Kerran metsästäjä, aina metsästäjä

Vieraskynä
Antti Asikainen. Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja.
Julkaistu7.3.2023

Aloitin metsästysharrastuksen 40 vuotta sitten. Näin kertoo ainakin ensimmäinen aseenkantolupani. Ensimmäisinä vuosina kiertelin metsissä pienriistan perässä lähinnä Rääkkylässä oman seuran alueilla sekä myöhemmin sorsastamassa Liperin suunnalla. Sitten metsästysharrastus hiipui, mutta maksoin kuitenkin riistanhoitomaksun ajatuksella, että pysyypähän metsästäjäntutkinto voimassa.

Metsästys jäi sivuun yli vuosikymmeneksi. Viime vuoden puolella päätin hankkia hirvikiväärin ja metsästykseen vaadittavat luvat. Prosessi oli mielenkiintoinen – ostolupaa piti odotella koronaruuhkassa lähes kaksi kuukautta. Koska edellisestä aseen hankinnasta oli vierähtänyt aikaa, ohjelmaan kuului poliisiviranomaisen haastattelu. Siinä käytiin läpi elämäntilannetta yksityiselämästä työkuvioihin ja päihteidenkäyttöön saakka. Lupa heltisi lopulta ja sopiva asekin löytyi.

Mikä sitten on muuttunut vuosikymmenten varrella? Metsästyksen tukena olevat karttajärjestelmät ovat ottaneet melkoisen digiloikan. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun teki oman seuran hirviporukan tehokas koiratutkan ja sovellusten käyttö viestinnässä. Koirien toiminnasta kokeneet jahtikaverit päättelivät hirvien tulevat liikkeet ja vähän liioitellen hirven sukupuolen ja elopainon kymmenen kilon tarkkuudella. 

Toinen muuttunut seikka on maiseman raju umpeenkasvu pohjoiskarjalaisilla kyläaukeilla. Toisaalta metsien hakkuut ja taimikoiden varttuminen nuoriksi kasvatusmetsiksi ovat muokanneet maisemaa niin, että tutussakin metsässä piti pysähtyä pohtimaan, että olenko vanhalla pellolla vai ojitetulla metsämaalla. 

Hirven ajometsästys ja peurankyttyy olivat minulle uusia kokemuksia.  Jahtiosaaminen teki vaikutuksen aloittelijaan: Ajot lähtivät suunnitellusti, rivit pysyivät suorassa ja jahtia johdettiin jämäkästi ja turvallisuus edellä. Kyttyyseen sain Ilari Pirttilältä hyvän evästyksen, joka johtikin onnistuneeseen kaatoon.

Pedot ja niiden kannansäätely puhuttavat metsästäjiä. Luonnonvarakeskuksessa olen päässyt tutustumaan mittaviin seuranta-aineistoihin ja niiden hankintaan. Monen aineiston takana on suuri joukko vapaaehtoisia aineistontuottajia eli tässä tapauksessa metsästäjiä. Kanta-arvioiden tuottamisessa aineiston kattavuus ja harhattomuus ovat avainasioita. Laskentamalleilla ei voida paikata datassa olevia aukkoja. Kun sitten aletaan päättää metsästyskiintiöistä ja -ajoista, kuvaan tulevat mukaan kansallinen ja EU-tason säätely. 

Yhden jahtisyksyn perusteella voin suositella vanhan harrastuksen pariin palaamista. Jahtimaailma on muuttunut, mutta yksi asia on pysynyt ennallaan: Kun liikkuu metsässä metsästämässä, kuulee ja näkee paljon enemmän kuin muuten vain käveleskellessään.