ei saa käyttää. Tuohon vuodenaikaan naaraiden tiineys on jo melko pitkällä, joten liian suuri rasitus saattaisi vaikuttaa tiineyteen.

Liian nopean koiran edessä eläimet juoksevat kovaa ja loikkivat, jolloin varman riistalaukauksen ampuminen on vaikeaa.

Metsästyksenjohtajan vastuu

Metsästyksenjohtajalla on oikeus päättää, mitä koiria käytetään milloinkin. Koirien säkäkorkeutta on hyvin hankala maastossa mitata, sillä jopa saman koiran näyttelyissä mitatuissa korkeuksissa saattaa olla vaihtelua. Johtajalla tuleekin olla käsitys siitä, minkälaisia koiria on tarjolla ja miten ne soveltuvat pienten hirvieläinten metsästykseen.

Karkottavan koiran käytössä tulee myös olla tarkkana, jottei karkotus muutu ajoksi kestäessään liian pitkään. Liian nopean koiran ajamana peura juoksee kovaa vauhtia loikkien, jolloin ammuttaessa haavakkojen riski kasvaa. Metsästyksenjohtajan vastuulla on pitää jahti riistan kannalta eettisenä.

Beagle ei ilmeinen valinta sorkkaeläinjahtiin

Ennen asetusmuutosta sorkkaeläinten ajometsästykseen käytettiin lähinnä mäyräkoiria. Muutoksen myötä mahdollistettiin ajometsästys muutamille uusille roduille, kuten dreeveri ja erilaiset bassetit. Myös osa beagleista mahtuu uuden korkeusrajauksen raameihin.

Beaglella yksilökohtainen vaihtelu on suurempaa, ja työskentelytapa on yleensä etenkin sorkkaeläimiä ajettaessa ilmavainuinen ja nopea. Suomen beaglejärjestö onkin päättänyt esittää maa- ja metsätalousministeriölle beaglen rajaamista rotuna pois hirvieläinten metsästyksessä käytettävien koirien joukosta.

– Beaglea ei ole jalostettu sorkkaeläinten ajoon, joten tarvetta ajonopeuden pudottamiseen ei ole ollut. Vaikka ajotapa onkin jossain määrin tulkinnallinen asia, voidaan huoletta todeta, etteivät beaglet täytä metsästysasetuksen tavoitetta hitaasti ja jälkitarkasti ajavasta koirasta, Kilpeläinen toteaa.

 

Pienten hirvieläinten metsästyksen eettiset ohjeet