Mikä kannattelee metsästyksen arvostusta?
Kaikilla meillä on uskomuksia ja arvostuksia, jotka ohjaavat arkisia valintojamme. Ne ohjaavat myös metsästämistä sekä tapaa, jolla ei-metsästävät ihmiset sitä arvioivat.
Ytimessä-palstalla Luonnonvarakeskuksen (Luke) asiantuntijat käsittelevät ajankohtaisia riista-aiheita tutkimuksen näkökulmasta.
Henkilöt, jotka eivät itse metsästä eivätkä lähipiirin kautta saa kosketusta metsästyskulttuuriin, rakentavat metsästys- ja metsästäjänäkemyksensä enemmän muista aineksista kuin omista kokemuksistaan. Usein näihin näkemyksiin vaikuttavat julkisuuden riistakeskustelut.
Arvostettua ruokaa
Metsästämättömien ihmisten suhde etenkin sorkkaeläinten metsästykseen on Suomessa ja naapurimaissa ollut hyvin positiivinen.
Arvostusta on kannatellut osin luonnonvaraisen riistan liha. Suomen riistakeskuksen vuonna 2023 Taloustutkimuksella teetättämän kyselyn mukaan 69 prosenttia suomalaisista koki riistan olevan eettisintä ja ilmastokestävintä lihaa. Moni (57 %) myös haluaisi syödä riistaa nykyistä enemmän.
Kysyttyä myös maailmalla
Samankaltaisia havaintoja on maailmalta. Vähärasvaista riistanlihaa arvostetaan edelleen kaikkialla korkealle ruokavaliossa, vaikka viime vuosina Suomessa kokonaislihankulutus on ollut laskussa ja kasviksia halutaan lisätä ruokavalioon esimerkiksi eläinoikeus- ja ilmastosyistä.
Eettisesti kestäväksi koetut metsästystavat ylläpitävät kuluttajien myönteistä suhdetta riistaruokaan ja metsästämiseen ruoan tuotantomuotona. Tätä suhdetta vahvistaa laadukas lihankäsittelyn ketju metsästä ruokapöytään.
Ei kaikkien ulottuvilla
Tutkimusten mukaan maailmalla riistanlihaa saavat ruokapöytäänsä useimmin miehet, valkoihoiset, koulutetummat, varttuneemmat ja varakkaammat ihmiset, jotka ovat itse joko metsästäjiä tai metsästäjien lähipiiriä. Myös Suomessa riistaliha päätyy pitkälti metsästäjien ja lähipiirin ravinnoksi. Se, miten usea pääsee nauttimaan riistaa ravintonaan, voi vaikuttaa siihen, mitä metsästyksestä ja metsästäjistä ajatellaan.
Toisaalta vain harvalle suomalaiselle – metsästäjällekin – riistaliha on keskeinen liharavinnonlähde. Suomalaista kohti laskettu riistalihan kulutus oli viime vuonna vain 1,6 kiloa vuodessa, kun kokonaislihankulutus henkeä kohti oli 77 kiloa ruhokiloina laskettuna.
Turvallisuuden tuottamista
Toinen arvostusta kannatteleva osatekijä on metsästyksen rooli turvallisuuden tuottajana. Julkisuudessa suurpetojen metsästämistä perustellaan usein koti- ja tuotantoeläinturvallisuudella.
Useimmille suomalaisille läheisempää ja omakohtaisempaa on, että metsästys ja suurpetojen saalistus vähentävät hirvi- ja valkohäntäpeurakantoja. Kantojen pieneneminen vaikuttaa hirvieläinvahinkojen ja -onnettomuuksien määriin sekä riskiin.
Oman osansa metsästyksestä rakentuvan turvallisuuden tunteen luomisessa luo turvallinen pyyntitapahtuma. Metsästäjäjärjestöt ja riistahallinto ovatkin panostaneet näkyvästi aseturvallisuuteen ja siitä viestimiseen viime vuosina.
Tutkitusti myös sillä, miten avoimesti ja luontevasti metsästäjä kohtaa metsästyksen aikana muita alueella liikkujia, on vaikutusta turvallisuudentunteeseen. Aikojen saatossa seurueissa on syntynyt monenlaisia hyviä turvallisuuskäytäntöjä ja -rutiineja, joita noudattamalla lisätään turvallisuutta.
Vapaaehtoistoimintaa vai vastikkeellista apua
Kansalainen saattaa puntaroida metsästystä ja sen merkitystä myös sen valossa, millaisia yhteiskunnallisia taustavaikuttimia metsästäjillä näyttäisi olevan.
Riistalihan tuottaminen itselle ja lähipiirille, riistavahinkojen hillintä ja metsästettävän riistan talviruokinta ovat metsästäjille itselleen hyödyllisiä toimia. Mutta mikä motivoi tilanteissa, joissa metsästäjän toiminnan hyöty kohdistuu muille kuin itselle tai kanssametsästäjille? Mikä motivoi esimerkiksi elinympäristöjen kunnostukseen, monien vähän tai ei lainkaan metsästettävien lajien kannanseurantaan, tai poliisia avustavaan SRVA-toimintaan?
Julkisuus voi rakentaa monenlaisia mielikuvia. Metsästäjät voivat näyttäytyä yhteiskunnan hyväntekijöinä, jotka tuottavat vastikkeetta tietoa riistakannoista tai henkilöinä, jotka odottavat palkkiota palveluksistaan, tai toimivat kuin työntekijäosapuoli työmarkkinoilla poliittisine lakkoiluineen.
Jos taas metsästäjien yhteiskuntaan hyödyttävää toimintaa ei tunneta, tai sitä ei ole, metsästys voi näyttää ulkopuoliselle sienestyksen tai marjastuksen tapaisena, luontoa hyödyntävänä toimintana. Sellaisenakin sillä on toki arvoa.
On lopulta paljolti metsästäjistä itsestään kiinni, millaista kuvaa metsästys, riistanhoito ja muut aktiviteetit yhteiskunnassa rakentavat. Toiminnassa on monia aineksia, joista rakentaa toimivia yhteiskuntasuhteita ja arvostusta.
Metsästäjien osallistuminen riistatiedon tuottamiseen ja poliisin avustamiseen
Metsästäjät osallistuvat vuodesta toiseen merkittävässä määrin monenlaisiin aktiviteetteihin, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa. Tässä lukuja vuodelta 2023.
- Kirjauksia tekeviä petoyhdyshenkilöitä: 2 493 ja kirjauksia yhteensä 57 470
- Riistakolmiolaskijoita: noin 3 000 ja laskettuja kesäkolmioita 971
- Vesilintulaskijoita parilaskennoissa: noin 1 100 henkilöä, ja laskettuja laskentapisteitä pari- ja poikuelaskentakohteet summaten 2 946
- Pienriistasaaliin raportoijia (Luken tilastotiedonkeruu): 5 301 henkilöä
- SRVA-tehtäviä hoidettiin: 14 512
Riistalihasaalis ja lihankäyttö Suomessa 2023
Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan riistalihaa kertyi runsaat 7 miljoonaa kiloa. Kilomäärä on seurantahistoria matalin. Kaikkia suomalaisia (5,58 milj.) kohti laskettuna se tarkoittaisi hieman yli kilon eli vajaa kaksi prosenttia kaikesta lihankulutuksesta. Kokonaislihankulutus vuonna 2023 oli 77,4 kiloa/suomalainen.
