Hirvieläinten pyyntilupien jakoperusteet

Kokonaispyyntilupamäärään vaikuttavat hirvitalousalueen kannanhoidon tavoitteet, lajin kantatiedot sekä hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen määrä. Näiden perusteella päätetään riistanhoitoyhdistyksen tai verotusteholohkon kokonaiskiintiö. 

Riistanhoitoyhdistykset osallistuvat alueensa verotussuunnitelman sekä hirvitalousaluekohtaisten suunnitelmien tekoon. Lisäksi yhdistys voi järjestää hakijoille kuulemistilaisuuden, jossa se voi esitellä verotuksen ja pyyntilupien hakemisen kannalta olennaista tietoa, mutta ei kuitenkaan hakijakohtaista verotussuunnitelmaa.

Lupia peruspotissa ja lisäpotissa

Riistanhoitoyhdistykselle tai verotusteholohkolle päätetty kokonaispyyntilupamäärä jaetaan perus- ja lisälupiin. 

Peruspotti jaetaan hakijoille lähtökohtaisesti yksityismaa-alueiden pinta-alojen perusteella ja metsästyslain 8 §:n alueella valtionmaiden tuotto jaetaan hakijoille hyväksyttyjen ampujien määrien perusteella. 

Lisälupapotin jakaminen taas perustuu eri hakijoiden alueiden välillä todettujen hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen määrään ja vahinkoasteeseen. 

Peruslupien osuus lupamäärästä on aina suurempi, toki riippuen olosuhteista ja alueen kokonaisvahinkotilanteesta.

Lisäluvat vaativat näyttöä vahingoista

Pyynti- ja lisälupien määrään voi vaikuttaa myös viime vuosina hakemusalueella tapahtuneiden hirvieläinten aiheuttamien liikenne-, metsä- tai maatalousvahinkojen määrä ja merkittävyys.

Jos vahinkoja halutaan käyttää perusteena haetulle pyyntilupamäärälle, vahinkojen tulee olla viranomaisten toteamia. Myös Metsäkeskuksen lausunto hirvivahinkoarvioista voi toimia lisänäyttönä lisäluville.

Pelkkä laskennallinen hirvitihentymä, eri tahojen yleisluontoiset lausunnot, yksityisoikeudellisten sopimusten pysyvyydellä perusteleminen, vetoaminen VMI-vahinkoihin riistavahinkorekisterin sijasta, vetoaminen mahdollisiin tuleviin vahinkoihin tai naapuriseuran osalta vahinkoihin, hirvi-eläin-tihey-teen tai pyyntilupamäärään eivät oikeusratkaisujen perusteella riitä lisäluville. On esitettävä näyttöä vahingoista. 

Perus- ja lisälupien jakamisessa huomioidaan myös tutkimustiedot eri puolelta Suomea hirvien keskimääräisestä liikkumisesta suhteessa hakijoiden alueiden kokoon. Eli vahinkoja ei pyritä vähentämään pelkästään kohdistetulla pyynnillä rajallisella (liian pienellä) alueella. Siihen pyritään asteittain ja suunnitelmallisesti myös laajemmin alueelta, mistä eläimet kerääntyvät vahinkokohteelle.

Valtionmaiden tuotto jaetaan ampujaperusteisesti

Jos hirvieläimen pyyntilupahakemuksessa on yli 1 000 hehtaaria valtion aluetta, on liitettävä mukaan ampujaluettelo. Metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulle alueelle pyyntilupia myönnettäessä on lisäksi kiinnitettävä huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen ja metsästyksen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen.

Valtion maiden suuren metsästyspaineen vuoksi pyyntilupia myönnetään pääsääntöisesti vain hakijoille, joilla on vähintään kymmenen metsästäjää (ampumakoe voimassa tai vanhenee kuluvana vuonna), jotka eivät metsästä muualla ja heistä vähintään kuudella ei ole kyseisen hirvieläimen metsästysmahdollisuutta muualla. Minimiampujavaatimus koskee metsästyslain 8 §:ssä tarkoitettua aluetta lukuun ottamatta Enontekiötä ja Utsjokea. 

Metsästäjiä, joilla on olemassa muu metsästysmahdollisuus ja jota he myös käyttävät, ei oteta pyyntilupaharkinnassa huomioon lupatuottoa kerryttävinä. Ampujalla katsotaan, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, olevan muu hirven metsästysmahdollisuus, mikäli hän kuuluu jäsenenä muuhun metsästysseuraan tai seurueeseen, joka hakee hirven pyyntilupaa Suomen riistakeskukselta. 

Yhdenvertaisuus

Riistanhoitoyhdistyksen tai verotusteholohkon sisällä hakijoita on kohdeltava yhdenvertaisesti, eli samanlaisia asioita on käsiteltävä samalla tavalla. Hakijalle ei esimerkiksi voida myöntää ilman perusteltua syytä enemmän pyyntilupia yksityismaiden pinta-alaa kohden kuin toisille hakijoille.

Haettua enempää pyyntilupia ei voida myöntää, vaikka hakija olisi pyyntilupaharkinnan perusteella oikeutettu suurempaankin määrään. 

Yhteislupa jakaa pyyntiluvat itse osakkaiden kesken

Yhteislupa on juridisesti katsoen yksi hakija, jota kohdellaan yhdenvertaisesti muiden samassa riistanhoitoyhdistyksessä tai verotusteholohkossa olevien hakijoiden kanssa.

Suomen riistakeskus ei voi olla mukana päättämässä yhteisluvan hakemaa pyyntilupamäärää, eikä jaa myönnettyjä pyyntilupia osakkaiden kesken. Kyseessä on yhteisluvan sisäinen sopimuksenvarainen asia, joka ei kuulu riistakeskuksen tai riistanhoitoyhdistystenkään toimivaltaan.