Paljon enemmän kuin harrastus
Koko perheeni metsästää. Isäni aloitti metsästyksen jo pienenä ja häneltä metsästys on siirtynyt äidilleni, joka ei aikaisemmin sitä harrastanut, ja myöhemmin minulle. En pidä metsästystä edes harrastuksena. Se on pikemminkin elämäntapa. Kuitenkin sitä saatetaan ihmetellä ja jopa hieman halveksua.
Ennakkoluuloisia mielikuvia löytyy. Yleinen kommentti, jota välillä kuulee, on “eikö sinua ollenkaan säälitä tappaa niitä viattomia eläimiä.”
Olen äärimmäisen eläinrakas ihminen, mutta silti paljon mieluummin metsästän, kuin ostan kaupasta lihaa. Metsästys on eettinen ja luonnon kannalta hyvä vaihtoehto. Riistaeläimet ovat eläneet hyvän, lajityypillisen elämän.
Metsästys on edelleen melko harvinainen harrastus nuorten keskuudessa. Vuonna 2022 alle 18-vuotiaita metsästäjiä oli noin 10 400, joka on prosentti kaikista Suomen alle 18-vuotiaista. Ymmärrän, miksi se ei ole kovin yleinen harrastus. Pitää suorittaa metsästäjätutkinto, jotta saa metsästyskortin. Aseet ja patruunat pitää hommata, eivätkä ne ole halvimmasta päästä. Sitten pitäisi osata vielä ampua. Olisi hyvä, että joku kokenut metsästäjä olisi seurana, tai jos haluaa metsästää yksin, tarvitaan aselupa, jonka saa vasta 15-vuotiaana.
Mutta, kun metsästyksen pääsee lopulta aloittamaan, se on todella kiinnostavaa puuhaa. Metsästys ei ole vain eläinten saalistamista. Se on luonnossa liikkumista ja istumista, kauniiden maisemien ja hetkien kokemista, ympäristön havainnointia ja tarkkailua, ystävien ja perheen kanssa olemista ja paljon muuta. Se opettaa arvostamaan luontoa ja sen eläimiä. Metsästys on ainutlaatuinen harrastus ja omavarainen tapa hankkia ruokaa pöytään.
