10 vuoden tilinpäätös
Kun lakiluonnos ”Riistanhoitoyhdistyksistä ja Suomen riistakeskuksesta” luovutettiin 30.3.2010, kiitin luovutustilaisuudessa maa- ja metsätalousministeri Anttilaa hyvästä yhteistyöstä lakiluonnoksen valmistelussa. Saimme silloisen Metsästäjäin Keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien edustajina olla tiiviisti mukana ja meitä metsästäjiä kuunneltiin eikä vain ”kuultu”.
Ministeri Anttila vastasi omassa puheenvuorossaan, että näin maa- ja metsätalousministeriössä aina tehdään. Mutta onkohan näin tehty kertaakaan ennen tai jälkeen? Muutosprosessin ohjausryhmä, kun kokoontui syksyn 2009 ja talven 2010 aikana 11 kertaa.
Kun Suomen riistakeskusaikaa on eletty 10 vuotta, on aika arvioida tilannetta ja esittää kysymys ”entä jos”? Uskallan väittää, että jos MKJ ja riistanhoitopiirit eivät olisi vastanneet myöntävästi MMM:n kutsuun yhteistyöstä riistahallinnon kehittämiseksi, tilanne olisi nyt metsästäjien kannalta paljon huonompi. Riista-asiat olisivat ELY:n ja AVI:n virkamiesten päätösvallan alla ilman metsästäjien todellista vaikutusmahdollisuutta.
Suomen riistakeskus tekee poikkeuslupapäätöksiä noin viikossa, kun ELY-keskuksella voi kulua yli puoli vuotta esimerkiksi valkoposkihanhien poikkeuslupien käsittelyssä pystymättä synnyttämään ensimmäistäkään päätöstä.
Metsästäjät ovat joskus peränneet oikeutta päättää alueensa pyyntiluvista ja pyyntiajoista. Se vain on niin, että tässä törmätään nykyiseen perustuslakiin. Hallintopäätöksiä voidaan antaa tehtäväksi muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna hyvän hallinnon vaatimuksia.
Vaikka me metsästäjät emme pysty itse päättämään pyyntiluvista tai metsästysajoista, meillä on kuitenkin riistahallintolain ja asetusten kautta hyvät työkalut riistaneuvostojen (ARN ja VRN) kautta vaikuttaa metsästysasioihin. Katson, että näin on paljolti viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunutkin. Uskon, että jokin muu vaihtoehto olisi varmasti ollut huonompi.
