Syötetäänkö sorsia – suotuisa suojelutaso sudella?
Maa- ja metsätalousministeriö lähetti toukokuussa lausunnolle asetusluonnoksen vesilintujen metsästyksen rajoittamisesta metsästysvuosina 2021 – 2024. Asetusluonnoksen esitys vesilintujen metsästyksen ravintohoukutinkiellosta on herättänyt paljon keskustelua metsästäjien piirissä. On tullut tuntuma, että se jakaa metsästäjäkunnan kahtia – osa kannattaa esitystä, mutta osa vastustaa jyrkästi.
Suomen riistakeskuksen hallituksen tehtäviin ei kuulu ottaa kantaa metsästyspolitiikkaan. Sen tehtävä on toteuttaa valittua politiikkaa. Riistapolitiikkalinjaukset kuuluvat alueellisille riistaneuvostoille, valtakunnalliselle riistaneuvostolle sekä viime kädessä ministeriölle. Riistan ruokintaan liittyviä kysymyksiä on käsitelty alueellisissa riistaneuvostoissa sekä viimesyksyisessä Gustavelundin seminaarissa. Sen sijaan valtakunnallisessa riistaneuvostossa vesilintujen ravintohoukutinasiaa ei ole käsitelty. Olisiko ravintohoukuttimen käyttöasia vesilinnustuksessa edennyt juohevammin, mikäli se olisi linjattu hyvissä ajoin talvella myös valtakunnallisessa riistaneuvostossa?
Luonnonvarakeskuksen suden kanta-arvion mukaan susia on maassamme noin 30 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Luonnonvarakeskuksen on myös määrä tulevan syksyn aikana asettaa suden suotuisalle suojelutasolle viitearvo, jolla on erittäin ratkaiseva merkitys siihen, voidaanko suden kannanhoidollisen metsästyksen viisivuotista kokeilua ottaa käyttöön kenties jo tulevana talvena. Myös Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksissä liittyen Tohmajärven susipoikkeuslupavalituksiin oli keskeisin hylkäyksen peruste se, ettei suden suojelutason ole selvitetty olleen suotuisa. Tulevalla viitearvolla onkin keskeinen vaikutus maamme tulevaan susipolitiikkaan.
