Viisi vieraspetoa vuodessa
Metsästäjän etiikkaan ajatellaan monesti kuuluvan reiluus. Mutta mitä se on? Tästä voi monilla metsästystä harrastamattomillakin olla voimakkaita mielipiteitä. Tämä tuli esille, kun Häijään pienpetopyyntikilpailu kuumensi tunteita niin metsästäjien kuin kilpailua kritisoineiden riveissä. Netin keskusteluihin ja lehtien palstoille päätyi toiveita metsästyksen kieltämisestä kokonaan.
Häijään tapahtuman nostattamista kommenteista voisi päätellä, että saaliin määrällä ei sopisi kilpailla. Kilpaa tappaminen ei kuulosta hyvältä. Ensisijainen tarkoitus on kuitenkin aktivoida luonnon- ja riistanhoitoa – ei kilpailu itsessään. Eläinsuojelulaki velvoittaa välttämään turhaa kärsimystä myös vieraslajien pyynnissä.
Kuohunnasta huolimatta suurin osa kilpailun vastustajista kannatti vieraspetojen pyyntiä. Vieraslajien sijaan huomio kiinnittyi riistalajeihin, kuten mäyrään. Huiman yli neljänsadan saaliiksi saadun supikoiran lisäksi saaliiksi päätyi lähes sata mäyrää. Vieraslajien pyynnin ei tarvitse olla reilua, mutta kilpaa talviunille tapettavat mäyrät eivät sopineet kaikkien käsitykseen reilusta metsästyksestä.
Riistanhoidollisesti mäyrän pyyntiä voidaan silti perustella, sillä nekin tuhoavat lintujen pesiä. Lisäksi rakennusten alle pesiytyneet mäyrät joudutaan joka tapauksessa poistamaan. Tehopyyntiin ei kuitenkaan ole tarvetta riistan tai muun luonnon suojelemiseksi.
Monet riistanhoitoyhdistykset ja metsästysseurat ovat kautta historian palkinneet vuosikokouksissa aktiivisimpia pienpetojen pyytäjiä. Pitkäjänteisen ja ahkeran luonnonhoitotyön palkitsemisessa ei ole mitään pahaa. Toivomme, että seurat edelleen kannustavat jäseniään pienpetopyyntiin. ”Viisi vieraspetoa vuodessa” ei ole lainkaan huono idea.
Tänä vuonna vieraspetoja poistetaan niin maa- ja metsätalous- kuin ympäristöministeriönkin rahoittamana saaristossa ja mantereen kosteikoilla. Mutta jätetään mäyrät tehopyynnin ulkopuolelle, ne ovat osa Suomen luonnon monimuotoisuutta.
