Hirvi- ja peurakanta arvioitu
Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain maaliskuussa arvion metsästyskauden jälkeisestä hirvi- ja peurakannasta. Metsästäjien tuottamat havaintotiedot ja jäävän kannan arviot ovat tarkan riistatiedon keskeinen kulmakivi.
Luonnonvarakeskus on arvioinut Suomen hirvikannan kooksi noin 82 100 yksilöä (95 % luottamusväli 70 500–95 400 hirveä). Kanta on pienentynyt edellisvuodesta 10,6 prosenttia ja on 2000-luvun alimmillaan. Viime kaudella saatiin saaliiksi noin 49 000 hirveä.
Suuressa osassa maata metsästyksen jälkeinen hirvitiheys on noin 3 yksilöä / 1000 ha molemmin puolin. Suurimmat hirvitiheydet tavataan etelärannikolla ja Pohjanlahden rannikolla Vaasan eteläpuolella. Matalia hirvitiheyksiä esiintyy suuressa osassa Lappia.
Hirvikannassa edelleen liikaa naaraita
Monin paikoin hirvikannan sukupuolijakauman tavoite on enintään 1,5 naarasta yhtä sonnia kohden. Kanta-arvion mukaan sukupuolirakenne on parhaiten tavoitteessa Lapissa, Lounais- ja Länsi-Suomessa. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaan rannikolla, Keski- ja Kaakkois-Suomessa naaraita on liikaa, suhdeluvun ollessa jopa 2,2.
Mahdollisimman tasainen sukupuolijakauma turvaa normaalin lisääntymiskäyttäytymisen sekä kannan tuottavuuden. Liian voimakas urosverotus näkyy alentuneena vasatuottona, pienikokoisina vasoina ja pitkällä aikavälillä pienentyneinä teuraspainoina.
Kannan keski-ikä kohdillaan
Hirvikannassa metsästyksen jälkeinen, eli talvikannan vasaosuus tulisi olla 20–30 prosenttia. Kanta-arvion mukaan suurimmassa osassa maata vasaosuus on tavoitehaarukassa. Ylä-Lapissa vasaosuudet ovat alle tavoitteen, esimerkiksi Inarissa missä luku on vain 11,7 prosenttia. Neljällä hirvitalousalueella vasaosuus on yli 30 prosenttia.
Jäävän kannan vasaosuudella voidaan vaikuttaa hirvikannan keski-ikään. Riittävällä vasasaaliilla varmistetaan, että hirvikantaan jää tarpeeksi parhaassa lisääntymisiässä olevia yksilöitä.
Hirvitiheys suurelta osin tavoitteissa
Suomen 59 hirvitalousalueesta 38 ylsi alueellisten riistaneuvostojen asettaman edellisen tavoitejakson (2018–2020) tavoitetiheyteen. Hirvikannan kehitys suhteessa tavoitteisiin on näyttäytynyt myönteisenä viime vuosien aikana, ja tavoitehaarukassa olevien hirvitalousalueiden määrä on kasvanut merkittävästi.
Neljällä hirvitalousalueella ollaan tavoitehaarukan alapuolella ja 17 hirvitalousaluetta on tavoitetta suuremmassa tiheydessä. Näistä 17 hirvitalousalueesta ainoastaan kahdella (UU3, VS2) hirvitiheys kasvoi edellisvuodesta.
Tavoitetiheyksissä ollaan parhaiten Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kaakkois-Suomessa ja joillakin Lapin hirvitalousalueilla tiheys on vielä huomattavasti tavoitetta korkeampi. Monin paikoin Pohjanmaata kanta putosi viime kauden metsästyksen seurauksena tavoitehaarukan alapuolelle.
Peurakanta kasvanut
Luonnonvarakeskus on arvioinut Suomen valkohäntäpeurakannan kooksi noin 125 000 yksilöä (95 % luottamusväli 113 000–136 000). Kanta on kasvanut edellisvuodesta noin 15 prosenttia. Viime metsästyskautena valkohäntäpeuroja saatiin saaliiksi ennätykselliset 69 965 kappaletta.
Valkohäntäpeurakannan tuottoprosentiksi arvioitiin 57,5 ja aikuiskannassa arvioitiin olevan noin 1,32 naarasta yhtä urosta kohden. Peurakanta kasvoi eniten tiheän kannan alueilla Uudellamaalla (20,7 %), Satakunnassa (20,0 %) ja Varsinais-Suomessa (18,7 %). Pohjois-Hämeessä (-2,8 %) ja Kaakkois-Suomessa (-1,4 %) peurakanta laski.
