Latvalinnustusta ja suden kannanhoitoa
Pääsimme syksyllä nauttimaan todella runsaista kanalintukannoista valtaosassa maatamme. Hirvijahdin ohessa nähtiin marras-joulukuussa todella suuria teeriparvia, joten tammikuinen latvalinnustusjakso Itä- ja Pohjois-Suomessa on taatusti teerikantojen osalta kestävällä pohjalla. Näillä alueilla myös lumitilanne on kanalintujen kannalta otollinen, koska pehmyttä lunta on paikoin runsaasti: kieppiin meno onnistuu hyvin. Latvalinnustajan kannalta lumitilanne on jopa haasteellinen, koska monet metsätiet ovat auraamattomia. Mutta sitä suurempi nautinto on tarjolla onnistuneen riistalaukauksen jälkeen, koska sen eteen on jouduttu raatamaan otsa hiessä.
Maa- ja metsätalousministeriö antoi asetuksen suden kannanhoidollisesta metsästyksestä joulukuun puolivälin paikkeilla. Asetusluonnoksesta oli annettu runsaasti lausuntoja, jotka olivat odotetusti jakaantuneet pääosin joko kannattaviin ja vastustaviin. Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien henkilöt joutuivat pikaisella aikataululla tekemään päätökset poikkeusluvista, jotta mahdollisten valitusten käsittely ei venyttäisi jahdin aloitusta liian pitkälle. Toivottavasti mahdolliset valitukset eivät johda lupien täytäntöönpanokieltoon, mikäli halutaan lisätä suden hyväksyttävyyttä riistalajina maassamme. Kun suden kannanhoidollinen metsästys oli edellisen kerran mahdollista poronhoitoalueen ulkopuolella, se lisäsi selvästi kansalaisten luottamusta susikonfliktien hoitamiseen ja myönteistä suhtautumista suteen.
Joskus EU:n suunnasta kuuluu jotain myönteistäkin metsästyksen saralta. Euroopan komissio muutti kantaansa koskien metsästyksen ja kalastuksen kieltämistä tiukasti suojelluilla alueilla, koska sen katsottiin olevan perusteeton toimenpide. On mielenkiintoista nähdä, milloin tämä periaate muuttuu ”lihaksi” myös Suomessa?
