300 saalisminkkiä – mitä opimme?

Olimme kukin yrittäneet kasvattaa saaliitamme testaamalla muun muassa erilaisia loukkumalleja, hajusteita, oikeaa minkinhajua ja monenmoisia ruokasyöttejä. Olimme rakennelleet loukuillemme ohjureita, ylityssiltoja sekä kelluvia lauttoja.

Olimme saaneet pyyntikohteillamme jo minkkikantoja laskemaan, koska suurten saaliiden saanti oli tyrehtynyt ja tuntui vuosi vuodelta vaikeutuvan. Rohkeat ja uteliaimmat oli jo saatu pois ja uudet tulokkaat pyrittiin poistamaan syksyisin.

Mutta meillä oli yhteinen näkemys siitä, että emme onnistuneet jallittamaan kaikkia minkkejä.

Ryhdyimme keräämään saalisaineistoa, jota kertyi hitaasti. Emme halunneet kerryttää sitä uusilta alueilta, missä pyydettävää – helppoja yksilöitä – löytyisi runsaasti.

Kun aineisto kesällä 2025 ylitti 250 minkin rajapyykin, alkoi sen tarkastelu. Nyt julkaisuhetkellä aineistomme on jo yli 300 saalisminkkiä.

Syyskuun supersaalis, viimeistely keväällä

Määrällisesti minkkisaaliimme keskittyi vuodesta toiseen vahvasti syyskuulle. Tällöin kannattaa pitää ahkerasti rautoja vireessä, koska minkit vaeltavat silloin laajalti. Alkusyksyn tuloksekkaan pyynnin ansiosta pyydettävää ei jää pahasti talveksi.

Toinen, riistanhoidollisesti kenties sitäkin tärkeämpi, ajankohta on maalis-huhtikuu. Tällöin saalis jää syyskuuta pienemmäksi, mutta on erinomaiset mahdollisuudet saada poistetuiksi reviireilleen jo pysyvästi asettautuneita naarasminkkejä. Yhdenkin sellaisen poissaanti keväällä voi olla ratkaiseva juuri sen oman kosteikon linnuston viihtyvyydelle ja poikastuotolle. Uroksetkin toki haluamme saada vähiin, mutta ne eivät ole niin paikallisia häiriköitä kuin naaraat.

Sijainti ratkaisee

Tärkein yksittäinen tekijä rautapyynnin onnistumisessa oli pyydyksen sijainti sekä sijoittelutapa. Tähän kannattaa käyttää aikaa ja vaivaa, yritysten ja erehdysten kautta. Tietyt vesistöjen varsien sijainnit pyytävät huomattavasti paremmin kuin satunnaiset kohdat.

Hyvilläkin pyyntipaikoilla pieni hienosäätö esimerkiksi loukkujen suunnan suhteen, tai minkkien kulkua suuntaavien ohjureiden hyödyntäminen saattavat moninkertaistaa yksittäisen loukun pyyntitehon.

Syötillä vai ilman?

Yli puolet minkeistä saatiin loukuilla, joissa ei ollut lainkaan ruokaa syöttinä. Tämä oli kiinnostava tulos, koska suurempi osa raudoista oli syötitetty kananmunin, tuorein kalasyötein tai erilaisin ruokarakein. Ruuattomat loukut keräsivät suhteessa selvästi paremmin saalista kuin syötitetyt.

Ravintosyötittömien loukkujen etu on ainakin se, etteivät ne koskaan ala haista pilaantuneilta. Toimiva kompromissi ovat esimerkiksi tyhjät munankuoret tai pelkät sorsanhöyhenet. Näillä voidaan herätellä minkkien uteliaisuutta pilaamatta loukun vetovoimaa pilaantuvilla aineksilla.

Vesillä, joilla minkkikantaa ei ole saatu pyydettyä aivan vähäiseksi, tuore ruoka voi toimia osalle yksilöistä tehokkaana houkuttimena. Erityisesti kaikkein kylmimpään vuodenaikaan.

Tämäkin havainto korostaa loukun sijoittelun tärkeyttä: minkit eivät kiinnostu loukuista ruoan vuoksi, vaan uteliaisuus tai pelkkä mahdollisuus oikaista imaisi niitä loukkuun aina astinlaudoille asti.

Jos loukku toisinaan pyytää, se on silloin sijoitettu hyvin, eikä silloin kannata muuttaa mitään. Mutta jos se ei pyydä, jotain kannattaa asettelutavassa muuttaa.

Hajustamisesta kiinnostava tulos

Minkin hajulla hajustaminen on lukuisissa raporteissa maailmalla todettu pyyntitehoa edistäväksi. Me erottelimme aiempia tutkimuksia tarkemmin hajustuksissa käyttämiemme minkkien sukupuolet. Sekä kokonaisilla minkeillä loukkujen sisäpinnat hieroen että rauhasöljyvalmisteita käyttäen saaliit kokemustemme mukaan selvästi kasvoivat.

Lopullisen aineiston perusteella yksi kiinnostava tulos oli, että käytettäessä hajusteena urosminkin hajua naaraiden osuus saaliista oli 29 prosenttia. Kun hajusteena oli käytetty naarasminkkiä, naaraiden osuus oli noin 40 prosenttia.

Urosminkin haju siis lisäsi saalista, mutta aineiston perusteella tällöin osa naarasminkeistä saattaa jäädä saamatta.

Naarasminkin hajun paremmuudesta on jo kauan esitetty sekä Suomessa että maailmalla väitteitä, ja tämä kohtalaisen suuri osaavilta pyytäjiltä kerätty aineisto tukee tätä ajatusta.

Arvelemme, että reviiritietoisten naaraiden kohdalla vieraan naaraan haju provosoi hyvällä tavalla ja urosminkin haju saattaa joitain naaraita jopa karkottaa. Suuren urosminkin haju saattaa olla pienemmille lajikumppaneille jopa pelote.

Lukija, millaisia havaintoja olet itse tehnyt minkinpyynnissä? Kerro kommenteissa!