Peurakanta-arvio tuotettiin ensi kertaa myös hirvitalousalueiden tasolle. Peuratiheimmät hirvitalousalueet ovat Satakunta – Pohjois-Häme – Etelä-Häme (n. 46 yksilöä / 1000 ha) ja Varsinais-Suomi – Etelä-Häme (n. 42 / 1000 ha).
Riistaneuvostot päättivät uusista kantatavoitteista
Alueelliset riistaneuvostot ovat maaliskuussa kuulleet sidosryhmiä ja vahvistaneet uudet hirvi- ja peuratavoitteet hirvitalousalueille. Koko maahan tavoitellaan seuraavalle kolmivuotiskaudelle noin 78 000 (70 000–86 000) hirven talvikantaa. Korkeimpia hirvitiheyksiä tavoitellaan Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Pohjanmaalle. Matalimmat tiheystavoitteet ovat Pohjois-Lapissa.
Valkohäntäpeuralle asetettiin ensimmäistä kertaa numeeriset tiheystavoitteet sinne, missä peuroja merkittävämmin esiintyy. Peuratavoitteita tarkastellaan uudelleen keväällä 2022. Lounaisessa Suomessa tiheän peurakannan alueella tavoitteet edellyttävät kannan pienentämistä.
Tavoitteiden asettelussa on pyritty laaja-alaisesti ottamaan huomioon hirvieläinten erilaiset vaikutukset, kuten vahingot, riistataloudelliset hyödyt ja suurpetojen ravinnonkäyttö. Sidosryhminä on kuultu esimerkiksi liikenteen, maa- ja metsätalouden sekä ympäristöalan järjestöjä ja viranomaisia.
Tarkemmat tiedot kanta-arvioista löydät: riistahavainnot.fi/sorkkaelaimet/ajankohtaista
Hirvitalousalueiden rajat pysyvät ennallaan
Suomen riistakeskus tarkasteli viime vuonna hirvitalousaluerajausta ja selvitti riistanhoitoyhdistysten näkemyksiä päivitystarpeista.
Teksti Esko Paananen ja Timo Toivonen
Hirvitalousalueet ovat hirvieläinten verotussuunnitteluyksiköitä, joille tuotetaan kanta-arviot, asetetaan kannan tavoitteet ja tarkastellaan niiden toteutumista. Nykyiset hirvitalousalueet perustettiin hirvikannan hoitosuunnitelman teon yhteydessä ja otettiin käyttöön vuonna 2015. Rajat pyrittiin muodostamaan siten, että 70 prosenttia alueen hirvikannasta eläisi sen sisällä ympäri vuoden. Hirvien merkittävimmät liikkumisesteet, esimerkiksi suuret vesistöt ja moottoritiet, otettiin huomioon alueiden rajauksissa, joten rajat eivät aina noudata hallinnollisia rajoja.
Hirvikannan hoitosuunnitelman mukaan riistakeskuksen tehtävä on vastata hirvitalousalueiden päivittämisestä siten, että alueet ovat tarkoitustaan vastaavia. Selvitys päivittämistarpeista tehtiin viime vuonna osana Hirvitalousaluetoiminnan kehittäminen -hanketta.
Nykyinen aluejako toimiva
Päivitystyön lähtökohdaksi otettiin nykyiset hirvitalousalueet, joihin tehtäisiin vain välttämättömät muutokset. Näitä voisivat olla esimerkiksi hirvien liikkumisesteiden ilmestyminen tai katoaminen sekä merkittävällä tavalla epäonnistuneeksi koettu aluejako.
Riistanhoitoyhdistyksistä pyydettiin esityksiä muutostarpeista. Esityksiä tuli kaikkiaan 15 kappaletta ja niissä oli mukana 17 riistanhoitoyhdistystä. Nykyiseen aluejakoon oltaneen pääosin tyytyväisiä, koska muutosesityksiä tehtiin melko vähän. Riistakeskuksen aluetoimistot tekivät muutosehdotusten pohjalta esitykset alueellisten riistaneuvostojen käsiteltäväksi. Vain yksi aluetoimisto ja alueellinen riistaneuvosto esittivät muutosta. Muilla alueilla muutoksille ei nähty tarvetta.
Suomen riistakeskus päätti, että muutoksia aluerajaukseen ei tässä vaiheessa tehdä. Muutoksesta mahdollisesti saatavan hyödyn ei arvioitu olevan niin suuri, että muutostyö olisi perusteltu. Muutoksilla voisi olla haitallisia vaikutuksia esimerkiksi kanta-arvion tekemiseen ja raportointiin. Hirvien liikkumisesta ei myöskään ole hirvitalousalueiden perustamisen jälkeen tullut merkittävästi uutta tutkimustietoa, johon perustuen muutoksia tulisi tehdä.
