Monenlaista vastuullisuutta

Meille metsästäjille vastuullisuus on tuttua, koska kuva metsästyksestä harrastuksena ja metsästäjistä kanssaihmisinä rakentuu edelleenkin useimmiten jonkun tutun metsästäjän kautta. Olemme kaikki vastuussa siitä, mitä harrastuksestamme ja toiminnastamme yhteiskunnassa ajatellaan.

Metsästäjiä koskeva vastuu ei ole osoittelevaa tai eristävää vastuuta, pikemminkin näkisin sen perinteisenä luonnon ja elämän kunnioittamisena. Vaikkapa niin, että saaliiksi saadun linnun pää taivutetaan vanhaan tapaan siiven alle ennen reppuun laittamista, saaliiksi ei oteta enempää kuin kanta kestää, eikä kestävyydenkään rajoissa koskaan enempää kuin tarvitaan ja ollaan halukkaita käyttämään. Eikä ammuta epävarmoissa tilanteissa. Näin olemme tehneet ja teemme jatkossakin yhdessä työtä niin tulevaisuuden kuin harrastusmahdollisuuksien parhaaksi.

Me metsästäjät olemme tottuneet puhumaan vastuullisuudesta niin aseiden käsittelyssä, koirien käytössä, kestävässä metsästysverotuksessa, riistan ruokinnassa kuin riistaeläinten eettisessä kohtelussa. Nämä kaikki ovat yhä aivan yhtä tärkeitä, mutta nyt koronapandemia on nostanut esiin uuden näkökulman.

Vastuullisuus koskee pandemian hallintaa myös metsästyksen yhteydessä. Jos siihen pystytään hygienialla ja etäisyyksiä pitämällä, uskon sen olevan metsästyksen osalta hyvin mahdollista. Keinoiksi ei pidä ottaa eristämistä tai osoittelemista, vaan tulee miettiä kullekin kulmakunnalle ja metsästysmuodolle toimivat keinot. Esimerkiksi passissa ja nuotiolla on helppo pitää turvaetäisyyksiä, kunhan asiaan paneudutaan. Niin, eikä tietenkään osallistuta seuruejahteihin sairaana.

Kaikkialla toimivia metsästyksen koronaohjeita ei pystytä antamaan. Olen kuitenkin varma siitä, että paikallisesti pystytte sellaiset luomaan. Te kaikki olette omien metsästysolosuhteidenne ja -tapojenne parhaita asiantuntijoita.

Hoidetaan jahdit vastuullisesti ja myös koronaturvallisuus mielessä.