Yli vuosikymmenen kytenyt idea voimien yhdistämisestä yhdeksi riistanhoitoyhdistykseksi toteutui vuoden vaihteessa. Seitsemän yhdistystä muodosti uuden, eteläisen Suomen mittapuulla huomattavan suuren Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistyksen. "/> Länsi-Uudellamaalla uskotaan yhteistyöhön - Metsästäjälehti
VVY-hankkeen tuloksena syntyi seitsemän uutta riistanhoitoyhdistystä: Etelä-Soisalo, Koillis-Savo, Ylä-Karjala, Rengon seutu, Tampere, Perhojokilaakso ja Länsi-Uusimaa.

Länsi-Uudellamaalla uskotaan yhteistyöhön

Yli vuosikymmenen kytenyt idea voimien yhdistämisestä yhdeksi riistanhoitoyhdistykseksi toteutui vuoden vaihteessa. Seitsemän yhdistystä muodosti uuden, eteläisen Suomen mittapuulla huomattavan suuren Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistyksen.

TekstiValto Kontro ja Petri VartiainenKuva Valto Kontro ja Petri Vartiainen
Julkaistu20.1.2020

Länsi-Uudenmaan riistanhoito-yhdistyksen muodostavat Hankoniemen, Tenholan, Pohjan, Karjaan, Tammisaaren, Inkoo-Snappertunan ja Siuntion yhdistykset. Päätös yhdistymisestä tehtiin kunkin yhdistyksen erillisessä ylimääräisessä kokouksessa marraskuussa 2019.

Uudella riistanhoitoyhdistyksellä on lähes 3 000 jäsentä ja se kattaa koko Uudenmaan läntisen rannikkoalueen Hankoniemen kärjestä Kirkkonummen läntiselle rajalle. Aluetta yhdistäviä tekijöitä ovat muun muassa toiminnan kaksikielisyys ja rannikon läheisyys.

Yhdistymistä pohdittu jo pitkään

Aktiivinen työ yhdistymisen eteen alkoi kaksi vuotta sitten, kun hanketta varten perustettiin työryhmä. Työryhmään kuuluivat riistanhoitoyhdistysten puheenjohtajat Otto von Frenckell Inkoo-Snappertunasta, Henrik Rehn Tenholasta ja Mikael Fröberg Siuntiosta.

– Noin 15 vuotta sitten pohdimme, olisiko mahdollisuutta luoda suurempi yhdistys, jossa olisi palkattu toiminnanohjaaja hoitamassa byrokratian. Aika ei tuolloin ollut vielä kypsä, von Frenckell sanoo.

– Riistanhoitoyhdistysten toiminta on ajan saatossa muuttunut byrokraattiseksi. Yhä pienempi osa yhdistysten toiminnasta keskittyy itse metsästykseen. Meidän ei pidä tarkastella vain tämän hetkistä tilannetta, vaan pitää yrittää arvioida, miltä riistanhoitoyhdistys näyttää esimerkiksi 10–20 vuoden päästä, kertoo von Frenckell.

Yhdistykset teettivät selvityksen, jossa kartoitettiin yhdistymisen hyötyjä ja haittoja, selvitettiin yhdistymisen vaatimia toimenpiteitä ja laadittiin varjobudjetteja. Selvityksen tulokset esiteltiin kunkin yhdistyksen vuosikokouksessa viime keväänä.

Yhdistymishankkeen työryhmän jäsenet: Otto von Frenckell, Henrik Rehn, Mikael Fröberg ja uusi toiminnanohjaaja Tomas Randström.

Ammattimainen toiminnanohjaus

Yhtenä edellytyksenä yhdistymiselle pidettiin mahdollisuutta palkata osa-aikainen toiminnanohjaaja.

– On tärkeää, että on joku, joka pystyy päivittäisellä tasolla koordinoimaan riistanhoitoyhdistyksen käytännön toimintaa, toteaa Rehn.

Asian selvittämiseksi perustettiin maa- ja metsätalousministeriön erityisavustuksella kolmivuotinen hanke.

– Palkatun toiminnanohjaajan myötä pystymme toimimaan entistä ammattimaisemmin. Vapaaehtoispohjalta on vaikeaa löytää halukkaita, jotka kykenevät oman työnsä ohella toiminnanohjaajan työhön, työryhmän jäsenet toteavat.

Toiminnanohjaajan etsintä alkoi alkusyksyllä, ja halukkaita löytyi useita. Uudeksi toiminnanohjaajaksi valittiin lopulta Tomas Randström.

– Olen ollut vasta muutaman vuoden yhdistyksessä mukana, joten suurimpana haasteena minulla lienee toimintaan tutustuminen. Paljon on opittavaa, mutta kävin riistakeskuksen järjestämässä toiminnanohjaajien koulutuksessa, jossa moni asia valkeni, Randström kertoo.

Työryhmän jäsenet pitävät tärkeänä sitä, että metsästäjien paikallistunne säilyy ja heidän tarpeensa otetaan tulevaisuudessakin huomioon.

– Kun hirvilupa-alueet ja yhteisluvat pysyvät entisellään, ampumaradat ovat toiminnassa ja SRVA-tehtävät hoidetaan paikallisesti, niin 95 prosenttia metsästäjistä ei tule huomaamaan mitään eroa entiseen. Meillä on tällä alueella oma metsästyskulttuurimme ja perinteemme, jotka ovat vaalimisen arvoisia asioita, toteaa von Frenckell.

Länsi-Uudenmaan rhy

(vuoden 2018 tietojen perusteella)

  • Jäsenmäärä: 2980
  • Pinta-ala: 185 500 ha
  • Metsästysseuroja ja seurueita: 82
  • SRVA-tapahtumia: 709