Luolapyytäjän päivä
Sydäntalven jälkeen supikoirien löytäminen luolilta vaatii sinnikkyyttä ja onnea. Pirkanmaalla maaliskuiseen pyyntipäivään kuului ylpeyttä koirista ja tappion kirpaisevia tunteita.
Kevään lentokeleillä latu tunnetusti maistuu supikoirallekin. Lähtiessämme luolajahtiin olettamuksena oli, että supikoiria ei montaa alueen maapesistä ja rakennelmista löydy. Silti onnistunut pariskunnan poisto ennen pesimiskautta on niin tärkeää, että yrittää aina kannattaa. Samalla koirat saavat hyvää harjoitusta.
Luola kerrallaan
Aamun tapaamispaikalle saapui neljä pyytäjää ja kuusi luolakoiraa. Etenimme järjestelmällisesti luola kerrallaan: väliin jäävissä pesissä otukset kumminkin piileskelisivät. Ennakolta haastavampiin paikkoihin laskettaisiin kokeneita ja varmahakuisia koiria, nuoria koiria taas sellaisiin paikkoihin, missä niillä on mahdollisuus kehittyä onnistumisien kautta. Valittavana oli eri tyyleillä toimivia koiria kolmesta eri rodusta. Ei hammaslääkärikään yhdellä instrumentilla pärjää.
Ei yhtä ilman toista
Muutaman tyhjän luolan jälkeen vuorossa oli sortunut lato, jonka alle ja ympärille mäyrät olivat kaivaneet laajat maakäytävät. Oli kokeneen Tihu-kettuterrierin vuoro päästä työmaalle. Supikoira löytyi melko nopeasti ja pariin otteeseen se kävi näyttäytymässä passissa olleille. Hermot pitivät kaikilla: luukulle ei ammuta koiraturvallisuuden vuoksi.
Kolmas kerta toden sanoo. Tihun painostaessa vahvasti oli supikoiran lähdettävä hangelle. Passissa ollut metsästäjä lähetti haulit matkaan, kun eläin oli ennättänyt riittävän kauaksi luolasta ja koirasta.
Kaadon merkkaamisen jälkeen Tihu lähti etsimään supipariskunnan toista osapuolta. Löytöhaukku kuului maan alta ladon ulkopuolelta. Tutka näytti 1,6 metrin syvyyttä, mikä tarkoitti kaivuuhommia. Umpiperästä vanhan kannen alta saimme toisen supikoiran nopeasti talteen. Löytyneistä heinistä päättelimme luolan olevan mäyrän asuttama.
Luolasto tyhjäksi
Tihu sai huilivuoron, kun hyvin nuori saksanmetsästysterrieri Tyyne päästettiin tutkimaan luolaa. Aiemmin talvella Tyynellä oli jo lupaavia pyyntikoiran merkkejä supikoirien kohtaamisista, mutta nyt se pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa tutustumaan mäyrän hajuihin. Umpinen oli kuitenkin tyhjä.
Tyyne ei luovuttanut, vaan lähti omatoimisesti takaisin luolastoon ja löysi uuden umpiperän ja siellä oleilevan mäyrän. Se onnistui siinä, missä moni kokenutkin koira helposti epäonnistuu. Käytävissä leijailleet supikoiran hajut eivät olleet kaikkien yllätykseksi este. Tyyne sai haukkumalla pidettyä riistan umpiperässä riittävän kauan, kunnes pyytäjät saivat piikattua roudan ja lapioitua saappaan verran isänmaata kaivannosta ylös. Lapio painui otusten väliin, jonka jälkeen koira nostettiin kaivannosta ylös ja riista saatiin nopeasti eräksi.
Oppikirjamainen suoritus koiralta, jonka isäntä ei pystynyt hymyänsä pidättelemään. Kokeneelle metsästäjälle mäyrän pyynti harvoin on itseisarvo, mutta hyvä mäyränpyyntikoira on useimmiten suvereeni myös supikoiran pyynnissä.
