1 | Kartta auttaa perille

Moni metsästäjä on saanut passipaikkaohjeeksi mennä ”vanhan Joosepin heinäladon nurkalle” isännän unohtaessa mainita tulokkaalle, että se heinälato paloi maan tasalle jo 1970-luvulla. Tällaisissa tilanteissa vieraiden ja uusien metsästäjien on vaikea löytää passipaikoilleen ja ylipäätään hahmottaa metsästyksen kulkua.

Seuruejahdissa ajantasainen ja kaikkien käytettävissä oleva kartta nopeuttaa metsästystapahtumaa ja parantaa yleistä turvallisuutta.

Esimerkiksi Oma riista -palvelun kartta paikkapistellä on suositeltava.

Kartta voidaan toteuttaa myös perinteisesti paperilla, jossa suositeltavin on luonnonolosuhteita kestävä ja vettä hylkivä niin sanottu ’pioneerikartta’.

 

---

 

2 | Passipaikkakortit sujuvoittavat

Passipaikkojen arvonnassa käytetään usein pelikortteja, mutta parhaiten se tapahtuu niin sanotuilla passipaikkakorteilla, joista näkee passipaikan numeron, onko kyseessä torni vai maapassi sekä sallitut ampumasuunnat.

---

 

3 | Passitornin monet edut

Riistaeläimet eivät yleensä havaitse ylempänä olevaa metsästäjää. Tornista on parempi näkyvyys ja riistaeläimen tulo on helpompi ennakoida, jolloin ampumatilanteesta tulee rauhallisempi. Tornista laukaus suuntautuu turvallisesti kohti maata ja se on myös helposti löytyvä maamerkki, johon turvalliset ampumasuunnat on helppo merkitä näkyvästi.

Passitorneja on erilaisia. Tässä esimerkiksi mitat torniin, jossa voi istua mukavasti ja samalla ampua vakaasti tuelta.

• Korkeus tornin lattiatasosta istumatasoon on 45 cm
• Korkeus istuintasosta yläkaiteeseen, joka toimii ampumatukena on 45 cm
• Yläkaiteen leveys vähintään 10 cm, jotta tuki on vakaa

 

---

 

4 | Oikeilla ruuveilla turvallisia rakennelmia

Vääräntyyppisen ruuvin käyttö on aiheuttanut muun muassa hirvitornien sortumisia.  Syynä ovat olleet ”tavalliset” sähkösinkityt C1-luokitellut ruuvit, jotka eivät kestä luonnonvoimille alttiissa rakennelmassa.

Painekyllästettyyn puuhun valitaankin RST tai haponkestävä ruuvi. Ilmastorasitusluokan tulee olla vähintään C3, kun kyseessä on painekyllästetty puu ja Suomen ankarat sääolosuhteet.

 

---

 

5 | Riistaruokinnat – sijoita oikein

Ruokintapaikka auttaa riistaeläimiä selviytymään talvikuukausista, mutta on usein myös oleellinen osa metsästystä toimiessaan houkuttimena.

Ruokintapaikka on valittava niin, että riista saa olla rauhassa ja ’turvassa’, samalla kun minimoidaan riistan tekemiä vahinkoja metsille tai peltoviljelyksille.

Erityistä huomiota vaatii riistan kulku ruokintapaikalle, jotta vältetään autotiet ja junaradat. Jos riista joutuu ylittämään vilkkaan autotien päästäkseen ruokintapaikalle, voi olla parempi siirtää ruokinta uuteen turvallisempaan paikkaan, tai perustaa kaksi ruokintaa molemmin puolin tietä.

Hyvän metsästystavan mukaisesti riistaruokintapaikkaa ei laiteta 200 metriä lähemmäksi naapurin rajaa, ilman naapurin tai naapuriseuran suostumusta.

 

---

 

6 | Korkeusmitta kyttäyspaikalle

Yksinäisen eläimen koko voi olla vaikea hah­mottaa illan hämärtyessä. Siinä auttaa kyttäyspaikalle sijoitettu selvästi näkyvä merkki, jonka korkeus on metsästäjän tiedossa.

Esimerkiksi valkohäntä­peuran vasa on säkäkorkeudeltaan noin 50–75 cm ja aikuinen noin 100–120 cm. Peuran kyttäyspaikalle merkki kannattaakin sijoittaa 75 cm korkeuteen.

 

---

 

7 | Riistakäsittelytilat kuntoon

Suuremmat pyyntimäärät, erityisesti valkohäntäpeuran, vaativat käsittelytiloilta toimivuutta. Nykyaikainen elintarvikehuoneistoksi rekisteröity lahtivaja, niin sanottu ilmoitettu elintarvikehuoneisto, mahdollistaa luonnonvaraisen riistan lihan myymisen ja lahjoittamisen. Sellaisesta saa myydä vuodessa tarkastamattomina esimerkiksi 150 valkohäntäpeuraa, 10 hirveä, 100 metsäkaurista tai vaikkapa 1 000 jänistä ja 3 000 lintua.

Tarvittavia investointeja voi rahoittaa esimerkiksi myymällä riistan lihaa tai järjestämällä vierasjahteja. Ulkopuolista rahoitustakin on mahdollista saada tietyin edellytyksin.