Mielikuvilla naisia mukaan metsästykseen

Metsästys mielletään suomalaisessa kulttuurissa maskuliiniseksi, törähtelevien pappojen tai isänmaallisten miesten harrastukseksi. Mielleyhtymä saa naispuoliset nuoret ja aikuiset hyökkäämään vastaan taikka väistymään keskustelusta ikuisiksi ajoiksi. Osa metsästysseuroista suhtautuu hyvin negatiivisesti naissukupuoleen ja asepalveluksen suorittamattomuuteen. Nuoria naisenalkuja on hyvin hankala innostaa metsästämään, kun asennekulttuuri ja toimintatavat ovat jääneet kauas historiaan. 

Yhä useampi metsästäjä kokee jahdin tunteen laukauksen ulkopuolellakin. Laukaus on pienen pieni osa metsästystä, eikä kukaan jaksa käyttää aikaansa tuntitolkulla vain ampumisen toivossa. Kuulun kyseiseen ryhmään enkä ole eläessäni suorittanut edes ampumakoetta. Tykkään metsästyksessä eniten koirista ja lämpimästä glögistä. Tytöille ei vaan kukaan sano ääneen heidän olevan tervetulleita metsästämään omalla tyylillään. 

Harrastusten tavoite on olla mieluisia, mielihyvää tuottavia ja rentouttavia vapaa-ajan puuhia. Tyttöjen ja naisten aktivointi vaatii jahdista positiivista ajatusmallia. Yksi tapa edistää kiinnostusta jahtia kohtaan on tuoda metsästystä esiin koirien kautta, sillä osaharrastuksena metsästykseen kuuluvat, varsinkin nykypäivänä, metsästyskoirat – ihmisen uskollisimmat kumppanit. Koiran kanssa vietetty metsästyspäivä on yksi parhaimmista tavoista luoda syvällistä suhdetta karvakaverin kanssa samalla luonnosta ja yhteisöllisyydestä nauttien.

Olisi erittäin merkityksellistä tuoda esille toisenlaista karikatyyria metsästyksestä. Metsästys voi olla maukkaiden eväiden syöntiä nuotiolla tai koiran kanssa tutustumista. Jahtia voi ajatella myös viikonlopun raittiissa ilmassa tapahtuvana luontoliikuntana. Jos näkemys metsästyksestä olisi monipuolisempi, uskaltaisivat useammat naiset antaa metsästykselle mahdollisuuden. 

Kirjoittaja on 18-vuotias kuhmoislainen, jonka mielestä metsästyksessä parasta on koiran kanssa yhdessä toimiminen.