Turvaluola
Päivä eteni tyhjän pyynnillä luolasta toiseen, kun kiersimme maapesiä, rakennuksia ja kivikoita. Lopulta lähiseuran vinkkaamasta kivikosta löytyi supikoiria, mutta onni ei ollut myöten. Kivenmurikoiden kokoluokka oli sen verran huomattava, että Obelixillakin olisi ollut melkoinen jumppa siirrellä niitä. Läpi harmaan kiven emme päässeet.
Pyytäjät lähtivät hopeat kaulassa lampsimaan autoille. Lähtökäskyn tultua ja lumikenkien ja suksien vaiettua nöyrä Usko-saksanterrieri tuli kivilouhesta pois ja lähti seuraamaan isäntänsä jälkiä. Tottelevaisella koiralla on mahdollista pyytää kaivamattomiakin paikkoja.
Kettu ottaa usein ritolat, kun luolasto hiljenee. Epätoivoinen kettuklassikko ei yleensä supikoiran kohdalla toimi, eikä toiminut tälläkään kertaa. Harmituksen maksimoinniksi emme virittäneet hopeapesälle lähettäviä riistakameroita, sillä pintakoirat jäivät kotiin.
Illan viimeinen maaluola
Illan viimeiselle maapesälle marssittiin säkkipimeässä. Luolalle otettiin kaikki kaivuuvälineet ja haulikot jätettiin autoille. Nuori parsonrussellinterrieri Otto oli aiemmin päivällä käynyt tarkastamassa vain tyhjäksi osoittautuneen ladon alusen. Otto löysi yksireikäisestä, mutta laajahkosta maapesästä supikoiran nopeasti. Alle metrin kaivuilla pääsi saaliseläimen nostamaan löytöhaukkupaikalta.
Pienen uusintahakulenkin päätteeksi luolaston toisella laidalla Oton tutka pysähtyi inhimillisiin lukemiin. Rapsakka puolitoista metriä helposti kaivettavaa maata oli kaivajien jalkojen alla. Edes makkaraa ei ehtinyt kaikille paistaa viereisellä nuotiolla ennen kuin Otto oli nostettu montusta ylös ja toinenkin supikoira lopetettu. Kansien teon ja kaivantojen peittelyiden jälkeen oli aika lähteä koirien pesulle. Kirppuja löytyi sellaisestakin koirasta, joka pääsi vain tyhjän luolan tarkastukselle.
Kahden metsästysseuran alueella kierrettiin lopulta kuuden pyytäjän ja seitsemän luolakoiran voimin ja aikaa kului 14 tuntia. Alueille jäi vielä jäljen jättäjiä seuraavaa kertaa varten.
Lue myös
Koordinoidulla luolapyynnillä kohti tavoitteellista supikoirakannan hallintaa
Kevään pyynti erityisen tehokasta kannanhallintaa
- Luolakoirien ja pysäyttävien koirien avulla supikoirien pyyntiin saadaan tehoa. Muita suosittuja ja hyviä pyyntitapoja ovat loukkupyynti ja haaskalta vahtiminen.
- Vieraspetojen pyynti kannattaa kohdistaa vesilintujen pesimäympäristöihin.
- Erityisesti maalis-huhtikuun aikana tapahtuva pyynti on tehokasta kannanhallintaa, sillä se kohdistuu lisääntyviin supikoirayksilöihin. Kevääseen selvinneet vanhat yksilöt ovat varovaisia, jolloin pelkkä passiivinen pyynti ei riitä.
- Helmi-vieraspetohankkeen tavoitteena on koulutettujen pyyntiryhmien avulla tehostaa vieraspetopyyntiä 69 Suomen tärkeimmällä lintuvesikohteella. Käytössä on useita pyyntimenetelmiä, jotta vieraspetojen kannat saadaan laskuun ja vesilintujen poikastuotto kasvuun.
- Lisää tietoa Helmi-vieraspetohankkeesta ja vinkkejä supikoiran eri pyyntimuotoihin vieraspeto.fi.
![]()
