Harrastuksemme edellyttää yhteistyötä
Viimeisten vuosien aikana kommunikointi on muuttunut. Omalle ikäluokalleni tuntuu vieraalta kaiken yhteydenpidon muuttuminen sähköiseksi, varsinkin kun luemme uutisia siitä, kuinka nuorimmille sukupolville nokatusten kommunikointi muodostuu vieraaksi ja pahimmillaan pelottavaksi. Tämä tietenkin unohtamatta sähköisen kommunikoinnin hyviä puolia.
Metsästyksessä muutos näkyy jo monella tapaa. Aiemmin tuntematontakin morjestettiin metsätiellä tai maastossa kohdatessa – mahduttiinpa ventovieraiden kanssa samoille tulillekin. Tämän soisi säilyvän. On kaikille mukavampaa ja turvallisempaa, jos moikataan ja tervehdykseen vastataan. Silloin ei hirvipassilinjasta läpimenokaan pelota, kun metsästäjä on kädenheilautukseen vastannut.
artikkeli jatkuu
Tietenkin me metsästäjät toivomme, ettei metsästystä tarpeettomasti häirittäisi, mutta ymmärrämme ja kunnioitamme muita maastossa liikkujia. Hyvä tapa on kohdattaessa kertoa mitä olemme tekemässä.
Erityisen tärkeää on yhteydenpito metsästysoikeuden haltijoiden, eli maanomistajien kanssa. Yhä suurempi osa heistä asuu kaukana maaomaisuudestaan ja työskentelee muilla toimialoilla kuin maa- ja metsätaloudessa. Metsästysoikeuksien saaminen ja säilyttäminen edellyttää sujuvaa ja asiallista kommunikointia heidän kanssaan. Siihen, tai metsästyksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden säilyttämiseen, eivät kuulu öyhöttäminen tai vaihtoehtoiset totuudet. Henkilökohtaiset kontaktit ottavat aikaa, mutta asiallisuus ja sanojen ja tekojen saumaton yhteensovittaminen auttavat pitkälle. Parhaimmillaan metsästäjä toimii maanomistajan silminä ja korvina kertoen esimerkiksi metsätuhoista tai asiattomista liikkujista.
Meille metsästäjille on jälleen koittanut sadonkorjuun aika. Toimitaan säännösten ja hyvien tapojen mukaisesti ja kerrotaan siitä asiallisesti jahtipoluilla kohtaamillemme ihmisille. Näin pidämme huolta metsästyksen hyvästä maineesta ja hyväksyttävyydestä yhteiskunnassa.